Kiinalais-forssalainen titanic

Vetäytyessäni lounastauolle forssalaiseen kiinalaiseen ravintolaan, omaan pikku retriittiini, olen pannut merkille että ravintolan mankassa pyörii yksi ja sama cd. Ei lounasta ilman panhuiluversiota My heart will go onista.

Aluksi se nauratti, sitten se hämmästytti, sitten turhautti. Sitten vakavoiduin. Sitten siitä tuli jo perinne. Koen olevani forssalaisuuden alkulähteellä tuossa entisen R-Kioskin tiloihin perustetussa kiinalaisessa buffetissa. Aistin Titanicin uppoamisen ja jopa jäävuoren huipun läsnäolon noina herkkinä hetkinä.

Luettuasi tämän kirjoituksen loppuun, voit kuunnella kappaleen youtubesta ja kuvitella samanaikaisesti hakevasi noutopöydästä sweet&souria. Voit myös laittaa sen taustalle soimaan ja saada siten hieman lisämakua seuraaviin tarinoihin.

n-sananvapaus

Kohtasin miehen joka käytti suvereenisti lauseissaan useaan otteeseen sanoja ”neekeri” ja ”mutiainen”. Hän kertoi näkemyksiään minulle. Hänen kasvonsa liikehtivät nykien kun hän jakoi yönmustat ajatuksensa pyytämättä. Yleensä jos saan hetkenkin miettiä puheenvuoroani, osaan kyllä sanoa jotain fiksunsuuntaista. Sillä kertaa en pystynyt. Koin tilanteen epätodelliseksi, kuin uneksi. Oliko todella vuosi 2015? Missä olin?

Näin jälkikäteen mietittynä tulee montakin hyvää sanaa ja lausetta mieleen, mutta kuunneltuani mutiais-paatoksen, en kyennyt kuin sanomaan: ”Nyt en kyllä osaa sanoa mitään”. Tiemme erkanivat, toivottavasti iäksi.

ebolakyyneleet

Luin lehdestä jenkkiläisen tohtorin, Ian Crozierien, selviytymistarinan. Hän oli WHO:n matkassa Sierra Leonessa kukistamassa Ebolaa, kun hän huomasi itsensäkin sairastuneen tuohon karmeaan tautiin. Crozier piti kuitenkin otteen elämästään vaikka hänen veressään oli yli 100 kertaa isompi määrä Ebolaa kuin muilla potilailla keskimäärin.

Crozier tervehtyi ja palasi perheensä luo riutuneena. Hetken kuluttua hän alkoi tuntea painetta vasemmassa silmässään ja silmän väri muuttui sinisestä myrkynvihreäksi. Ebola oli palannut. Se oli jäänyt vaanimaan Crozierin vasempaan silmään! Virus kuitenkin pystytteli visusti tohtorin silmämunassa eikä tartuntavaaraa ollut. Ebolakyyneleet osoittautuivat vaarattomiksi.

Sitten tohtori menetti näkönsä. Silmää yritettiin hoitaa erilaisin keinoin kipujen kasvaessa. Lopulta tiimi jossa tohtori itsekin työskenteli, päätti kokeilla erikoisluvalla jotain erikoislääkettä, joka tullaan julkaisemaan joskus myöhemmin jossain erikoislehdessä. Aine injektoitiin Crozierin silmämunan yläpuolelle, josta anti-virusta valui pikkuhiljaa silmän uumeniin. Kuukausien jälkeen silmä alkoi vihdoin sinertää. Näkö palasi.

Kuinka hieno tarina amerikkalaisesta sinisilmäisyydestä ja rohkeudesta sekä vertahimoitsevan käärmeen lailla uhriaan vaanivasta myrkystä, jonka erikoistiimi onnistuu lopulta kukistamaan.

---

Tällaisia asioita olen miettinyt alkuviikon. Ihmeellisiä asioita sitä tapahtuu!

Near, far, wherever you are