”Kyllä taas tänään oikein nautin kusipää koiran omistajista jotka eivät kerää kusipää koiriensa kusipää paskoja – Ampuu pitäis talutushihnan molempiin päihin.”
Ihan oikea ihminen on kirjoittanut noin. Joskus unohdan, että keskustelupalstalla – tuolla sananvapauden persvaossa – juttelevat nimet ja nimimerkit todellakin kätkevät taakseen ihan oikeita ihmisiä. Usein on helpompi hyväksyä tämän kaltaisia kannanottoja nimimerkillä kirjoitettuna, mutta tuonkin lausahduksen huolestunut kansalainen antoi ihan omalla nimellään.
Jokaviikkoinen koirankakkakeskustelu alkoi siis tällä kertaa noilla sanoilla. Ensimmäiset keskustelijat pohtivat mikä ero on koirankakalla ja muilla roskilla, kuten lasinsiruilla ja tupakantumpeilla, joita maassa lojuu. Toiset kuulemma syövät mielummin kakkaa, toiset tupakantumppeja. Sellainen ero. Sen jälkeen pohdittiin pitäisikö vain koiranomistajat ampua.
Tässä vaiheessa keskusteluun tuotiin totuttuun tapaan niin kutsutut aikuis- ja sarkasmielementit. Joku paheksuu aloitusviestin kirjoittajaa, toinen paheksuu paheksumista. Keskustelun älyttömyyden esiin nostavaa sarkasmiviestiä ei tälläkään kerralla ymmärrä kukaan ja jutustelu alkaa syvenemään henkilökohtaiselle tasolle. Jollain keskustelijalla epäillään olevan ripuli ja toisella ”on pahasti nyt mennyt ns aivoissa”. Että mitä mennyt?
Kakkakikkareen ympärille ollaan nyt jakauduttu kahteen ryhmään: Ensimmäinen ryhmä on Lukutaidottomat Koiranpaskan Rakastajat. He puolustavat koirien oikeuksia elää. Heidän mielestään paska ei maailmasta keskustelemalla lopu, vaan siihen kuuluu tottua. Koiranpaskan Rakastajien epäillään pitävän siitä, että heidän naamaan hierotaan koiran ulostetta. Tähän en saanut varmuutta.
Toinen ryhmä on Imbesillit Koiravihaajat. Se on toiselta nimeltään (jostain oudosta syystä) Taatelintallaajat. He vihaavat sitä kun nurmikkoa niittäessä ”paskaa lentää naamalle, käsille, jaloille ja ties mihin”. Eihän ihminenkään kakkaa kaupan lattialle! Kakkakammosta huolimatta Koiravihaajat ovat valmiita järjestämään Koiranpaskan Rakastajille oman pikku tapahtuman:
”Kaikki koiranpaskan rakastajat saa tulla jonoon tohon meidän pihaan huomenna vaikka klo 11. Hierotaan lasten kanssa jokaisen naamaan sen verran kuin ehditään.”
Odotin esimerkiksi lastensuojeluun liittyvää jatkoa, mutta seuraavana päivänä keskustelukikkare kuitenkin harmikseni kuivui kasaan. 70 kommentin jälkeen tuli enää vain muutamia kärttyisiä kommentteja ja kun toisiaan vastaan taistelevat jäljelle jääneet keskustelijat huomasivat olevansa samalla puolella, ei tilanne enää luonnollisesti edennyt.
Se muutos toki tapahtui että ”PASKA” alettiin kirjoittaa isolla. Tyyliin näin: ”Mä elelen vähän niinkuin PASKAN keskellä kun kissanikin käyvär PASKALLA,ei ulkona vaan sisällä pisu-PASKA astioihin”
Samaan aikaan toisessa keskustelussa ollaan pääsemässä kliimaksiin kissanpaskan ja ihmispaskan kanssa. Kissat kakkii lasten hiekkalaatikoille ja ihmiset urheilukentille ja Itämereen. Maailma hukkuu vielä ulosteeseen jos on Karkkilan Puskaradiota uskominen.
Aina välillä mietin, että pitäisikö yrittää muuttaa keskustelun suuntaa tai sävyä jotenkin. Jättäydyin kuitenkin aina kommentoimasta. Se ei muuttaisi mitään jo valmiiksi tuhoon tuomitussa hölötyksessä. Keskustelupalstoilla itsensä nolaavat ihmiset, yhtä lailla kuin paska, eivät keskustelemalla häviä yhtään mihinkään. Eikä niiden ehkä pidäkään.
Ps. Koiranomistaja, kusipääkoira ja kusipääpaska (mikä lie) ovat kaikki yhdyssanoja.
ARVI 