Lisääntyvä auringonvalo avaa talven turvottamat silmät ja villapaitojen alta paljastuu pari hyllyvää vatsamakkarakierrettä. On kevät! Tuo kesäkuntoon-projektien kulta-aika. Itsekin olen tässä ”kehitellyt kaikenlaisia urheilujuttuja” ihan varmuuden vuoksi. Jos sitä joutuu vaikka lähtemään kesällä kaupunkilomien lisäksi jonnekin rantalomalle.

Palasipa nuoruuden muistoista mieleeni ajat, kun kävin säännöllisesti koripallotreeneissä. Kaverinikin kävivät, joten mitä muutakaan olisin tehnyt. Treenit olivat muistaakseni ainakin kahtena iltana viikossa ja väittäisin ettei niistä monetkaan jäänyt väliin. Hain aina R-Kioskilta irtokarkkeja ja menin katsomoon hengaamaan ja katselemaan kun kaverit pomputtelivat palloa. Jumppatossut kiljahtelivat parketilla. Itsehän en käskystä kirmaa.

Se oli samoja aikoja kun sain urheilustipendin. Veijo-ope ojensi sen minulle kevätjuhlassa. Hän kertoi puheessaan arvostavansa antaumustani hiekkalinnojen rakentamiseen liikuntatunneilla. Vaatimattomana ihmisenä haluaisin kuitenkin nyt korostaa, että kuoppiahan minä vain kaivoin. Stipendi oli vihreä lasten muovilapio.

Kuuluin liikuntatunneilla usein siihen ryhmään, jolla ei juuri tällä kertaa ollut juuri näitä liikuntavälineitä mukana. Eli siis siihen ryhmään, joka ohjattiin kävelemään jonnekin ja takaisin kun muut jumppaili. Reipas kävely on hyvää liikuntaa. Vähemmänkin reipas kävely on sekin liikuntaa!

Pelasin pihalla sählyä. Tai siis nakkelin sählymailalla kiviä autotallin oveen. Kerran isoveljeni Jori huitaisi sählymailalla minua lärviin. Vahingossa? Litra verta vessan lavuaariin ja silmäkulmaan ainainen muisto. Hävisin seuraavalla viikolla kaverilleni Jonille painissa kun piti varoa silmäkulmaa koko ajan. Sekä sähly, että paini olivat osaltani taputeltu.

Innostuin rullaluistelusta pitkäksi aikaa. Ostin sauvat, kypärän, polvisuojat, kyynärsuojat, juomapullon, juomapullovyön, hikipannan, iPodin, mitä muuta?! No 2008 lähdin rullaluistelemaan Saksaan, Körbitziin. Saksassa on hienot rullaluistelubaanat. Siellä mentiin tuulimyllyjen seassa keskellä saksalaista peltoa 80 kilometriä. Sen jälkeen en ole rullaluistellut.

Ala-asteella pidin ihan perusluistelusta. Silloin siinä oli kyse vaan enemmän cooliudesta kun urheilusta. Luistelin farkut jalassa. Kännykät olivat siihen aikaan semmoista tekoa että sitä pystyi pitämään huoletta perstaskussa Motorolaa vaikka välillä kaatuilikin. Kaukaloon en teriäni iskenyt vaan lämin kentän laidalla nököttävän ladon oveen.

Olen innostunut monesti lenkkeilystä. Enemmän olen kuitenkin ollut aina kiinnostunut niistä applikaatioista, joilla voi seurata juoksudataa tai excel-tiedostosta johon nämä tiedot koostin. Useimmiten siinä on käynyt niin, että lenkin pituus on alkanut lyhentyä kunnes lopulta se on vain matka eteisestä ulko-ovelle ja takaisin.

Hiihtoa harjoitin armeijassa. Laudanpätkät jalassa tallusteltiin tiheässä kuusikossa ympäri Isosaaren linnaketta Helsingin edustalla. Siinä vietiin ihmiseltä viimeinenkin hiihtointo. Myöhemmin koko varuskunta lakkautettiin.

Vuonna 2011 ostin AB-DOer Twistin 202 eurolla. On se pirun kätevä kun se menee niin pieneen tilaan tuonne komeroon. Siellä se on. Nyrkkeilysäkin ja kahvakuulan vieressä. Ei kukaan semmoista heilumista jaksa.

Olen lukenut että stressaaminenkin kuluttaa kaloreita. Taidan jatkaa sillä. Myydään Crosstrainer ja viiden kerran uintipassi.