Päiväperho

Sana vain ja olet onneton, sana vain ja lähdet lentoon

Lause kuvaa hienosti kuinka joskus vain yksi sana merkitsee. Joskus yksi sana oikeassa tai väärässä paikassa saattaa ratkaista koko tulevaisuuden. Työhakemuksessa yhdessä sanassa oleva kirjoitusvirhe voi olla kohtalokas uran kannalta, et pääse työhaastatteluun. Sitä ei saa ehkä koskaan tietää että se oli siitä yhdestä sanasta kiinni. Yhden sanan merkitys on suurimmillaan alttarilla. Tahdotko? –kysymystä seuraava vastaus on useimmiten myönteinen, mutta silti se on kysyttävä jotta se vastaus saadaan. Sanotaan, että mitä useammin sanoo kyllä, sitä rikkaampaa on elämä. Pääsee seikkailemaan ja kokemaan ihmeellisiä asioita, lähtee lentoon. Kysyin sunnuntaina helsinkiläisiltä ystäviltäni lähtevätkö he Renkoon syömään, he vastasivat kyllä. Se oli hieno asia ja totesimmekin että ystäville pitäisi aina sanoa kyllä. Sana vain. Sana-sanasta tulee mieleeni Raamattu. Seuraavaksi siitä tulee mieleen Pauli Hanhiniemen Joki. ”Kun on aina saatava viimeinen sana, vaik se ei johtaisi mihinkään”. Sillä on merkitystä minkä sanan sanoo viimeisenä esimerkiksi ennen nukkumaan menoa.

Minkä eilisilta toi, tää päivä vie mukanaan

Mihin se päivä vie eilisillan mukanaan, mietin. Mietin myös mihin tämä päivä menee sitten kun se on eletty. Joku ei tule muistamaan tätä päivää enää koskaan, joillekin tämä on elämän tärkein päivä. Tämä päivä joko jää tai ei jää elämään muistoihin, mutta mihinkään muualle se ei jää. Se tavallaan katoaa jos sitä ei muista. Joku tuoksu tai ääni saattaa viedä takaisin siihen muistoon, mutta tilanne ei palaa, se on jo kertaalleen eletty. Minkä eilisilta toi, sen tämä päivä, ollessaan jo eri päivä kuin eilinen, pakottaa siirtymään muistoihin. Eli vie mukanaan. Tätä päivää on kuitenkin jäljellä ja sitä voi vielä elää ihan tässä todellisuudessa, huomenna ei enää.

Hymyiletkö silloin, vähän muilta salaa, kun tuhkapilvi pysäyttää puoli maailmaa.

Nämä sanat ja tapa, jolla ne esitetään tässä laulussa. Tästä on kyse kun sanon että menen musiikista sekaisin. Puoli maailmaa. Menee joka kerta kylmät väreet kun kuulen sanat puoli maailmaa. En osaa selittää miksi. Sitä voi nauttia salaa siitä että jokin mille ei voi kukaan mitään, tapahtuu, ja siten aiheuttaa asioita jotka saavat puoli maailmaa, tai ainakin oman puoli maailmaani sekaisin. Puoli maailmaa on käsitteenä huikea, mitä kaikkea se tarkoittakaan ja missä yhteyksissä. Itseasiassa se, että tuossa sanotaan nuo kaikki sanat, on mulle täydellistä.

Ennen kuin astut sattumalta sisään, tähän nuhjuiseen baariin. Ota mukaan laulut, joilla pärjäät yön.

Näihin lauseisiin on sisällytetty niin monta ajatusta joissa yhden sanan mukanaolo luo kokonaisen tarinan. Sattumalta. Kuinka suuri merkitys onkaan sillä että kertoja ymmärtää sisään tulijan haluavan tulla sattumalta sisään, salaa hymyillen. Ei sillä ettei hän olisi kertonut tulostaan, mutta ei ainakaan kaikille. Kun tässä sanotaan että ”ota mukaan laulut”, tarkoittaa se minulle lauluilla puhumista, valmiutta keskustella jostain. Laulujen sanat korvaavat puheen ja niiden avulla kerrotaan mitä todella ajatellaan.

Ennen kuin kaupunki sattumalta jäätyy ja alkaa uusi aika, päiväperho tekee päiväperhon työn.

Päiväperhon on tehtävä työnsä ennen uuden ajan alkua ja kyllähän se tekeekin. Se on sattumalta sitten vasta kun huomataan että kaupunki jäätyy, sillä on ihmisten kuljettava silmät sokeina kunnes päiväperho on työnsä tehnyt.

Sana vain ja olen sinun, sana vain ja lähden lentoon. Se mitä viikonloppuna tehtiin, oli oikein.

Se mikä on mielenkiintoista on, miksi viikonlopun teot pitää todistaa oikeiksi sanomalla niin. Voihan olla, että siitä on epäselvyys. Kertomalla että se oli oikein, poistetaan se luulo että se olisi ollut väärin. Voi myös olla että oikea ei ole tässä väärän vastakohta vaan esimerkiksi neutraalin vastakohta, eli kerrotaan sillä olleen merkitys, mitä viikonloppuna tapahtui. Uhkarohkeastikin tässä on jätetty pois jo mahdollisuus siihen että sana voi tehdä onnettomaksi tai sitten hän ei halua sitä hyväksyä. Yhden sanan merkitys on nyt suurempi ja usko vahvempi.

Sul on hieno hattu ja mul on päivä aikaa, sun kanssa liitää vaan yli tomuisten kattojen

Sitten tulee se hiljainen hetki. ”Sul on hieno hattu” hän yrittää keventää tunnelmaa. Saman tien, sen sanottuaan, palaa ajatus mieleen siitä että on vain päivä aikaa, ei ole hetkeäkään aikaa hukattavaksi. Päivä aikaa olla yhdessä.

Kyse on laulusta nimeltä Päiväperho. Se alkaa sähkökitaran dempatulla, laahaavan rytmin antavalla, laiskanjykevällä paukutuksella. Kun ensimmäiset sanat tulivat, tiesin että tästä tulee mun lempilaulu. Puoli maailmaa kuulostaa laulajan sanomana siltä kuin se minussa tuntuu. Tunne tekee samanlaisen aallon kehossani kun laulu melodiassa. Ennen kertosäettä Olavi Uusivirta vetää kevyesti henkeä ja lausuu kirjoittamansa toiveen: ”Ennen kuin astut, tähän nuhjuiseen baariin. Ota mukaan laulut, joilla pärjäät yön”. Voin keksiä sata merkitystä sille mitä tässä lauseessa ja koko laulussa tarkoitetaan. Sen takia menenkin tästä niin sekaisin, hyvällä. ”Päiväperho tekee päiväperhon työn” kuulostaa siltä kun mun pitäisi tietää mikä on päiväperhon työ ja tottakai olen sitä miettinyt koko päivän. Rummut tulevat tässä vaiheessa mukaan, bassorumpu on muhkea ja virveli kaikuva. Toisen kertosäkeen tullessa menee kylmät väreet. Tukea kitarasoololle tulee antamaan akustinen kitara. Modulaatio, puoli sävelaskelta ylös ja lähden lentoon.