Helsingin Sanomien ensimmäiseltä aukemalta tänään poimittuja sanapareja:
- ”…satojatuhansia hämärää rahaa”
- ”…pakko tehdä muutos”
- ”…aikoo torjua ruotsidemokraatit”
- ”…riidasta eri näkemykset”
- ”…kiukuttaa kauppiaita”
- ”…henkisesti ahtaalla”
- ”…vaikea selittää”
- ”…sapiskaa hoitojonoista”
Olen viimeisten viikkojen ajan etsinyt uutista, joka ei ensinkään pääty edellämainituilla tavoilla, siis negatiivisesti. Olen yrittänyt etsiä niin sanottua hyvää uutista.
Hyvä uutinen on mielestäni eri asia, kuin positiivinen uutinen. Hyvä uutinen ei myöskään ole huonosti tehdyn uutisen vastakohta. Hyvä uutinen on minulle sellainen, mikä pohjautuu pyyteettömään hyvään tekoon tai yhteiseen tekemiseen.
Positiivisia uutisia on monenlaisia. Tämän päiväinen uutinen Cheekin toisesta stadionkeikasta on mielestäni positiivinen uutinen. Se on kuitenkin samalla mainos ja stadionkeikalle on varmasti asetettu joku tulostavoite. Uutinen on osa markkinointistrategiaa. Urheilujoukkueen voitto on positiivinen uutinen. Se on kuitenkin samalla myös uutinen jonkun toisen häviämisestä ja mielipahasta.
Hyvä uutinen ei välttämättä ole hyvin tehty uutinen. En siis arvostele toimittajan tekemää työtä ’hyvällä uutisella’ hyväksi tai ’huonolla uutisella’ huonoksi.
Löysin yhteneväisyyksiä hyvinä pitämieni uutisten välillä.
- Hyvä uutinen liittyy yleensä jonkin epäkohdan korjaantumiseen ihmisen tekemän pyyteettömän hyvyyden ja hyvän tahdon ansiosta.
- Se ei ole mainos. Asian uutisointi ei tuota kenellekkään suoranaisesti rahaa tai kunniaa. Hyvä työ on tehty jo ennen uutisen tekemistä. Uutinen on dokumentointi siitä.
- Hyvän uutisen esille tuoja ei ole uutisen päähenkilö tai hyvän työn tehnyt ryhmä. Joku muu haluaa tuoda asian julkisuuteen. Hyvää uutista ei itse uutisoida.
- Hyvä uutinen on monesti yllättävä. Sen taustalla on hyvä asia, josta ei olla pidetty turhaa meteliä. Hyvä uutinen harvoin uutisoi jotain, minkä odotettiinkin tapahtuvan.
- Hyvä uutinen ei aiheuta mielipahaa kenellekkään, vaan luo sympatiaa ja empatiaa.
- Se tuo hymyn kasvoille ja antaa uskoa ihmisen hyvyyteen.
Nämä kriteerit täyttäviä uutisia on varmasti viuhunut silmieni ohi lukuisia. Ehkä aihe ei ole ollut mielenkiintoinen tai olen jättänyt päivän lehden kokonaan väliin. Esittelen kolme uutista jotka ovat viime aikoina jääneet mieleeni hyvinä uutisina.
YK:n ihmisoikeuspalkinto ensi kertaa Suomeen (HS 4.12)
Liisa Kauppisen vuosikymmenien työ kuurojen ihmisoikeuksien puolesta ei ole itselleni entuudestaan lainkaan tuttu. Arvostukseni häntä kohtaan nousikin nollasta sataan, uutisen ensilauseiden aikana.
Kauppinen liittyy Nelson Mandelan ja Martin Luther Kingin kanssa samaan joukkoon saadessaan tunnustusta YK:n yleiskokouksessa viikon päästä. Hänen saama ihmisoikeuspalkinto on suomalaiselle myönnettynä ensimmäinen laatuaan.
Liisa Kauppinen on ajanut lakimuutoksia kuurojen eduksi, joiden ansiosta esimerkiksi kuurojen saama palvelu on nyt tasa-arvoisempaa kuuleviin nähden. Hän on toiminut Suomessa ja maailmalla kuurojen liittojen puheenjohtajana, neuvonantajana ja toiminnanjohtajana.
Kauppinen on suurimmalle osalle ihmisistä tuntematon henkilö. Wikipediasta löytyvä vähäinen tieto hänestä on lisätty sinne tänään, uutisen julkaisun jälkeen. Mielestäni hieno osoitus ihmisestä joka on tehnyt hyvää ja yhteiskunnallisesti – jopa maailmanlaajuisesti – merkittävää työtä, nostamatta itse itseään jalustalle. Hyvä Liisa!
Karkkilassa kirjaston koko henkilöstö siirtyy osa-aikaiseksi, jotta ketään ei irtisanota (HS 3.12)
YT-neuvottelut on selkään puukottamisen aikaa. Varsinkin työntekijän näkökulmasta se on kaukana yhteisestä toiminnasta. Irtisanomis-, tai minkä tahansa uhan, alla ihminen alkaa ajaa omaa etuaan ja kokonaisuuden hahmottaminen hämärtyy. Joskus YT-neuvotteluiden tulos voi kuitenkin olla hyvä uutinen.
Karkkilalaisviisikko kaupungin kirjastossa osoitti ryhmähengen vahvuutta ja antoi oman ehdotuksensa säästötoimista. Sen sijaan että joku irtisanottaisiin, he siirtyvät omasta aloitteestaan kaikki osa-aikaisiksi työntekijöiksi. Yhden työntekijän eläköityessä kahden vuoden sisällä, muut palaavat normaaliin kokopäivätyöhön.
Kirjastoväen solidaarisuus ja työnantajan puolto ovat malliesimerkki hyvin hoidetusta yhteistoimintaneuvottelusta. Hyvä Karkkilan kirjasto!
Jättiläispeili valaisee pimeydestä kärsineen norjalaiskylän (HS 2.11)
Tämä on mielestäni vuoden paras hyvä uutinen.
Norjalaiskylä sai ennen nauttia jopa puolet vuodesta ainoastaan auringon varjosta. Auringonsäteet eivät taittuneet vuorten solassa asuvien Rjukanin kyläläisten kasvoille lainkaan pimeänä kautena. Vuosisadan kuluessa kyläläisten mielessä kytenyt ajatus vuorille sijoitettavista, auringon säteet heijastavista, peileistä tuli todeksi lokakuussa.
Yhteisten säästötalkoiden ansiosta pieni kylä sai kerättyä vuosien varrella varat – yli puoli miljoonaa euroa – auringon loiston saavuttamiseksi. Korkealle vuoristoon sijoitetut peilit liikkuvat nyt auringon mukana ja ohjaavat valoa Rjukanin torille. Aurinkopläntti kaupungin keskustassa ei ole iso, mutta sitäkin arvokkaampi.
Hyvä Rjukanin aurinkoinen kylä!
Niin kuin monet hyvät asiat, ei uutinenkaan vaadi taustalleen suurta mullistusta. Joskus rahaa kuluu paljon, joskus säästetään. Useimmiten raha ei ole se juttu. Se juttu on hyvät ja hyvinvointia eteenpäin vievät teot.