Kaksi vanhaa miestä istuu penkillä, tallinnanaukiolla, hyvällä mielellä. Kissa ja hiiri -leikki on nyt lakannut, saa hetken levätä juoppo uupunut.

Lainaan itseäni. Vuonna 2010 tein laulun Helsingin Sanomien uutisesta joka käsitteli poliisin antamaa poikkeuslupaa. Vartijat saisivat poistaa Tallinnanaukiolta, yleiseltä paikalta, häiriötä aiheuttavat ihmiset (juopot). Siihen asti lain mukaan tällaiset työt kuuluivat ainoastaan poliisille. Kaksi vuotta myöhemmin Poliisiylijohtaja Paatero piti kokeilua onnistuneena ja alettiin kehitellä lakimuutosta, jonka mukaan yleisiä alueita, puistoja ja toreja, turvaamaan voitaisiin jatkossakin kutsua vartija. En suoraan sanottuna tiedä, missä kohtaa nyt ollaan menossa, eikä se ole tämän kirjoituksen kannalta edes oleellista, mutta en ole nähnyt kyllä vartijoita muualla kuin kauppakeskuksissa.

Raimo sanoo: ”Ei oo mitään tekemistä”, työtön Hannu herää muttei tiedä mistä. Kontulasta, joskus Mellunmäestä. Nukkuessa viedään tölkki kädestä.

Jutussa todettiin että Tallinnanaukion ”tehosiivouksen” takia ”päihteidenkäyttäjät” todennäköisesti hajaantuu muille alueille. ”Löytyykö porukka Vuosaaresta, Kontulasta tai Mellunmäestä, sitä ei vielä voi sanoa”. ”Kun oikein kylmät kelit alkavat, tullaan takaisin ostoskeskuksiin”. Täytyykö mun vielä jatkaa vai pystyykö jo rivien välistä hoksaamaan mitä mulla on mielen päällä?

Kun oikein kylmät kelit alkaa, sitä salaa toivoo kuolemaa. Kaupunginjohtaja kannustaa muuttamaan maisemaa, mut me vaan hetkeks hajaannutaan.

Tänään Hesarissa oli vastaavanlainen juttu otsikolla Koditon ulkomaalainen jää pakkaseen. Tarinan päähenkilö on romanialaisherrasmies joka omistaa 150 euron arvoisen auton. Autossa ei tosin ole moottoria eikä kuskilla ajokorttia, mutta auto toimiikin kotina. ”Sijaintia ei viranomaisten takia voi kertoa”. 46-vuotias mies tienaa elantonsa tällä hetkellä pullojenkeruulla. Ammatinharjoittamisessa on omat haittapuolensa jotka talven kylminä öinä tuntuvat paleltumina sormenpäissä. Mäkelänkadulla sijaitsevassa yökahvilassa nimittäin ei ole enää tilaa siinä vaiheessa kun vuoro loppuu. Hietaniemenkadun asumispäivystykseenkin pääsee vain kahdeksi yöksi kerrallaan ja nyt on karenssi päällä.

Olo on niin kehno etten pysy hereillä. Olemisen ehdot on niin vaikea hyväksyä.

”Suomen var­tioin­ti­liik­kei­den pu­heen­joh­ta­jan Jarmo Mikkosen mie­les­tä an­nos ter­vet­tä maa­lais­jär­keä kes­kus­te­luun oli­si pai­kal­laan.”

Hyvä kommentti Jarmolta. Tosin tässä tapauksesssa maalaisjärki tarkoittaa hänelle enemmän hilloa. Jarmo nimittäin olisi valmis ottamaan homman niin sanotusti haltuun ja ”korjaamaan” tilanteen. Jos lauseen kuitenkin irroittaan asiayhteydestä ja palauttaa sen sitten takaisin ihan omana ajatuksenaan niin olen täysin samaa mieltä.

Joskus paras tehokeino oman mielipiteen esilletuomiseen on vain toisten mielipiteiden toistaminen. Nyt tietysti äänensävy on vähän hankalasti havaittavissa mutta ehkä sen voi rivien välistä kuulla. Jos teillä kuitenkin on joskus vaikeeta, niin mun aitassa on aina tilaa. Eikä tarvii vaikeetakaan olla.