Nuoruudessani on ajanjakso, jota voisin kutsua nimellä Essolla hengaamisen aikakausi. Esson baari muodostui jossain vaiheessa eräänlaiseksi nuorisotilan jatkeeksi. Jos kaverit eivät löytyneet nuorisotiloilta, he löytyivät varmasti Essolta. Tai Esson takapihalta.

Esson baarissa oli savuton puoli ja röökipuoli. Savuttomalla puolella sormiskeitattiin, naurettiin ihmisille, syötiin lastenaterioita ja juotiin santsikuppeja. Kun ostaa kahvin ja sen jälkeen alennuksella loputtomasti santsikuppeja, pääsee lähelle nuorisotilan kahvikupin hintaa. Savuttomalla puolella oli yhdessä pöydässä kosketusnäytöllinen pelimasiina. Tytötkin saattoivat tulla Essolle pelaamaan sillä.

Röökipuolelta löytyi hedelmäpelit ja pokerit. Siellä rohkeimmat röökasi ja muut tulivat vain katsomaan kun joku pelasi viikkorahojaan. Jos jonkun vanhemmat tuli sisään, kaikki olivat vain katselemassa kun joku pelasi.

Essolta pystyi hetken aikaa ostamaan tupakkaa mopokortilla. Se voi olla osasyy siihen että ”Esson takan” muodostui ajan myötä kaikkien tietämäksi tupakanhajuiseksi piilopaikaksi.

Vaikkei Essolla sinänsä kovin viihtyisää ollut, eikä siellä oikein mitään tekemistäkään ollut, siellä sitä vaan oltiin. Esso sijaitsi kotikylämme päätien varrella ja kaikilla kavereilla oli sinne lähes yhtä lyhyt matka. Sisätila, jossa ei tarvinnut sietää kenenkään vanhempia. Osalle porukasta muodostui perinteeksi käydä jouluaattonakin Essolla kahvilla.

Esso myytiin myöhemmin ABC:ksi ja sitten siitä tuli ABC:n kylmäasema ja ikkunoihin liimattiin harmaat teipit.

Innostuin suljetuista huoltoasemista niin paljon että ajoin viikonloppuna 600 kilometriä ympäri Hämettä kuvaten hylättyjä tiloja ja ruosteisia mittareita.