Aamu alkoi tänään lenkillä. Oikeastaan se alkoi jo paljon ennen sitä, sillä makoilin sängyssä ja lueskelin lehtiä. Tyhjällä vatsalla juoksemisesta ja sen hyödystä/hyödyttömyydestä ollaan montaa mieltä. Mun mielestä se on kiva tapa maksimoida kurjuus. Ei riitä että on pakko juosta vähän liian nopean biisin tahdissa niin että koko keho huutaa apua, se on vielä hienompaa kun on hirvee nälkä. Sitten suihkun kautta aamupalalle. Kädet ja jalat vähän tärisee mutta se on ihan fine. Ilman musiikkia lenkkeily on tylsää. Laitan isot kuulokkeet korville niin etten kuule mitään muuta ja toivon etten jää auton alle. Juoksen niin kovaa etten enää erota mihin sattuu.

Aamut on hyvää aikaa. Mitä pidemmälle aamu venyy, sitä vähemmän on päivää ja valoa jäljellä. Aamulla on rauhallista ja kaikki asiat on jotenkin helpompia kuin illalla. Meillä on ystäväni kanssa pieni kilpailu siitä kumpi saa herätä useammin ilman herätyskelloa. Siitä täytyy aina mainita toiselle jos on tiedossa ”vapaa herätys”. Useimmiten tulee kuitenkin herättyä melkein samaan aikaan kun pakotettuina aamuina, mutta vapaus valita tuo sen mielihyvän. Eilen tuli odotusten mukainen viesti illalla.

Ihanainen herätys huomenna, ilman kelloa. Kahvi. Jotain ihanaa rauhallista dokkaria telkkarista. Rauhallisella ja tasapainoisella äänellä

Elämän pieniä iloja. Ne on hyvä löytää ja niistä nauttia. Mulle iloksi on muodostunut se, että käyn hakemassa aamulla hesarin, etsin talostani jonkun lämpimän kohdan ja lueskelen lehden läpi. En jää lukemaan montaakaan juttua, mutta hyvien juttujen kohdalla jään pohtimaan niitä sitten pidemmäksi aikaa. Tänään oli esimerkiksi hyvä artikkeli puheen vallasta, Päteminen ei riitä. Helsingin Sanomien kehityspäällikkö Ville Blåfield vertailee analyysissään Barack Obaman ja Sauli Niinistön puheiden eroja. Molemmat presidentit ovat mielestäni maidensa näköisiä, hyvin erilaisia puhujia. Obama puhuu hyvin amerikkalaiseen tyyliin painottaen paljon sanoja, käyttää puhuessaan käsiä ja pitää paljon taukoja. Niinistö hölöttää asiansa tekemättä oikeastaan minkäänlaista vaikutusta. Blåfield on poiminut Juhana Torkin Puhevalta –kirjasta diagnoosin suomalaisen puheen rappiosta.

1. Emme osaa tehdä eroa puheen ja esitelmän välille
2. Meiltä puuttuu retoriikan tajua

No, olen samaa mieltä. Puheet on pääsääntöisesti huonoja Suomessa, varsinkin politiikassa. Puheen tarkoitus on kuitenkin se, että joku viesti saadaan menemään perille. Puhe, josta kukaan ei muista mitään, on sama kuin pitämätön puhe. Siksi pitää puhua kuulijan kieltä ja käyttää esimerkkejä joihin kuulija voi samaistaa puheen sisällön. Juhana Torkin Puhevalta on hyvää luettavaa vaikkei joutuisikaan pitämään puheita tai esitelmiä. Siitä oppii ihan jokapäiväisiä vuorovaikutus- ja keskustelutaitoja, suosittelen. Myös Torkin Neuvotteluvalta on hyvin mielenkiintoinen opus, siinä on hyviä vinkkejä työ- ja kotielämään, siihen miten ihmisiin pystyy vaikuttamaan puheellaan.

Kuten Blåfield, minäkin kaipaan poliittisiin puheisiin enemmän tunnetta. ”Kyllä maailmanhistoria suuret puheet ovat olleet sellaisia, jotka ovat koskettaneet ihmisten jokaista solua”. Olisihan se suuri harppaus nykyiseen, alkaa puhumaan kuten Obama, mutta joku välimallikin voisi tehdä puheen seuraamisesta mielenkiintoisempaa. En muista oliko juuri tuossa Puhevalta –kirjassa, kun todettiin että ”puhe ei ole asiasta käsin nouseva esitelmä vaan lopputuloksesta käsin rakennettu vaikuttamisyritys”. Pidän tätä ajatusta ohjeenani monessa muussakin asiassa. Pitäisi aina miettiä ensin mikä on päämäärä ja sitten tehdä asioita päästäkseen sinne eikä etsiä kaikkia ongelmia mitä tällä hetkellä on ja tuskailla yrittäessään ratkaista niitä yksi kerrallaan.

Ainiin, olin puhumassa aamuista. Olen syönyt viimeiset, no ainakin 8 vuotta, melkein joka aamu mustikkajugurtin. Syön toki muutakin, mutta ainakin mustikkajugurtin. Tykkään mustikoista, kesällä syön paljon pensasmustikoita. Joidenkin mielestä ne on mauttomia, mutta mulle se koostumus onkin se juju. Ja tarkoitus on joka tapauksessa syödä niitä monta kerrallaan ja todella nopeaan tahtiin, jolloin makua tulee sitä kautta enemmän. Talveksi pakastan mustikoita. Pullataikinaan tehty mustikkapiirakka! Uh!

Joskus aamulla olen ärtynyt. Muistan pienenä kun sanoin vanhemmilleni että älkää puhuko mulle ennen kun oon saanut jotain ruokaa. Ei saanut sanoa edes huomenta. Tänä aamuna olis ollu ihan kiva sanoa jotain ääneen.