Uskon, että kyseessä on ennen kaikkea ihailusta sellaista toimintaa kohtaan, joka pyrkii vilpittömästi ja vastikkeetta tuottamaan toisille ihmisille jotain hyvää. Rauhanneuvottelijan työ on omassa arvostuksessani perinteisen työn käsitteen yläpuolella.
6. Olisinpa tiennyt, miten hyvä tyyppi olin jo nuorena. Minustahan on tullut aivan superhyvä tyyppi näin vanhemmiten, mutta olin minä nuorenakin aika huikea.
Asetin valokuvaustavoitteen: Otan peltipurkkiratikasta sellaisen kuvan, jossa näkyy kyydissä olevia matkustajia, jotka tekevät jotain mielenkiintoista. Muut ratikat eivät tule kysymykseen, sillä ikkunoista ei näy riittävästi läpi ja – no, ne ovat rumia.
Tavaroiden tulee palvella ensisijaisesti tupaa, sitten sen käyttäjiä. Vanhaa on kunnioitettava ja varmistettava, että nostalginen arvo säilyy. Tuvan pöydän ääressä on kuitenkin ihmetelty maailman menoa kolmen sukupolven ajan jo ennen kuin Suomi oli edes itsenäinen valtio.
Yhdysvaltain presidentti istuu residenssinsä nahkasohvalla olutpullosta siemaillen ja televisiouutisia tapittaen. Hän on löysännyt solmiotaan pitkän päivän uuvuttamana. TV:ssä […]
Tein mielestäni mielenkiintoisen havainnon: Kuvaan matkoillani aika paljon, mutta pääosin kuvat kertovat jostain muusta kuin siitä, mitä minä käytännössä olen esimerkiksi tehnyt. Ne kertovat enemmänkin siitä, mikä on sillä hetkellä näyttänyt kuvaukselliselta.
Katriina Pajarin viiltävän analyysin sisältö lyhyesti: Koreoiden johtajat tapasivat ja sopivat että ei enää sodita. Kukaan – siis kukaan – ei usko siihen. Listasin Pajarin pessimistiset pointit.
