Numero viisitoista oli lomaviikko. Alussa viimeistelin reissun rippeitä Köpiksessä, keskiviikkona vietin oikein mukavan Hämeenlinna-päivän ja pääsiäisen starttia ihmeteltiin Helsingissä. Yhdistävä tekijä oli lohikeitto.

1. LOHIKEITTO

Jostain syystä alkoi tehdä hirveästi mieli lohikeittoa.

Reissun jälkeen teki muutenkin mieli jotain edullista, askeettista, rauhallista ja kotoisaa – ja samaan aikaan jotain suolaista ja rasvaista.

Muistin, että Hämeenlinnan keskustan kirjaston vieressä on juuri tarkoitukseen sopiva kahvila, Laterna, jossa en ollut aiemmin käynyt. Voisin syödä siellä vaikka lihapiirakan ja juoda pillimehun.

Mitä suurimmaksi ilokseni huomasin heti sisään astuttuani, että Laterna ei olekaan pelkästään kahvila, vaan sieltä saa myös kotiruokalounasta. Salaattipöytä, karitsapullia muusilla ja lohikeittoa!

Kiiruhdin tiskille ja sanoin: ”lohikeittoa”. Homma ei kuulemma toimi niin yksinkertaisesti.

”Sä menet tonne päätyyn, otat tarjottimen ja teet itsellesi salaattipöydästä salaatin. Sitten sä otat tosta ruokajuoman ja aterimet. Sitten sä tuut tähän ja sanot: lohikeittoa. Sitten mä tuon sulle keiton pöytään. Ja jälkiruoaksi saat kahvin tai teen ja tällaisen pääsiäisjutun.”

Hirveen monta vaihetta siihen, että voisin syödä lohikeittoa. Olin kuitenkin jo niin sisällä siinä ajatuksessa, että syön kohta lohikeittoa, etten voinut enää perääntyä, vaan toimin kuten käsky oli käynyt.

Hetken kuluttua lohikeitto tuotiin pöytään, kuten oltiin sovittu. Otin siitä Instagram-kuvan ja söin sen. Oli hyvää. Sitten menin kirjastoon kirjoittamaan pariksi tunniksi.

Aikamoinen iltapäivä.

2. LOHIKEITTO

Jostain syystä alkoi tehdä hirveästi mieli lohikeittoa. (Ei, tämä ei ole äskeisen tarinan uusinta, vaikka siltä voisi aluksi vaikuttaa).

”Kävisimmekö syömässä Hakaniemen hallissa, jossain kalliolaisessa vegaanikyökissä vai jossain hotellin lähellä”, pohdimme kun lähdimme ajamaan Rengosta kohti Helsinkiä.

Olimme matkalla Clarion Hotelliin Jätkäsaareen, oli lounasaika ja varhain aamulla juotu omena-päärynä-viinirypsky-mansikka-kaurasoijajugurtti-smoothie oli ollut turhan kevyt. Oli kova nälkä.

”Mitäs jos ajettaisiin Klaukkalan kautta”, ehdotin. Klaukkalassahan on kaikkia hyviä ravintoloita, kuten XMEAL BURGER PIHVIMESTA, Klaukkalan King ja Impivaara Grilli. Olen kahdesti elämässäni pysähtynyt Klaukkalassa, molemmilla kerroilla Kotipizzassa.

Pyysin apukuljettajaa avaamaan Googlen ja kirjoittamaan sinne ”TOP 10 ravintolat Klaukkalassa”. Ei löytynyt kuin viisi.

Sijalla 1 oli nepalilainen Resunga. Jos jokin on kaukana Nepalista, niin Klaukkala, joten päädyimme turvallisempaan vaihtoehtoon: kakkossijan Cafe Hugoon.

”Mitä siellä on lounaslistalla”, kysyin ja sain korvia hivelevän vastauksen: ”lohikeittoa”.

