Roskaaminen ei tietenkään ole kenenkään mielestä jees, mutta joissain tilanteissa on vain tehtävä poikkeus. Saattaa olla kysymys rahasta, kunniasta, elämästä tai vaikkapa mysofobiasta, eli lian pelosta. Tässä 5 pientä tarinaa roskasta.

1. SINULLA ON KIIRE

Pyöröovi, jonka läpi yrität syöksyä, pyörii aivan liian hitaasti. Koitat työntää pleksiin vauhtia, mutta oven turvamekanismi pysäyttää rullaamisen kolmeksi sekunniksi. Sekunnit tuntuvat tunneilta, eikä vähiten sen takia, että sinä olet auttamattomasti myöhässä. 

Solmit juuri isot kaupat uuden asiakkaan kanssa. Sinun pitäisi hymyillä. Mutta sinä hikoilet ja kiroilet. Vaaleanpunaisen kauluspaidan kainaloalue oli jo tapaamiseen mennessä niin märkänä, ettet kehdannut riisua pikkutakkiasi. Sinnittelit silloinkin, kun aurinko helotti seinän kokoisista ikkunoista kuuman korventavasti, kuin imeäkseen viimeisetkin mehut myyntimiehestä.

”Mehua”, sinä ajattelet. Tulee nestehukka, jos hyppäät pari tuntia helteessä paahtuneen Audin nahkaistuimen tuliseen syliin. Seuraava tapaaminen on jo alkanut ilman sinua, mutta se myös päättyy ilman sinua, jos et nyt saa jotain juotavaa.

Pälyilet parkkipaikalla ympärillesi. Katsot oikealle – ei mitään, paitsi aurinko joka paistaa vihaisesti suoraan punalaikukkaille kasvoillesi. Katsot vasemmalle – ei mitään. Katsot parkkipaikan yli – ei mitään. Katsot uudelleen oikealle ja näet auringon sokaiseman katseen siristyksestä R-Kioskin R-kirjaimen.

Otat rivakoita, joskin hieman ontuvia askeleita kohti kioskia. Hakeudut korkean toimistotalon vierustaan, varjon puolelle. Läähätät kuin maratoonin loppusuoralla viimeiset voimansa katuun karistava kilpakirmaaja. Selviydyt perille ja tarraat kahvasta.

Ovi aukeaa helposti – onneksi – toista pyöröovea et ehkä olisi kestänyt. Et vaivaudu kylmähyllyyn vaan tartut perunalastujen vieressä pötköttäviin pillimehuihin. Otat toiseen käteen kolme päärynämehua ja toiseen kolme vadelmamehua. Maksat suureleisesti isolla setelillä ja kehotat myyjää pitämään vaihtorahat.

Imet suurilla huulillasi sokerilientä pientä pilliä pitkin ikeniin. Nielet ja tuhiset kuin suuri vauva.

Otat ensimmäisestä päärynätetrasta pillin, isket sen vadelmaan ja jatkat imua. Rutistat päärynäpurkin nyrkkisi sisään voittajan elkein. Pohjalle jäänyt liru lirpsahtaa tötterön suusta takin helmalle. Heität purkin maahan ja pyyhit roiskeet hihaan. Kiroat.

Kun toinenkin pillimehu alkaa kadota kurkkuun, lähdet lompsimaan takaisin parkkipaikalle. Rutistat vadelmamehupurkin varovasti ryttyyn ja nakkaat sen orapihlaja-aidan juureen. Avaat kolmannen tötsän.

Ehdit viimeistellä sen juuri kun pääset autolle. Kiire on edelleen huutava. Asettelet tyhjän mehupurkin viereisen auton renkaan viereen, hyppäät autoon ja kaasutat renkaat ujeltaen seuraavaan tapaamiseen.

Sinä selvisit.

