Kun juoksin järven reunaa myötäilevää kotisuoraa, mietin kastautumista järveen. Olin ottanut Ilonan vesipullosta hömpsyt jossain kolmen kilometrin kohdalla ja suussa pyörivä lima alkoi maistua puulta.
Intohimojuoksemiseni on saanut uusia ulottuvuuksia. Enkä nyt tarkoita uusia upeita juoksukenkiäni vaan sitä, että meidän perheestä on muotoutumassa intohimojuoksuperhe. Minä juoksen, vaimo juoksee, lapsi juoksee.
Siirtyminen tamperelaiseen bakteerikantaan oli minulle kohtalokas. Sain flunssan. Se oli juoksennallisen aikakauden ensimmäinen ylähengitystieinfektio. Kärsin sen kohtuullisen lieväoireisena, […]
Olen ollut nyt kuusi tuntia isyyslomalla. Hyvin menee. Tai en minä oikeastaan ole isyyslomalla, vaan ihan tavallisella vuosilomalla. […]
Tämä ei ole vitsi. Tämä ei ole myöhäisherännäinen aprillipila. Tämä ei ole piipahdus, tämä on muutto. Tosiasiallinen muutto. […]
Jo ennestään uomautuneet päivät ovat uurtuneet vielä syvemmiksi. Eikä siinä mitään; pidän rutiineista eikä erakkoelämä herätä muutenkaan pahempia […]
Dartsissa yhden tikan maksimipistemäärä on 60. Kun Jaakob ja Esau syntyivät, oli heidän Iisak-isänsä raamatun mukaan 60-vuotias. Minuutissa […]
Ihmiset ovat kyselleet paljon tulosten perään. Että onko niitä. Ja jos on, niin minkälaisia. Näkyykö ja tuntuuko se juokseminen jossain? Onko yhtään erilainen fiilis? Onko polvi kipee? Tutkiskelin tuntemuksiani ja vastasin viiteen kysymykseen.
