Tapaninpäivää edeltävänä iltana makasimme vaimon kanssa sängyssä hiljaa. Kerroin, että ajattelin alkaa juoksijaksi
Kuinka mehukasta on jäädä 80 metrin päähän tavoitteestaan? Mehukasta. Se on kaksi kertaa niin pitkä matka kuin on Riihimäen Citymarketin pihasta Suomen toiseksi korkeimman lipputangon nuppiin. Eli ei se nyt ole ei-mitään, mutta ei se kovin paljoakaan ole. Ei se silti ole mikään Juha Mieto Lake Placidissa -tyyppinen koko kansakuntaa kirvelevä tappio.
Kun juoksin järven reunaa myötäilevää kotisuoraa, mietin kastautumista järveen. Olin ottanut Ilonan vesipullosta hömpsyt jossain kolmen kilometrin kohdalla ja suussa pyörivä lima alkoi maistua puulta.
Intohimojuoksemiseni on saanut uusia ulottuvuuksia. Enkä nyt tarkoita uusia upeita juoksukenkiäni vaan sitä, että meidän perheestä on muotoutumassa intohimojuoksuperhe. Minä juoksen, vaimo juoksee, lapsi juoksee.
Siirtyminen tamperelaiseen bakteerikantaan oli minulle kohtalokas. Sain flunssan. Se oli juoksennallisen aikakauden ensimmäinen ylähengitystieinfektio. Kärsin sen kohtuullisen lieväoireisena, […]
Olen ollut nyt kuusi tuntia isyyslomalla. Hyvin menee. Tai en minä oikeastaan ole isyyslomalla, vaan ihan tavallisella vuosilomalla. […]
Tämä ei ole vitsi. Tämä ei ole myöhäisherännäinen aprillipila. Tämä ei ole piipahdus, tämä on muutto. Tosiasiallinen muutto. […]
Jo ennestään uomautuneet päivät ovat uurtuneet vielä syvemmiksi. Eikä siinä mitään; pidän rutiineista eikä erakkoelämä herätä muutenkaan pahempia […]
