Kana sanoo kot kot kot

”Pienviljelijä veti herneen nenäänsä kun ei saanutkaan enää rikkoa lakia”.

Pyrin yhtä raflaavaan otsikointiin kuin kyseinen pienviljelijä, joka kirjoitti seuraavalla otsikolla Maaseudun Tulevaisuuteen:

Kiitos suojeluksesta, byrokraatit!

Kyse on siis pienviljelijästä, pikkukanalan pitäjästä, joka kertoi tiistaina että terveystarkastaja on tehnyt hänen bisnekselleen stopin.

Bisnes oli alunperin muodostunut siitä että viljelijä oli alkanut myydä läheiseen ravintolaan tuottamiaan kananmunia. Ravintoloitsija innostui munien mausta sekä lähiruoka-ajatuksesta ja kohta kanalaan hankittiin jo lisää kanoja. Yrittäjä, ravintoloitsija sekä todennäköisesti myös kanat olivat ja elivät tyytyväisinä.

Bisneksen loppu tuli sitten siinä kohdassa kun terveystarkastaja huomasi että tässä rikotaan lakia. Sivustaseuraajana, asiaa sen enempää miettimättä, näyttää tosiaan siltä että yrittäjän siivet katkaistiin ilkeän virkamiehen toimesta ennen kuin bisneskana oppi edes kunnolla kotkottamaan. Viljelijä itse kuvailee syitä tähän väliintuloon sarkastisesti: ”…munasta tulee vaarallinen, jos kananmunan ja asiakkaan välillä on kauppias”

Ymmärtäähän sen, että kiukku siitä tulee kun leikki loppuu kesken kaiken.

Suomessa, maassa jossa me nyt asumme, ei vaan saa rikkoa lakia. Sitä ei saa rikkoa vaikka itse kokisi tekevänsä oikein tai lähiruokaa. Sitä ei saa rikkoa vaikka on pienyrittäjä ja yritteliäs vaikeina aikoina. Lakia ei myöskään saa rikkoa, vaikka lain noudattaminen tuntuisi omasta mielestä tyhmältä tai vaikka sen noudattamatta jättäminen tuottaisi itselle toimeentuloa.

Missä kohtaa se viljelijän esiin tuoma byrokratia sitten astui kuvioihin? Mitä lakia on muka nyt rikottu?

Suomen kaupoissa myytävät kananmunat ovat aina suomalaisia. Suomessa on tiukka salmonellavalvonta, minkä vuoksi munia ei voi tuoda suomalaisiin kauppoihin oikeastaan mistään muualta. Hyvän valvonnan ansiosta Suomessa kananmunan voi syödä poikkeuksellisesti vaikka raakana.

Suomen kaupoissa myytävät kananmunat ovat kulkeneet kauppaan kananmunapakkaamoiden kautta, lukuun ottamatta pohjois-Suomea missä pitkien välimatkojen takia munapakkaamo-vaiheesta ollaan luovuttu.

Pakkaamolla muna läpivalaistaan mahdollisen pilaantumisen, veri- ja likapilkkujen ja alkioiden varalta. Muna myös punnitaan ja leimataan. Muna saa A-luokituksen jos se menee kauppaan, ja B- tai C-luokituksen jos sitä voidaan ehkä käyttää jossain munavalmisteessa, mutta ei sellaisenaan. Suomalainen kananmuna voidaan tarvittaessa jäljittää aina kanatilalle saakka jos siinä havaitaan ongelmia.

Pohjois-Suomen poikkeusalueella munia saa myydä suoraan tilalta kauppoihin. Munat ovat siis A-, B-, tai C-luokkaa. Munissa on silloinkin oltava parasta ennen-merkinnät, tuotantotapa ja muut lakisääteiset pakkausmerkinnät sekä teksti: ”Luokittelematon”. Suomalainen kananmunanostaja tietää aina ostaessaan onko muna ykkös- vai kakkoslaatua.

Suomessa tuotetaan kuukausittain noin 5,5 miljoonaa kiloa kananmunaa. Näistä kananmunista luokitellaan B-luokkaan noin 400 000 kg eli 7%. Kananmunien tuotanto on kasvanut viime vuosina. Myös B-luokan osuus kokonaismunatuotannosta on kasvanut viime vuosina. Mistä se sitten kertoo? Kanamäärien kasvamisesta, tilojen ahtautumisesta vai hutiloimisesta?

Vaikka käytän kananmunaa todella vähän, silloin kun käytän, toivoisin sen olevan tuossa 93%:n joukossa.

Torikauppias saa myydä torilla omia muniaan tai kanojaan miten parhaakseen kokee. Kanatilallinen voi myös myydä kotonaan munia suoraan kuluttajille. Hän voi kaupustella niitä naapureille ja ystäville. Kuluttaja tietää näissäkin tapauksissa mistä hänen munansa ovat kotoisin ja jos niissä on jotain ongelmia, hän palaa seuraavana toripäivänä pyytämään rahojaan takaisin myyjältä. Jos hän löytää munatilalta ostamastaan munasta alkion, hän ei todennäköisesti enää jatkossa osta sieltä munia.

Ravintoloihin toimitetaan ainoastaan A-luokan munia. Suomalainen ravintola-asiakas tietää syövänsä laatutarkistettua kananmunaa tilatessaan omeletin.

Ongelma tulee siinä kun muniensa laadusta tietämätön munamyyjä myy laadusta tietämättömälle ravintoloitsijalle munia, jotka tarjoillaan syötäväksi asiakkaalle joka ei tiedä munien laadusta mitään.

Maaseudun Tulevaisuudessa avautuva munayrittäjä kysyy: ”Miltä te viranomaiset meitä suojelette? Terveelliseltä ruualta? Yrittämiseltä ja innovaatioilta, joita poliitikot peräänkuuluttavat? Vaiko vain elämältä?”.

Ensimmäisenä suojelukohteena tulee mieleen kuluttaja, joka luulee saavansa ravintolasta tai kaupasta hyvälaatuista kotimaista kananmunaa, mutta saakin jotain muuta. Toisena suojelisin sitä ravintolaa. Kerran kun se tarjoilee pilaantunutta ruokaa asiakkaalleen ja selviää ettei hänen ostamansa raaka-aineet ole olleet laatustandardien mukaisia, kerrotaan siitä iltapäivälehdissä ja puskaradioissa. Suomalainen lynkkauskulttuuri elää juuri tällaisilla tapauksilla. Kolmantena suojelisin sitä kanatilallista. Monet suomalaiset kuitenkin pystyvät löytämään elantonsa laillisin keinoin. Ehkä löytyisi elintarvikevalvonnan virkamiestäkin tyydyttävä tapa myydä munia.

Suomalaisessa elintarvikevalvonnassa on kyse elintarvikkeiden laadusta. Ei yrittäjyydestä, innovoimisesta, lähiruoasta tai byrokraattisesta kiusanteosta.

Tätä kirjoitusta tehdessä rikottiin yksi kananmuna.

Linkit:

Maaseudun Tulevaisuuden artikkeli