”Do one thing every day that scares you”. En nyt suoraan osa sanoa mitkä olisivat olleet edellisten päivien pelottavia asioita, jotka olen tehnyt. Vaikka haluaisinkin, en voi siis sanoa noudattavani täydellisesti tätä, enkä myöskään muita ”Everybody´s free” luennon ohjeita. Kuitenkin, pelottavuudessaan omien ajatuksen kirjoittaminen julkiseen arvosteluun tasaa, ainakin jollain tasolla, nämä tilit.

Monestihan se on niin, että se mikä on pelottanut tai jännittänyt alussa, on sitten lopulta muodostunut todella hienoksi kokemuksesi ja siitä on oppinut jotain ja uskoisin että sen takia edellä mainitulla luennolla tästä asiasta on ohje annettu. Tottakai, tämän hienon kokemuksen syntymiseen ja sen myöhemmin edes kokemuksena muistamiseen, vaikuttaa ennen kaikkea tilanne jossa ”kokemus” eli pelon ylittäminen on alkanut. Sitä on vaan paljon valppaampi, enemmän hereillä, mieli ja keho täynnä tunteita, siinä vaiheessa kun päätös on syntynyt ja raajat tai suu alkavat liikkua. Onhan tietysti tilanteita, joissa pelon kynnyksen yli astuminen on niin mieltä tai kehoa stressaavaa, että mieli sulkee juuri sen tilanteen pois ja varsinainen kokemus alkaa muodostua tilanteen edetessä ja stressin laskiessa, kutsuisin sitä sanoin, kokemuksen muodostusmisen mahdollistavaan tilaan.

Onhan se hienoa, että voi sanoa että ”tämä oli hieno kokemus”. On myös hyvä lähtökohta tehdä yksi pelottava asia päivää kohden. Kuitenkin, kun tätä asiaa mietti, niin olisihan se hienointa jos suureen tunnetilaan siirtymisen mukana tuoman valppauden ja hereillä olemisen pystyisi valjastamaan osaksi kaikkea omaa tekemistään ja olemistaan . Niin että kun on hereillä, niin todella on hereillä. Eikö olisi hienoa jos voisi ajatella että elämä on hieno kokemus? En mä nyt lähde ketään tässä ohjeistamaan mutta saa koittaa: Jätä television katselu kahdeksi viikoksi kokonaan. Korvaa television katseluun normaalisti kuluva aika viettämällä aikaa oikeiden ihmisten kanssa. Järjestä tapaaminen ystävän tai ystävien kanssa. Soita jollekkin jolle sinulla ei varsinaisesti ole asiaa. Ota yhteys henkilöön johon et ole ollut yhteydessä vuosiin. Tee myös kaikkia asioita jotka saavat sinut hyvälle tuulelle. Jos haluat saunoa joka päivä, tee se. Jos haluat mennä elokuviin tai teatteriin, mene. Tässä kohtaa sitä helposti keksii tekosyitä. ”Yyh, olen niin poikki raskaan työpäivän jälkeen”. Kaksi viikkoa, sitä jaksaa vaikka vähän lyhyemmillä yöunillakin.

Hereillä ja valppaana olemiseen nyt liittyy myös omalta osaltani se, että etsin maailmankaikkeuden minulle lähettämiä viestejä. Kyllä. Kuinka hieno harrastus?! Ymmärrän jos nyt kuulostaa vähän korkealentoiselta, mutta ajattele itse. Kun etsii ja miettii koko ajan jotain mitä ei ole suoraan nähtävissä, tulee huomanneeksi, toki myös paljon turhaa, mutta myös erittäin tärkeitä asioita vaikka ystävistä tai itsestä. En mä nyt ketään lähde tässä neuvomaan, mutta kannattaa koittaa: Kun aamulla nouset ylös sängystä, näet varmasti hyvin usein paljon samoja asioita, makuuhuoneessa asiat ovat niin kuin nukkumaan mennessä ja hanasta tulee normaalisti vettä kahvin keittoa varten. Kun sitten ensimmäinen normaalista poikkeava asia tapahtuu kohdallesi sinä aamuna, paina se mieleesi. Kun kuulet ensimmäistä kertaa musiikkia sinä päivänä, laita mieleesi mikä laulu se oli. Jos työmatkalla, töissä tai koulussa tapahtuu jotain normaalista hyvin poikkeavaa, laita sekin mieleesi muistiin. Myöhempinä päivinä yritä muistaa mahdollisimman tarkasti käymäsi keskustelut muiden ihmisten kanssa. Koita painaa mieleesi myös pääaiheet päivän lehdistä ja siitä mistä radiossa on puhuttu. Kun alat huomaamaan että saman päivän aikana alkaa toistua samoja, yllättäviäkin, teemoja eri paikoissa, jopa hyvin yksityiskohtaisia asioita, olet jo pitkällä.

Nyt tietysti helposti herää kysymys että minkä ihmeen takia tekisin tällä tavalla. No, itse ajattelen että kaikki tämä vaiva on sen arvoista, jos käymissäni keskusteluissa voisin olla enemmän läsnä, avoin ja rehellinen omista ajatuksistani sekä tuntemuksistani. Olen myös vakuuttunut siitä että päivät alkavat näyttää erilaisilta suhteessa toisiinsa ja niistä jää jotain kerrottavaa, tarinoita.