Jos aiemmat kirjoitukseni olisivat lauluja niin tämä olisi liian aikaisin ilmestyvä kokoelmalevy. Samat teemat tuntuvat nyt vaan toistuneen lähipäivinä ja hyvä niin. Olen oman elämäni nimeämätön vastarintaliikkeen johtaja eräässä ajatuskapasiteettiani hyvin paljon vievässä asiassa. Olen nyt ottanut elämäntehtäväkseni seuraavalle määrittelemättömälle ajalle tehdä jonkinlainen muutos ihmisen arkielämään tässä ja nyt. En tule tuputtamaan katteettomia elämän ohjeitani sinulle, älä sitä pelkää, yritän tehdä sen niin ettet huomaa mitään.

Järjestimme järjestyksessään toisen keskusteluillan työporukalla perjantaina. Keskusteluillan tarkoitus on luoda positiivista muutosta, tietoisesti. Ei enää elämistä viikonlopusta viikonloppuun, lomasta lomaan, ei elämistä tv:n ehdoilla tai facebookin välityksellä. Oikeita ihmisiä, oikeita keskusteluja ja hyvää ruokaa. Kokoonnumme vuorotellen jonkun meidän seitsemänhenkisen tiimiläisen luokse. Isäntä tai emäntä valmistaa ruoan ja saa päättää illan keskusteluaiheen. Jokaisen on vuorollaan kerrottava oma mielipiteensä tai tarinansa aiheeseen liittyen. ”Työjutuista ei puhuta, puhutaan vaikka elämästä tai rakkaudesta” sanoin avauspuheenvuorossani ensimmäisellä kerralla. Tällaisen tietoisen omastä elämästä avautumisen voisi uskoa tuottavan, sen yhtäkkiä eteen tullessa, änkyttämistä ja punaisia päitä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt vaan olen voinut yllättyä siitä kuinka olemme kääntäneet arkisen keskustelun nopeasti hyväksi ja syväksi keskusteluksi, johon kaikki osallistuvat. Hiljaisia hetkiä ei ole ollut. On hienoa huomata kuinka hyviä keskusteluja on mahdollista saada aikaseksi vaan päättämällä että nyt keskustellaan jostain tärkestä asiasta. Pelkäsin teennäisyyttä ja mukahienoja etukäteen mietittyjä pohdintoja, mutta päin vastoin, lopputulema on ollut aivointa, rehellistä ja mukavaa keskustelua juuri sen hetkisillä ajatuksilla. Paljastan salassapitosopimuksestamme huolimatta perjantaisesta keskustelusta osan. Mikä olisi ollut parempi aihe kuin ”Mikä on elämässä tällä hetkellä tärkeintä?”. Väheksymättä kenenkään muun vastausta tähän hankalahkoon kysymykseen, yksi puheenvuoro jäi erityisesti mieleen. ”Tällä hetkellä tärkeintä elämässäni on sisarukset, voimme kertoa toisillemme kaikesta”.

Tulin juuri kotiin kellon ollessa 01.00. Olin Karkkilassa Ravintola Valurissa, MuRu-Klubissa soittamassa ja laulamassa rakkauslauluja, sekä viettämässä siskoni 20-vuotis syntymäpäivää nauttien hyvästä seurasta sekä aina niin hyvästä ruoasta. Onhan siskoni yksi kovimmista faneistani, pyrin aina ottamaan muutaman hänen lempilaulunsa ohjelmistoon mukaan. Ja tietenkään, en tällä kertaa tehnyt poikkeusta. Halusin kuitenkin laulaa siskolleni jonkun laulun, joka sopisi tilanteeseen ja olisi merkittävä hänelle jatkossakin tästä syystä. Päädyin ainakin jollain tasolla aivan oikean tunnetilan omaavaan ja tarkoitukseni mukaisen sanoman sisältämään lauluun.

Sinä olet minun siskoni, en tahdo että kilpailumme jatkuu, sydämeni murtuu. Sinä olet minun siskoni, en tahdo että erkanemme koskaan, tule mua vastaan. Oi siskoni mun.

Matkalla kotiin mietin montaa asiaa ja myös sitä, että kyllä ihminen on varmaan kauneimmillaan siinä kohtaa kun hänellä on niin hauskaa ettei naurua voi enää pidätellä. Mutta myös sillä hetkellä kun mieli yrittää taistella kyyneliä vastaan, siinä lopulta onnistumatta. Kummassakin tapauksessa tunteet ottavat ohjat ja sen vaikutus näkyy vilpittömänä ja puhtaana omistajansa kasvoilla. Jotkut ystävistäni tietävät kuinka annan musiikin vaikuttaa itseeni. Kun lähden keikalle, mietin usein että jos musiikki yrittää tänään vaikuttaa muhun jollain tavalla, niin annan sen vaikuttaa. Kun heittäytyy ja antaa asioiden vaikuttaa itseensä, tilanteen muistaa paremmin, tulee hyviä kokemuksia. Muistan varmasti todella kauan keskusteluillassa jokaisen vuorollaan kertoman tarinan. Tulen myös varmasti muistamaan hyvin pitkään hetken kun katson siskoani ja laulan ”Sinä olet minun siskoni…” ja siskoni yrittää taistella kyyneliään vastaan, siinä lopulta onnistumatta. Mieleeni palaa työkaverini toteamus, ”Tällä hetkellä tärkeintä elämässäni on sisarukset”.

Se mitä mä tässä nyt yritän sanoa on, että siskoni ja veljeni, kyllä te ootte ihan hyviä tyyppejä!