2. SE EI OLE SINUN ROSKASI

Olit eilen illanvietossa ystäväsi Millan luona. Milla asuu rivitaloasunnossa avomiehensä Eeron kanssa. Millalla oli tyttöjen bileet. Hän oli kutsunut sinne sinut ja neljä muuta teidän yhteistä ystävää. Se on sellainen tyttöporukka, villi viisikko, kuten te aina skoolatessa sanotte.

Millalla ja Eerolla on cockerspanieli, Jocke. Se on kiltti koira.

Milla pyysi yhdessä vaiheessa iltaa, että voisiko yhteinen ystävänne Tuija käydä nopeasti Jocken kanssa lyhyellä lenkillä, koska hänellä oli itsellään kädet täynnä keittiöhommia. Sushi-rullat ottivatkin ensikertalaiselta vähän enemmän aikaa, kuin Milla oli ajatellut. Tuijalla on oma koira, joten se ei ollut homma eikä mikään.

Paitsi, että Tuija oli varautunut iltaan vain ohuella bleiserillä, koska oli ajatellut, että illalla baariin lähdettäessä otetaan kuitenkin taksi. Hyvänä ystävänä sinä tietysti lainasit Tuijalle omaa kevyt-untuvatakkiasi. Tehän olette Tuijan kanssa aika samankokoisia.

Parin tunnin aikana pakkastuuli oli voimistunut hyytäväksi ja Tuijan nenä alkoi vuotaa. Onneksi hän kantaa laukussaan aina nessupakettia. Tuija yritti niistää kaksin käsin, mutta koiran hihna riuhtoi jatkuvasti, eikä siitä meinannut tulla mitään. Lopulta hän sai onneksi niistettyä yhdellä kädellä.

Tuija pisti nessupaketin takaisin laukkuunsa ja niistopaperit takin taskuun. Millalle päästyään hän tasoitti hieman nenämeikkiään.

Söitte ihanaa sushia ja joitte Kirsin tuomaa puolikuivaa Pinot Grigiota. Sinun tekemän juustokakun te söitte jälkiruoaksi. Puoli yhdeltätoista tilasitte taksin BAR 54:een, ihan siihen Forssan keskustaan.

Tilataksin takapenkillä istuessasi huomasit pinkeässä untuvatakissasi oudon kuhmun. Luulit sitä ensin vatsamakkaraksi, mutta taskua kokeillessasi löysit sieltä paperinyytin.

Olit kotona tyhjentänyt takin taskut, koska tiedät baarireissuilla hukkaavasi aina kaiken irtonaisen omaisuuden. Niistopaperiksi paljastunut rytty ei siis varmasti ollut sinun.

Otit peukalolla ja etusormella pihtiotteen räkärätistä ja tiputit sen vaivihkaa viereisen istuimen taakse. Saavuitte perille. Kirsi maksoi taksin. Tunnin päästä sama taksi toi teidät Millan luo. Vilkaisit roskaa sivusilmällä.

Se oli edelleen siellä.

3. SINÄ NAUTIT ELÄMÄSTÄ

Painat Prisman kassalla kaksi kertaa numeroa 52. Kaksi isoa vihreää L&M-askia valuu hihnaa pitkin muiden ostostesi sekaan. Kaksi korkkaamatonta. Kaksi sinetein ja sellofaanein suojeltua tupakka-askia. Molemmissa askeissa 27 röökiä. Se tekee 54 röökiä, eli 54 röökin mittaista röökitaukoa.

Sinä nautit tauoista. Nautit siitä, kun voit lopettaa sen mitä olit tekemässä. Jos voisit, olisit jatkuvasti tauolla, koska tauolla sinä saa polttaa tupakkaa. Tupakkaa, jonka filtteriin sinä puhahdat, ettet saa puruja suuhusi askin pohjalta. Tupakkaa, jonka toisen pään sinä sen jälkeen hehkuvaksi sytytät.

