Ensin on sanottava, että on ollut sähköistävää ja pakahduttavaa kuinka paljon kiinnostusta hiljattain julkaistu kirjani on herättänyt. Sukulaiset, ystävät, työkaverit, kyläläiset, naapurit, tuttavat ja muista elämän piireistä lähestyneet ihmiset ovat signaloineet poikkeuksellisen lämminhenkistä myötäeloa ja -iloa huomioidessaan esikoiskirjani.

Palaute heiltä, jotka ovat jo kahlanneet 400-sivuisen historiateoksen loppuun, on ollut positiivisuudessaan hätkähdyttävää. Olen kirjasta mahdottoman ylpeä ja pidän sitä tietenkin tärkeänä tuotoksena – mutta olin etukäteen asennoitunut siihen, että se, millaiseksi kirjan merkityksen itse koen, ei välttämättä olisi kokemusvoimakkuudeltaan samanlainen muille. Siksi tuntuu erityisesti hyvältä, että vastaanotto on ollut niin kannustava.

Kolmessa reilun viikon aikana järjestetyssä kirjatilaisuudessa on noussut esiin erinomaisia kysymyksiä kirjaan ja sen tekoprosessiin liittyen. Avaan muutamiin kysymyksiin vastauksia tässä.

Mikä sai minut kirjoittamaan kirjan?

Tähän on kolme keskeistä syytä. Ensinnäkin olen aina halunnut kirjoittaa kirjan ja siten jättää jonkinlaisen jäljen. Jäljen, joka parhaimmillaan pysyisi olemassa sitten, kun minua ei jonain päivänä enää ole.

Toinen syy on se, että olen Rengossa asumisen aikana monesti tullut pohtineeksi, että keitä talossamme ennen minua asuneet ihmiset ovat olleet. Ketkä sen ovat rakentaneet ja ketkä siitä ovat pitäneet huolta? Olen yrittänyt tutkia asiaa, mutta tähän saakka selvitystyö on tuntunut ylittämättömältä.

Kolmas syy on varsinainen lähtölaukaus tähän kirjoitusprosessiin. Keväällä naapurini Seppo piipahti meillä kotona ja päädyimme väittelemään siitä, milloin taloni on rakennettu. Emme päässeet yhteisymmärrykseen, joten päätin tutkia asiaa perinpohjaisesti. Tutkimus alkoi muovautua hyvin pian kirjan rungoksi.

Tiesinkö heti aluksi kirjoittavani tästä kirjan?

Kun maaliskuussa 2025 aloin tutkia talon historiaa, oli silloin kysymys pelkästä tutkimuksesta, ei vielä kirjasta. Ajattelin, että lopputuotoksena syntyisi aikajana, josta voisin tehdä vaikkapa julisteen talomme eteiseen. Aikajanalla olisi tiedot ihmisistä, jotka talossa ja tilalla ovat vuosisatojen saatossa asuneet.

Opin pian, että tila on paljon vanhempi kuin talo. Opin, että Ollilaksi kutsuttu talo ei ole saanut nimeään niiltä Olliloilta, jotka siinä viimeksi ovat asuneet. Päin vastoin: viimeksi talossa asuneet Ollilat ovat saaneet sukunimensä talolta. Selvitin, että talossa on asunut monta Ollilan sukua – osa vuosia, osa vuosikymmeniä, osa yli vuosisadan.

Kun yhdistin ihmisistä muodostuvaan aikajanaan yhteiskunnallisten ja paikallisten mullistusten aikajanan, alkoi hahmottua eräänlainen selkäranka. Kapea ajan linja, jonka varrella on koettu sodan kurjuuksia, kohdattu koko kylän maan tasalle kiskaisemia tulipaloja, nähty nälkää ja tauteja sekä läpikäyty perhe-elämän inhimillisiä vastoinkäymisiä. Näiden tietojen päälle oli oikeastaan aika vaivatonta lähteä hahmottelemaan kirjaa.

Kertooko kirja siis kodistani?

Kyllä – mutta ei vain kodistani. Voidaan oikeastaan ajatella, että kirja kertoo mistä tahansa suomalaisesta maalaiskylästä ja siellä asuvista ihan tavallisista ihmisistä. Se kertoo suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä, maatalouden mullistuksesta, luokkajaosta ja eriarvoisuudesta. Kirjan voi ajatella olevan joko yleinen historiateos tai paikallinen kronikka – tai molempia.

