Kamala tilanne. Kesäloma lähestyy. Lomaan liittyvistä stressin aiheista ehkä toiseksi hankalin on se kun ei tiedä minne matkustaisi lomalla. Hankalin on ehdottomasti se kun tietää minne haluaa matkustaa, mutta ei ole loma. Kummankin kriisin taustalla on tulenpalava matkakuume.

Matkakuume ei ole vain sitä, että olisipa kiva mennä jonnekin. Se on pakonomainen, jatkuvaa oksennusrefleksiä aiheuttava kulttuurivaihtelun puutostila. Kun matkakuumeessa houriva yksilö huomaa kärsivänsä rintalastaa ahdistuksen lailla puristavasta oireyhtymästä, on jo liian myöhäistä. Lentoyhtiöiden nettisivujen ja äkkilähtöjen selaamisesta aivot ovat pehmenneet niin peruuttamattomasti, että on vain pakko lähteä jonnekin. Vaikka sitten Tallinnan risteilylle.

Nyt olen sellaisessa tilanteessa, että viikon päästä alkaa loma ja tiedän vasta sen, että aion pysyä Euroopan rajojen sisällä. Haluan paikkaan jossa on lämpimämpi kuin Rengossa, herkullista ruokaa sekä jumalaisia viinejä. Lähden matkalle yksin ja matka-aika on 4-9 päivää. Kaikki muu on auki.

Yksinmatkustamisen voisi kuvitella olevan helppoa kun ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin minne itse haluaa mennä ja mitä haluaa tehdä. Mutta kun ei osaa päättää! Haasteenani on koko ajan muuttuva mielipiteeni, matkablogien ja -lehtien vinoon virittämät ajatukseni ja hölmö uskoni siihen, että vielä löytyy joku parempi kohde. Voi löytyä parempi tarjous, hienompi hotelli tai hulppeampi tapahtuma.  – Ei kannata vielä varata.

Yksin matkaa varatessani – tai oikeastaan aina matkaa varatessani – riivaan itseäni no kerrankos sitä -ajatuksella. Tiedätkö sen? Kerrankos kun sitä sinne ja tänne menee, voi ottaa vähän paremman hotellin. Kerrankos sitä kesäloma on, voishan sitä mennä useampaankin paikkaan. No kerrankos sitä näin nuoria ollaan, luottokorttilaskua voi lyhennellä sitten vahempana. Sitten havahdun todellisuuteen verkkopankissa, homma alkaa alusta ja alan tutkia budjettimatkoja Bulgariaan.

Jossain kohtaa matkasuunnittelua kysyn aina itseltäni myös nk. Barcelonakysymyksen. Pitäisikö mennä vaan Barcelonaan? Koska se vaan on varma valinta, täydellinen lomanviettopaikka. Mutta olen nyt saanut päähäni että pitää matkustaa eri paikkoihin vaikka väkisin.

Tuttuun paikkaan on aina kiva mennä kun tietää paikkoja. Uuteen paikkaan on toisaalta kiva mennä kun ei tiedä paikkoja. Näin rikkaaseen pohdintaan kykenen tällä hetkellä.

Olen kerännyt puhelimen muistioon paikkoja joissa haluan käydä. Monet paikat ovat päätyneet listalle vain hienon Instagram-kuvan perusteella. Jotkut Mondosta ja jotkut matkablogeista. Koska en osaa muuten päättää, valitsen puhelimen listalta jonkun. Hallstatt, Cinque Terre, Irlanti, Lofootit, Firenze, Mallorca, Bordeaux, Nizza, Istanbul…

Irlantiin, Mallorcalle, Nizzaan ja Istanbuliin on suorat lennot ja koska haluan nyt helppoutta, valitsen todennäköisesti jonkun niistä. Irlannin tiputan pois, koska olen nyt ravannut siinä naapurisaarella aika tiuhaan viime aikoina. Jäljelle jää siis kolme joista valita.

Mikä sinusta kuulostaisi parhaimmalta? Äänestä ↓

Mallorca: Uuteen nousuun lähtenyt viime aikojen hipsterkohde. Pienenä olen käynyt saarella noin 10 kertaa. Kiinnostaisi nähdä muistanko vielä miten siellä kuljetaan ja kuinka paljon majorkka on muuttunut. Varmasti kuuma.

Nizza: Hieno vanhakaupunki Etelä-Ranskassa on monen bloggarin mieleen. Ranskalaiset ruoat ja viinit kiinnostavat kovasti. Nizzasta pääsee helposti Cannesiin ja Monacoon päiväretkille. Lyhyellä etäisyydellä on myös muita mielenkiintoisia pikkukyliä. Ja varmasti laadukkaita viinejä.

Istanbul: Äänestetty minkä milloinkin kilpailun parhaana kaupunkina useaan otteeseen. Istanbul on kuulemma eri kuin Alanya. Instagram-kuvissa usein esiintyvä punainen ratikka houkuttelee ajelulle. Varmasti hyvää ja monenlaista ruokaa.

Saa myös ehdottaa jotain muuta ja antaa vinkkejä!

PÄIVITYS 11.7: Nizza voitti, lennot tilattu!