Otat henkoset ja tuoreen ällämmän lempeä savu leviää henkitorven kautta keuhkoihisi. Pienet keuhkorakkulat ottavat savun vastaan ja syleilevät sitä hetken. Sinä pidätät henkeäsi, katsot kaukaisuuteen ja nautit tauostasi.

Suu aivan supussa sinä sen jälkeen puhkut savun ulos keuhkoistasi. Loksautat leukaasi ja ilmaan muodostuu kaunis rengas. Kuin uimarengas, jonka päällä sinä voisit kellua välimeressä. Mallorcan rannalla. Jos sinulla vain joskus olisi siihen varaa.

Otat toisen henkosen ja suljet silmäsi. Aamuaurinko on juuri nousemassa. Tämä on yövuoron viimeinen tauko. Puoli tuntia pitäisi vielä jaksaa, sitten pääset kotiin. Poltat tupakan kaikessa rauhassa loppuun.

Noin.

Se, mikä joskus on oli sinulle kultaakin arvokkaampaa, se, minkä vuoksi sinä olisit joskus ollut valmis tappelemaan, se, mikä teki sinut hetki sitten onnelliseksi, on nyt muuttunut mitättömäksi. Röökistä on jäljellä enää filtteri ja pieni pätkä sätkäpaperia. Se on lakannut tuottamasta sinulle iloa. Se on turhake.

Neppaat natsan väkevällä sormivoimalla ilmaan. Tulipää tukahtuu. Maahan osuessaan jäljellä on enää eloton vanupötkö.

Sinä olet jo kääntänyt kasvosi ja kävellyt pois.

4. SINÄ ET SIEDÄ SOTKUA

On viikonlopun aatto, perjantai. Starttaat punaisen Toyota Celican ammattikoulun pihassa. Moottori jyrähtää kun painat kunnolla kaasua. Näytät kuka on lähdössä kotiin ja ennen kaikkea – millä on lähdössä kotiin.

Olet maalauttanut Celican konepeltiin kaksi mustaa vauhtiraitaa. Mattamustat raidat kuvaavat renkaiden kiihdytysjälkiä, vauhtia, hurjapäisyyttä, joka sinussa asuu. Tai ainakin minkä haluaisit itsessäsi asuvan.

Koulun pihalla katseet hakeutuvat automaattisesti Celica ST205 GT-Four:iin. Murisevaa mörköä on hankala olla noteeraamatta kun nostat purjeet ja näytät kaasupolkimelle hieman ajokengän pohjaa.

Käyt nopeasti kotona vaihtamassa kauluspaidan päälle, suihkautat kölninvettä leukaperiin ja imuroit etupenkkien jalkamatot. Olet nimittäin lähdössä radalle. Siis keskustaan ajelees. Kyytiin on tulossa pari kaveria ja pari gimmaa. Sekä auton, että kuljettajan pitää olla mintissä.

Ja niin ne ovatkit. Kehuja satelee koko illan, olet puheiden perusteella kylän kovin rattimies. Punainen peto hiipii pitkin raittia, valuu hiljaa kun ihailijoita on näköpiirissä ja kaasuttaa tiehensä kun valokeila sammuu.

Kukaan ei ole ehtinyt syömään sitten koulun lounaan, joten nälkä alkaa hiipimään takapenkille. Kymmenen aikaan ei saa ruokaa muualta kuin Hesburgerin autokaistalta. Suuntaat Celican sinne.

Lippapäinen nuori neiti ojentaa 2 paperipussia ja juomatelineen kuljettajan ikkunasta. Ennen kuin jaat burgeria ja ranua eteenpäin, kehotat painokkaasti olemaan sotkematta tai matka päättyisi sotkijan osalta siihen pisteeseen.

Parkkeeraat auton tyhjälle torille. Syötte ja kuuntelette Scooteria. Olet ensimmäisenä valmis, joten tiputat tyhjän pahvimukin ja tuplajuuston kääreet ikkunastasi. Muistutat, ettei autoon jätetä roskia.

