Jos olen ihan rehellinen, niin se ei tuntunut oikeastaan miltään. En minä ollut ajatellutkaan, että se tuntuisi luissa […]
”Se voi olla murtuma, rasitusmurtuma, hiusmurtuma, lihaskalvon tulehdus, lihastulehdus, joku muu tulehdus, revähdys, repeämä, hermopinne, virheasento tai jotain […]
Sanotaan, että 15 kilometrin jälkeen alkaa hankaluudet jos alkumatkasta vauhti on ollut liian kova. Sanotaan, että viimeisten kilometrien […]
Ennätyskymppi. Ennätysvitonen. Ennätyspaino. Ennätyksiä siellä, ennätyksiä täällä. On selvää, että kehitystahti on vielä tässä vaiheessa kiihtyvä ja ennätyksiä […]
Tapaninpäivää edeltävänä iltana makasimme vaimon kanssa sängyssä hiljaa. Kerroin, että ajattelin alkaa juoksijaksi
Kuinka mehukasta on jäädä 80 metrin päähän tavoitteestaan? Mehukasta. Se on kaksi kertaa niin pitkä matka kuin on Riihimäen Citymarketin pihasta Suomen toiseksi korkeimman lipputangon nuppiin. Eli ei se nyt ole ei-mitään, mutta ei se kovin paljoakaan ole. Ei se silti ole mikään Juha Mieto Lake Placidissa -tyyppinen koko kansakuntaa kirvelevä tappio.
Kun juoksin järven reunaa myötäilevää kotisuoraa, mietin kastautumista järveen. Olin ottanut Ilonan vesipullosta hömpsyt jossain kolmen kilometrin kohdalla ja suussa pyörivä lima alkoi maistua puulta.
Intohimojuoksemiseni on saanut uusia ulottuvuuksia. Enkä nyt tarkoita uusia upeita juoksukenkiäni vaan sitä, että meidän perheestä on muotoutumassa intohimojuoksuperhe. Minä juoksen, vaimo juoksee, lapsi juoksee.
