Vieraskynäkirjoitus. Kirjoittaja on kissani, Midas
Se oli elokuuta 2014 kun minut myytiin Espoon IKEA:n parkkipaikalla toiseen perheeseen.
Kahdenksankymmentä euroa. Siinä on minun maanpäällinen arvoni. Olin vasta kolmen kuukauden ikäinen kun neljä luihua kahdenkympin seteliä vaihtuivat neljään luihuun mustaan tassuun.
Matkustin uuteen kotiini pahvilaatikossa, joka oli vuorattu uudentuoksuisilla IKEA- tyynyillä ja -huovalla. Pysyttelin hiljaa koko matkan. Pelkäsin.
Nimeni on Midas. Minut nimettiin muinaisen Fryygian kuninkaan mukaan, koska muutin uusien omistajieni sydämet kullaksi – kuin kreikkalaisessa mytologiassa konsanaan. Omistajani kutsuvat minua myös Miikkulaiseksi ja Mikkelssoniksi. En tottele niitä nimiä, vaan ainoastaan omaani.
Olen musta. Kotini lattia on myös musta. Piiloutuakseni minun täytyy siis vain pysähtyä paikoilleni ja sulkea silmäni. Aluksi piilouduin sohvan alle ja kirjahyllyn jalan taakse. Nykyään, kun olen hieman tuuheampi, käytän vain tätä pysähtymistaktiikkaa piilopaikan tarpeessa. Joskus se toki aiheuttaa sen, että jään tallotuksi (useimmiten vahingossa).
Minulla on pitkä turkki. Se kiiltää koska nuolen sitä jatkuvasti. Minulla on myös pitkät korvakarvat. Ja viikset, vaikka olen tyttö.
Käyn säännöllisesti ulkona. Heti aamupalan jälkeen ja heti päivällisen jälkeen. Viivyn pihalla yleensä puolisen tuntia. Jos minua ei unohdeta sinne koko päiväksi! Harjoittelen ulkona hiiren metsästystä. Tiedän että minulta odotetaan paljon sillä saralla. Suorituspaineet alkavat olla jo aika kovat, sillä en ole napannut vielä yhtäkään.
Mikäli en ole syömässä tai ulkona, makaan yleensä vilttini päällä tai kitaralaukussa. Tai sitten makaan jossain muualla. Makoilen pääosin omissa oloissani paitsi jos huomaan jonkun lukevan lehteä tai naputtelevan tietokonetta. Silloin menen makaamaan lehden tai näppäimistön päälle. Voin maata tarvittaessa hankalassakin asennossa jos tilanne vaatii.
Tykkään kiehnäämisestä. Kunnes en enää tykkää ja alan puremaan. Tykkään kun poskiani ja mahaani hierotaan. Vaivun rapsutettaessa helposti transsiin jolloin kieleni tulee ulos suusta ja kuola alkaa valumaan. Tiedän että minulle nauretaan ja minusta otetaan valokuvia, mutten anna sen häiritä. Se on sen arvoista.
Minulla on kivaa täällä Rengossa. Jos omistajani ovat poissa, minua käydään ruokkimassa ja paijaamassa. Joskus saan matkustaa muualle hoitoon. Pitkillä matkoilla kakkaan autoon.
ARVI 