Ainutlaatuinen pala kansanperintöämme, ylisukupolvinen lapsuuskokemus ja varttunut nostalgia, päättymätön tarina ystävällisyydestä ja hyvänmielisyydestä sekä esteettinen silmänräpäys ajan hetkeä – arkea ja juhlaa – yhdistettynä funktionaaliseen taloustuotteeseen. Sellaisesta tässä on kai kysymys.
Hihna on teollisen vallankumouksen yksi kauneimmista lapsista ja tullut pelastamaan meidät ylimääräiseltä liikkumiselta. Siinä missä ennen asioita ja ihmisiä siirrettiin raa’alla lihasvoimalla, nyt sen tekee laite. Tänä päivänä liukuhihna kuljettaa sujuvasti sushikippoja japanilaisessa ravintolassa ja tekee paikallaan juoksemisesta hyväksyttävän liikuntamuodon.
Kieltämättä Riikassa tuli pohdittua, että pitääkö sitä mennä lentokoneella Baltiaan katsomaan Netflixiä ja hengaamaan peiton alle vaikka se sujuisi Rengossakin aika kätevästi. Ja sitten mietin, että kyllä – ehdottomasti pitää!
”Mmhm!” tarkoittaa innostumista. Innostumista, jonka kipinä on jalkapallohuumassa, josta olin yllättävästi leimahtanut World Cupin jännittävimpien käännekohtien keskellä. Ja toisaalta innostumisesta, joka tulisi täydellistämään myös vastedes satunnaisia arki-iltoja ja viikonloppuja viehättävän pallopelin ääressä.
Kylmä vesimeloni rouskahtaa ja jättää suupielet valumaan punaisia vanoja. Makeat puraisut vievät janon ja nälän hetken kauemmaksi. Tahmeat kädet ja kasvot pakottavat pulahtamaan lämpimään meriveteen.
Saamme tietää sen, mikä meiltä jäi tosielämän jännitysnäytelmästä näkemättä: mitkä ovat lasten lempijalkapallojoukkueet ja kuinka kylmää vesi oli. Saamme tämän kaiken vielä sankarimusiikkiin säestettynä suoraan surroundiimme.
Jalkapallojoukkue on parhaimmillaan kuin tuulessa väreilevä rypsipelto. Se mukautuu ympäristöönsä kuin ameeba ja etsii jatkuvasti parasta olomuotoa. Jalkapallo on peliälyn ja yhteistyön siveltämää ja säveltämää kaunista taidetta. Tai ainakin sillä on mahdollisuus olla sellaista.