Joillekin kirja on myös sukututkimus. Kirjassa käydään läpi kaikki tilalla ja talossa asuneet ihmiset. Joukossa on tavallisia talonpoikia, kruununpalvelijoita, sotilaita ja upseereita, koulun keittäjä ja diplomilaulaja. Käyn lopussa läpi oman 15-vuotisen historiani talon isäntänä.

Kirja ei siis ole kertomus vain talostani. Talon voi enemmänkin ajatella olevan kirjan päähenkilö tai lavaste, joka heijastelee kaikkea sitä, mitä sen ympärillä kulloinkin tapahtuu.

Perustuuko kirja faktoihin?

Ajan jäljet Ahoisissa on tietokirja, mutta ei missään tapauksessa vakavahenkinen sellainen. Kaikki tieto, joka kirjaan on päätynyt, on kuitenkin peräisin jostain lähteestä ja siten siinä ei ole fiktiivisiä ulottuvuuksia.

Koska taloni on vanha valtion omistama sotilasvirkatalo – eli upseerin palkkatalo – on siitä olemassa paljon virallista dokumentaatiota mm. Kansallisarkistossa. Onko 1600-luvun koukero-ruotsiksi kirjoitettu käräjädokumentti luotettava lähde, kun sitä tarkastellaan tänä vuonna valmistettujen silmälasien läpi? Tulkinnanvaraa se ainakin jättää.

Kirja perustuu myös moniin haastatteluihin. Olen haastatellut niin kyläläisiä kuin talon vanhoja asukkaita ja heidän jälkeläisiään. Ovatko asiat menneet juuri sillä tavalla, kuin niitä muistellaan vuosikymmenten päästä? Ehkä suurinpiirtein.

Olen saattanut törmätä satoja vuosia vanhaan tietoon, joka on jostain syystä mielenkiintoinen tai valottaa jonkun kirjassa esiintyvän henkilön taustoja, mutta jota en ole voinut tuplatarkistaa toisesta lähteestä. En ole tällaisessa tilanteessa antanut tieteellisten tutkimusmetodien tulla hyvän tarinan esteeksi.

Pyrin tuomaan kirjassa esiin sen, mikä on omaa spekulaatiotani ja mikä pohdintaa siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Joissain kohdin näin on täytynyt tehdä, sillä historia jättää jälkeensä myös tyhjänä ammottavia mustia aukkoja, joihin kurottaminen vuosisatojen etäisyyden päästä tuntuu olevan mahdotonta.

Kuinka kauan kirjoittamiseen kului aikaa?

Avasin Word-tiedoston maaliskuun lopussa ja lähetin kirjan painoon lokakuussa. Itse kirjoittamiseen kului siis noin puoli vuotta. Tein tutkimista samalla koko ajan ja päivitin tietoa lennosta kirjaan aina kun löysin jotain uutta.

Kirjan tarina kerrotaan kronologisesti 1500-luvulta alkaen, joten palapelin palasten ujuttaminen mihin tahansa aikajanan kohtaan oli helppoa. Tiettynä vuotena tapahtunut tapahtuma kuului automaattisesti tiettyyn kohtaan kirjaa. Minun tehtäväkseni jäi lopulta rakentaa sujuvia siltoja erilaisten tapahtumien välille.

Kirjoitanko toisen kirjan?

Aivan varmasti! Minulla on paljon hyvää aineistoa toisen historiateoksen kirjoittamiseen, jota en voinut käyttää tässä kirjassa. Toisaalta minulla on ideoita niin fiktiiviseen kuin self-help-tyyppiseen kirjaan. Nyt kun tiedän kirjoittamisen prosessin alusta loppuun, on helppoa tarttua seuraavaan projektiin.

Lupasin tosin perheelle, etten syöksy heti uuden kirjan kimppuun. Tämä vaati aika paljon joustoa kaikilta ja on varmasti parempi palauttaa kotielämä uomiinsa, ennen kuin alan hahmotella seuraavaa opusta.

---

Kirja tilattavissa kotiin täältä.