Tälläkään kertaa lohikeiton tilaaminen ei sujunut mutkitta. Jonossa edessämme oli kaksi vanhempaa rouvaa, jotka halusivat ostaa lounasruokaa take-awaynä.

Ei siinä mitään, mutta he olisivat halunneet ostaa sitä lasten hintaan, koska olivat ”viemässä sitä kotiin 7- ja 11- vuotiaille lapsilleen”. Rouvat eivät pystyneet haistamaan ilmassa vireilevää kusetuksen tuoksua, jonka kaikki muut läsnäolijat aistivat.

Taistelun jälkeen he päätyivät ostamaan sapuskansa täydellä hinnalla. En jäänyt katsomaan söivätkö he soppansa lopulta paikan päällä, sillä oma katseeni oli jo kiinnittynyt millä hetkellä hyvänsä yliläikkyvään lohikeittolautaseeni.

Oli hyvä keitto! Ja matka voi jatkua kohti Helsinkiä.

3. LOHIKEITTO

Jostain syystä alkoi tehdä hirveästi mieli lohikeittoa. Jälleen alkoi.

Heräsimme hotellilta hyvissä ajoin ja kävimme aamu-uinnilla 16. kerroksen lämmitetyssä ulkoilmauima-altaassa. Sitten aamupala. Sitten 15 minuutin nokkaunet. Sitten kävelemään.

Kävelimme Hietalahdenrantaa kohti Hernesaarenrantaa. Sitten Eiranrannasta Merisatamanrantaan. Kaivopuiston rannasta Eteläsataman kautta Kauppatorille. Koko matka naama aivan jäässä.

Kuvien perusteella ilma oli oikein sievä, mutta niissä ei näy tuulta eikä pakkasasteita, joilla pääkaupungin kevät kulkijoitaan helli. Saavuin Kauppatorille nassu sellaisessa ruttukohmeessa, etten uskonut sen enää palaavan ennalleen.

Kunnes näin edessäni jotain:

Pelkästään ajatus lohikeitosta sai punan palaamaan poskipäihin. Maistoin jo huulillani suolaisen lohikeiton.

Ikävä kyllä tällä kertaa ei pystytty pysähtymään, sillä Suomenlinnan lautta lähtisi ihan kohta. Tyydyin nieleskelemään suolaista meri-ilmaa.

4. LOHIKEITTO

Suomenlinnaan päästyämme alkoi tehdä hirveästi mieli lohikeittoa.

En ole aiemmin käynyt Suomenlinnassa. Oli myös lähellä, etten olisi tälläkään kertaa mennyt, sillä jos jotain vihaan, niin jonottamista.

Lautalle pitää jonottaa. Sinne pitää jonottaa vaikka sinne mahtuvat kyllä kaikki, jotka siinä jonossa jonottaa. Lautalle jonotetaan, jotta ehditään lautan alempaan kerrokseen, joka on sisätiloissa. Jos sisälle ei mahdu, jonotetaan yläkertaan, joka on ulkotiloissa, jotta saadaan sieltä istumapaikka.

Matka kestää 10 minuuttia. Sitten lautalta jonotetaan pois.

Olin aivan varma, että jok’ikinen kahvila olisi jok’ikistä neliötä myöten ahdattu täyteen turisteja, mutta kuinka kävikään: Cafe Vanillessa oli nurkkapöytä joutilaana. Syöksyin vapaaseen pöytään kuin kotipesälle konsanaan.

Jos kuvanauhaa katsoisi hidastettuna, näkisi kuinka vilkaisen ryntäyksen aikana seinälle ripustettua hinnastoa.

”Päivän keitto 8€”

”Voisiko päivän keitto olla lohikeitto”, toiveajattelin.

Ei. Se oli tomaattikeitto.

5. LOHIKEITTO

Lauantaina kotimatkalla mietin, että onkohan lohikeitto lounaiden kingi. On se vaan, on se.

Teimme lasagnen.

---

Erinomaista sunnuntaita ja pääsiäisen jatkoa,

Arvi