Huomaan kaipaavani someparlamenttien ja pikapotkujen sijaan inhimillisyyttä ja yritystä ymmärtää. Mitä jos raivon hetkellä pysähtyisi sittenkin hetkeksi pohtimaan, että minkälaisesta ajattelusta, tunteista ja kokemuksista käsin tähtäimessä oleva paholainen ponnistaa?