Tavaroiden tulee palvella ensisijaisesti tupaa, sitten sen käyttäjiä. Vanhaa on kunnioitettava ja varmistettava, että nostalginen arvo säilyy. Tuvan pöydän ääressä on kuitenkin ihmetelty maailman menoa kolmen sukupolven ajan jo ennen kuin Suomi oli edes itsenäinen valtio.
Yhdysvaltain presidentti istuu residenssinsä nahkasohvalla olutpullosta siemaillen ja televisiouutisia tapittaen. Hän on löysännyt solmiotaan pitkän päivän uuvuttamana. TV:ssä […]
Tein mielestäni mielenkiintoisen havainnon: Kuvaan matkoillani aika paljon, mutta pääosin kuvat kertovat jostain muusta kuin siitä, mitä minä käytännössä olen esimerkiksi tehnyt. Ne kertovat enemmänkin siitä, mikä on sillä hetkellä näyttänyt kuvaukselliselta.
Katriina Pajarin viiltävän analyysin sisältö lyhyesti: Koreoiden johtajat tapasivat ja sopivat että ei enää sodita. Kukaan – siis kukaan – ei usko siihen. Listasin Pajarin pessimistiset pointit.
Meillä kaikilla on omat ”kurahousumme”, joita emme ”ota päiväkotiin”, vaikka tiedämme kuinka se käytännössä tapahtuisi, ymmärrämme asian tärkeyden ja vaikka meitä siitä kuinka muistuteltaisiin.
Se, että asiat ovat nyt jotenkin, ei tarkoita, etteivätkö ne voisivat jo huomenna olla toisella tavalla.
Pääsiäinen Kööpenhaminassa’ on konseptina yksityiskohtiaan myöten viimeistelty mallinnus määrätietoisesta päämäärättömyydestä, ajattomasta ajankulusta ja tietenkin smörrebrödistä ja samppanjasta
