Pannukakkuja vaahterasiirapin ja mustikkahillon kera. Täsmälliset paikallisjunat ja tuskainen vessan etsintä. Vanhan kaupungin kauniit mukulakiviset kujat sekä mikrossa lämmitetty lasagne. Tietyt asiat Tukholmassa täytyy kokea vielä uudelleen ja joihinkin täytyy varautua ensi kerralla vähän paremmin.

Seuraavallakin kerralla kun matkustan Tukholmaan…

Käyn syömässä Nytorget Urban Delissä, Södermalmilla. Löysin ravintolasuosituksen Noora&Noora -blogista talvella ja nyt kun viikonloppuloma Tukholmassa tuli ajankohtaiseksi, Urban Delin lounas oli kokeiltava. Savulohi ja talon kuohuviini maistuivat aurinkoisena iltapäivänä erinomaisilta. Kasviksissa oli mukavan mausteinen marinadi. Loman paras ravintola oli löytynyt.

Olimme saaneet hyvän pöydän kadulta joten jäimme ruoan jälkeen vielä hetkeksi ihmettelemään Tukholman värikkäämpää etelämiljöötä espressojen ja pannukakkujen ääreen. Muilta osin hipsterisaari jäi aika vähäiselle tutkinnalle, vaikka alue miellytti eniten. Seuraavalla reissulla tennarit osoittaakin visusti Söderiin.

Ostan kolmen päivän lipun Storstockholms Lokaltrafikiin. 72 tunnin piljetti maksaa noin 25€ ja lipulla pääsee kulkemaan julkisilla oikeastaan kaikkialle. Taksimatkustaminen ei oikein tule kysymykseen joukkoliikenteen ollessa niin sujuvaa ja edullista verrattuna mittarikyytiin. Junat ovat hyvin aikataulussa, kulkevat tiheään ja niissä tuntuisi aina olevan hyvin tilaa.

Hotellimme Story Hotel Signalfabriken sijaitsi Sundbybergissä, vajaan kymmenen minuutin junamatkan (J35) päässä keskustasta, ihan aseman vieressä. Suosittelen hotellia hyvien kulkuyhteyksien lisäksi muutenkin. Hotelliaamiaisella on mukava tunnelma, huoneet ovat siistejä ja tyylikkäitä eikä hinta todellakaan huimannut budjettimatkalaista.

Käyn aamupalalla Under Kastanjenissa, vanhassakaupungissa. Lentomme laskeutui jo aamuyhdeksältä Arlandaan, joten etsimme kaupunkiin päästyämme ensimmäiseksi aamupalaa. Vihreys verhoaa kaunista aukiota, jonka ainoana kahvilana nimensä mukainen Under Kastanjen tarjoilee turistille niin aamupalaa kuin illallista. Ensivaikutelman luojana bistro teki tehtävänsä. Rauhallisesta kahvihetkestä oli hyvä aloittaa kaupunkikierros.

No seuraavalla kerralla Tukholmaan matkatessani tiedän paremmin että…

Ruokaelämyksiä ei löydy sieltä mistä niiden luulisi löytyvän. Nopealla johtopäätöksellä Tukholman turistialueen ravintolatarjonta on väsähtänyt ja ruokailuelämyksen eteen tehdään vain pakollinen. Tripadvisorin suosituksista ei tällä kertaa ollut juurikaan iloa.

Se on tietysti monessa kaupungissa niin, että vilkkaimman alueen ravintolat ovat siellä tekemässä rahaa lautanen pöytään, lasku ja ulos –taktiikalla. Olenko silti liian vaativa jos haluan parmesaanini raastettavan ja kuohuviinipulloni avattavan vasta pöydässä? En suinkaan moiti Tukholman arvostettua ravintolaskeneä kokonaisuudessaan, jos kohta uskon parhaiden lautasten löytyvän jostain, mihin en vielä eksynyt.

Pyörän vuokraaminen voisi olla kova juttu. Vaikka välimatkat ovat lyhyitä, kävelymetrejä kertyy runsaasti, sillä Tukholmassa on nähtävää ripoteltuna ympäri kaupunkia. Kapeilla mukulakivikaduilla pyörän kanssa pujottelu olisi varmasti kivuliasta, mutta pidemmät välimatkat voisi hyvin taittua polkien. Vuokrapyörä ja pyöräilevä kaupunkiopas olisivat ehkä tarvittava apu myös hyvän ravintolan löytämiseen.

Vessoja ei ole missään. Tukholmaturistin suurin riesa on yleisten vessojen puute. Isossakin ravintolassa on yksi WC, jonne kansa jonottaa jalat ristissä. Tai sitten siellä on toinen WC jossain mutta sen sijainti pitää tietää itse, koska sitä ei olla merkitty mitenkään. Tukholman vessaongelmaa ollaan ilmeisesti yritetty ratkaista monellakin tasolla jo pitkän aikaa, toistaiseksi tuloksetta.

Housuunpissimisen välttämiseksi, yleisen mukavuuden ja loman kokonaisvaltaisen onnistumisen takaamiseksi suosittelen täten käymään Tukholmassa WC:ssä aina kun se on mahdollista.