Muutkin saavat ateriansa syötyä kun ehditte kirjaston kohdalle. Takapenkiltä kysytään, että mihin roskat sitten oikein laitetaan. Takapenkin ikkunat kun eivät aukene kuin kolme senttiä.

Pysäytät auton kansantalon kohdalle. Apukuljettajan avustuksella siirrätte roskat ulos etuikkunoista. Varotte, ettei limumukien jämät roiskahtele auton kylkiin maahan osuessaan. Heitätte ne sen verran kauas.

Puolenyön jälkeen ajat kaverit koteihinsa ja ajat itsekin Celican autotalliin. Imuroit vielä jalkamatot ennen nukkumaan menoa.

Nukahdat mankeloituihin, puhtaisiin valkeisiin lakanoihin.

5. SINÄ ET OLE VASTUUSSA SIISTEYDESTÄ

”Jos sinä et ole nuohooja, sinä et nuohoa. Jos sinä et ole toimitusjohtaja, sinä et johda toimitusta. Jos sinä et ole kukkakauppias, sinä et kaupustele kukkia. Jos sinä et ole kirjanpitäjä, sinä et pidä kirjaa.” 

”Se on näin yksinkertaista”, sanot. ”Jos sinä et ole siivooja, sinä et siivoa.” 

”Sitä varten on siivoojat”, jatkat. ”Heille maksetaan siivoamisesta. On palvelus työllistää heitä. Jos ei olisi savupiippuja, ei olisi nuohoojia. Jos ei olisi yrityksiä, ei olisi toimitusjohtajia. Jos ei olisi roskia, ei olisi siivoojia”, sinä selvennät vielä.

Tämä on hyvin yksinkertainen tosiasia sinulle.

Haluat täsmentää, ettet sinä et ole vastuussa. ”Roskien kerääminen tienvierustoilta perustuu vapaaehtoisuuteen!”, sinä huudahdat hieman tuohtuneena.

Et sinä ole ketään sinne pakottanut poimimaan roskia isoihin jätesäkkeihin. Et ole edes pyytänyt. ”Sitä paitsi ihmiset tykkäävät ulkoilusta, varsinkin ryhmäulkoilusta. Jos ei olisi roskia, ei olisi roskien kerääjiä, eikä jätesäkkejä”, toistat.

Se on matematiikkaa sinulle.

”Jos jotain hämää ne roskat, hän voi mennä siivoamaan niitä. Kaikki me ollaan ja eletään sen mukaan miten parhaaksi koetaan. Kaikki me yritetään selviytyä. Kaikilla meillä on omat ongelmamme. Ei ole kovin helppoa kenellekään”, sinä vakavoidut.

Eikä sinua roskat sillä tavalla haittaa. Saatat elää kaksikin viikkoa roskien keskellä jos äitisi ei ehdi käymään siivoamassa. ”Ei se haittaa, ei siihen kukaan kuole”, toteat uhmakkaasti.

Se on sopeutumiskysymys sinulle.

”Sitä paisti me ollaan erilaisia ihmisiä. Ei kaikkien ihmisten perusarvo ole siisteys”, tuot esiin. ”Ei missään raamatussa ole sanottu, että pitää olla siistiä, vai onko”, sinä kysyt. ”Jotkut tykkää moottoripyöräilystä, jotkut noettomista savupiipuista ja jotkut siisteydestä. Kai täällä saa olla just sellainen kun on”, sinä vaadit vastausta.

Tämä on tasa-arvokysymys sinulle.

---

Kirjoitus on omistettu Ilonalle, joka urheasti kerää lenkkipoluilta kädet täyteen muiden roskia ja pitää kotikulmien kadunvarret siistinä. Joku ne roskat aina lopulta noukkii.

(Tarinat ovat täysin keksittyjä, joskin aika todellisia)