Viikon TOP 5: Löydöt

Granit voipytty (80-luku)

Unkarilainen voiastia. Kippo. Granit on valmistanut astioita 1920-luvulta lähtien, mutta Anttila otti katalogeihinsa voipytyt 80-luvulla. Astiassa on siis ilmeisesti ollut tarkoitus säilöä voita. Kotonani siinä säilytetiin manteleita ja rusinoita.

Bongasin astian muuttokuormaa tekevien vanhempieni keittiön komerosta. Todennäköisesti ostan Fazerin sinisiä konvehteja (kääreessä) ja säilön ne tähän pyttyyn.

Marokkolaiset mukit (80-luku)

Vuonna 1981 Marokosta tuodut savimukit. Äitini osasi kertoa mukeista sen, että ne ovat peräisin jostain basaarilta. Mukien pohjassa lukee Safi. Safi on marokkolainen kaupunki Atlantin rannalla. Se on hyvin tunnettu keramiikastaan.

Mukien sisäpinnalla on ohut lasite, eli ne olisivat juomakelpoisia. Taitavat kuitenkin mennä koristeiksi.

Hitachi CSP-685 (70-luku)

70-luvun alussa valmistettu Hitachin telkkari. Painaa helkkaristi. Juuri tästä mallista ei löytynyt tietoa, mutta CSP-680-malli on vuodelta 1971. Tämä -685-malli on hieman kehittyneempi. Siinä on sekä VHF- että UHF-taajuudet. Ei Wi-Fiä.

TV:ssä on kaksi säädintä taajuuden viritykseen, kaksi värivipstaakia sekä volume- ja kirkkausnupukat. Oikeasta kyljestä löytyy kontrastinsäätönuppi ja virtakytkin.

Muistan leikkineeni telkkarilla ihan pienenä. En muista oliko siinä silloin enää kuvaa. ”VASTAANOTTIMEN SAA AVATA VAIN AMMATTIMIES” lukee takapaneelissa. Ajattelin uhmata kieltoa ja rakentaa siitä jotain, ehkä TV:n. Ehkä katson siitä aina kympin uutiset tms.

Kaadin, Humppilan lasi (70-luku)

Talonpoikaistyylistä kannua on valmistettu Humppilassa 70-luvulla ainakin vihreänä ja ruskeana. Vasemmanpuoleisesta ruskeasta pullosta ei ole mitään tietoa.

Kannua on muistaakseni käytetty kotonani kuohuviinipullojen korkkien keräämiseen. Se oli päätymässä muuttokuormassa mökille, mutta sain puhuttua sen itselleni. Ajattelin säilöä siinä perinteiden mukaisesti kuoharin korkkeja. Ne ansaitsevat tulla säilytetyiksi arvoisessaan astiassa.

Klingenthal kahvimylly (60-luku)

Tämä kahvimylly on seissyt lapsuudenkotini keittiössä niin kauan kun muistan ylipäätään mitään. Sitä ei kuitenkaan taidettu ikinä käyttää kahvin jauhamiseen, vaan sillä on ollut toinen tärkeä tehtävä. Se on toiminut rahakätkönä.

Viikkorahani maksettiin usein myllyn pikku laatikkoon. Jos oli äkillinen rahantarve, myllystä oli paras mahdollisuus löytää muutama kolikko tai lounasseteli. Isäni ei meinannut luopua myllystä koska pikkusiskoni käyttää edelleen satunnaisesti myllyn palveluja. Keskustelun jälkeen hän suostui tekemään rahasiirrot vastedes verkkopankissa.

Ajattelin koittaa voisiko sillä jauhaa vielä kahvia. Se on saksalaista laatutyötä, joten voi hyvin onnistuakin. Jos ei, se jatkaa rahakätkönä.

Näiden lisäksi muuttotohinasta omaan kuormaani ajautui tuo pieni lipasto jonka päällä tavarat on kuvattu, valurautapata, sekä nivaska vanhoja eri maiden seteleitä.