Olavi Uusivirta – 27 Suosikkia

Niin. Onhan asia niin että jos jonkun edessä mun täytyy hattu nostaa, niin tämän herran. Monet elämäni vaiheet on nidottu Uusivirran levyjen kansiin. Enkä häpeä myöntää kateutta joka syntyy niin huikeiden sanoitusten, kaverin monilahjakkuuden ja heittäytymiskyvyn takia. Tavastialla kerran tein julkkismoikkauksen. Sanaton pään nyökkäys yläviistoon ja sen jälkeen ymmärrys siitä että ”se ei taida tuntee mua”. Olavi on tehnyt muhun lähtemättömän vaikutuksen niin keikka- kuin teatterilavoilla. Reilun viikon päästä ilmestyvä tuplakokoelma pitää sisällään luonnollisesti kaikki hitit viideltä levyltä ja viisi uutta laulua joista ensimmäinen soi nyt radiossa. Tiet Etäisyyksiin kertoo ennen kaikkea rakkaudesta. Katuja kahlaavat jalkani kastuu, tätäkö se on kun rakastuu? hän miettii. Laulu jäi mieleeni hyvin koska sen päivän aamuna kun sen kuulin, heräsin 6:06 ilman herätyskelloa. ”6:06 somerjoki soi, mitä jos ajattelenkin aina vain sinua”. Ruokiksella hyppäsin autoon ja radio huusi ”Heeei, on niin helppoo olla onnellinen”. Olavi kirjoittaa vaihtelevalla aikavälillä blogia, kannattaa lukaista.

27 Suosikkia ilmestyy 22.2

J. Karjalainen – Et ole yksin

”Sä tunsit mut aiemmin Markkuna”. Se on tämän vuoden paras sanoitus. Uudenvuodenaattona julkaistu Mennyt mies -single on muutenkin ihan huippu. Joskus kun kuulee levyn ensimmäisen singlen, ajattelee että toivottavasti levyn muut biisit on parempia. Nyt ei käynyt niin. Jos Karjalaisen uuden levyn biisit on lähelläkään ensisinglen tasoa niin kyseessä voi olla vuoden paras levy, todennäköisesti myös artistin paras levy. Karjalaisen Jukasta tulee monta asiaa mieleen ja monella laululla on jokin merkitys itselleni, mutta Mennyt mies tulee todennäköisesti jäämään minun ja ainakin yhden ystäväni, joka tunsi mut aiemmin Arkkuna ja vaikka minä muuna, mieleen. Pitkäksi aikaa. Jos se musta on kiinni. Ja onhan se.

Et ole yksin ilmestyy 15.3

Anssi Kela – Anssi Kela

Anssi Kelaa on pakko arvostaa, koska näen itsessäni monta hänen piirrettä. Anssilla on samankaltainen alkoholiongelma kuin itselläni. Kuten Kelan Anssi, todennäköisesti minä tulen tekemään levyni soittaen kaikki instrumentit itse. Nauhoitan ne luultavasti Macbook Pro:lla, kuten hän. Tulen kirjoittamaan blogiini biisien kirjoittamisesta sekä kaikesta muusta, kuten Nummelan ihme itsekin. Myöhemmin julkaisen blogiteksteistä kirjan ja tuen Pekka Haavistoa seuraavissakin presidentin vaaleissa, niin kuin hän. Sitten tämä Levoton tyttö. Onhan se vaan hyvä laulu. Pianoriffi toimii hyvin ilmapianolla. Laulu kasvaa loppua kohden suuriin mittoihin ja antaa kyllä kovat odotukset tulevaan. Todennäköisesti myös tämän artistin paras levy ilmestyy tänä keväänä. Muistan kun kuulin ensimmäistä kertaa Levottoman tytön. Ajoin autoa, laulu tuli radiosta ensisoittona ja kohta sen päähenkilö lähetti minulle viestin. Anssi Kelan blogia kannattaa seurata, kaverilla on hyviä pointteja. ”Mainittakoon myös, että yksi Levottomassa tytössä käyttämäni perkussioinstrumentti on oma läähätykseni” toteaa taiteilija kertoessaan laulusta.

Anssi Kela ilmestyy 22.3

Samae Koskinen – ?

Samae Koskinen ei tunnu pääsevän koko kansan suosioon. Se on ihan fine. Uuden vielä tuntemattoman nimisen albumin ensiraita on Spoon River. Artistin itsensä mukaan laulu on ”tietynlainen hetkessä elämisen ylistys”, mutta rakkauslauluhan se on. Hetkessä elämisen analyysi on kuitenkin ihan osuva. Spoon River ei ehkä yllä nimensä sille antaneen runoteoksen Spoon River Antologian tasolle, mutta on siinä tartuntapintaa ihan riittävästi. Tää on unta eikä tää lopu koskaan. Muistan hyvin päivän jolloin kuulin tämän laulun ensimmäistä kertaa. Pyysin laulun minulle lähettänyttä henkilöä myös muistamaan sen päivän, sillä siihen liittyi normaalia enemmän maailmankaikkeuden lähettämiä viestejä.

Samaen uusi levy ilmestyy 22.3