Jotkut ryhmät kuitenkin porskuttavat menemään, vuodesta toiseen. Ne eivät murru, vaikka sisäiset ristiriidat ja näkemyserot tuntuvat joissain kohdin ylitsepääsemättömiltä.
Päätin antaa tekohengitystä harrastukselleni ja pitää kiinni bloggaajan statuksesta vauva-arjen ihmeellisyyden ja intensiivisen työvaiheen keskellä. Päätin ottaa haparoivan sivuaskeleen lifestyle-bloggaajien apajille ja tehdä 20 kysymystä -artikkelin.
Vastapäisen kerrostalon parveekkeella on nainen. Ehkä kuusissakymmenissä. Violetissa verryttelypuvussa. Lukee lehteä. Kun ilmestyn ikkunaan, hän ryhtyy tuijottamaan minua. Mietin, että katsookohan hän minua miettien, että katsonkohan minä häntä.
Kun kuluu pidempi aika, ettei tule kirjoiteltua mitään, tulee tarve kirjoittaa edes jotain. Valitettavan usein juuri silloin, kun […]
Jos et tiedä kuinka rystysten avulla lasketaan kuukausissa olevien päivien lukumäärät, kannattaa lukea tämä kirjoitus. Jos tiedät, kuinka se tapahtuu, kannattaa tämä kirjoitus lukea muista syistä, jotka paljastuvat kirjoitusta lukiessa. Ja jos ei paljastukaan, niin menetit vain n. 7 minuuttia elämästäsi.
Se, että jokin paikka ehtii tulla tutuksi ja kotoisaksi lyhyen matkan aikana, tuntuu siltä kuin saavuttaisi jotain paikallisesta elämästä. Ihan kuin hetkellisesti integroituisi kaupungin arkeen. Vaikka se olisi käytännössä vain turistikahvilassa istumista.
Jonna on selkeästi kehittänyt itselleen lentopelon. En malta olla miettimättä, johtuuko lentopelko siitä, että lento pelottaa vai siitä, että yksinäisyys alkaa saada otettaan.
Vaikka olisi elämänsä aikana oppinut elämänkerrallisen asioita ihmissuhdetaidoista, on seuraavien sukupolvien tehtävä samat virheet ja opittava niistä itse ne ihan samat jutut.
