Suomalainen, italialainen ja libyalainen menivät saunaan.

Tai itse asiassa libyalainen ei mennyt, vaan suomalainen ja italialainen menivät kahdestaan. No siinä tuli pukuhuoneessa jotain pientä kärhämää italialaisen ja libyalaisen välillä, minkä päätteeksi libyalainen katsoi parhaakseen vain mennä pyyhe päällään laiturille istuskelemaan. Ajan kulukseen hän laski katiskassa muutaman kaljatölkin järveen viilentymään.

Lauteilla italialainen avautui. – Kyllä se niin on, että pefletit on tarkoitettu eurooppalaisille. Jos tänne alkaa valumaan väkeä ties mistä Afrikasta, niin kohta ei laudepuut riitä edes omalle porukalle.

Suomalainen kuunteli kuinka saunavieraita oli aluksi tullut rapakon takaa vain harvakseltaan, kunnes sana kiiri ja pesumahdollisuuden perässä tulevia libyalaisia alkoi rantautua venetolkulla kotisatamaan. Jossain vaiheessa hän oli jopa lähtenyt pelastamaan huonoilla veneillä matkaa tehneitä saunasieluja merihädästä. Sittemmin hän turhautui ja lopetti sen.

– Kaikilla saunojilla ei ole myöskään ollut ihan puhtaat jauhot pussissa, italialainen jatkoi. Veneseuroihin soluttautuneet vankkauskoiset savusaunojat olivat polttaneet pitäjältä jo kaksi saunaa. – Mistä tiedän keneen luottaa?! Vähän aikaa sitten ne uhosivat polttavansa pääkaupungin kaikki saunat! Ennen kuin tähän saadaan joku roti, minun saunassani ei libyalaiset – tai jihadistit – sauno.

Libyalainen odotteli rauhassa laiturilla ja katsoi kaihoisasti tyyntä järven pintaa. Kuikka uikutti vastarannalla kun hän kuuli italialaisen ja suomalaisen kävelevän maapohjaista polkua pitkin kohti laituria. – Tultiin jäähylle, lähetkö uimaan, kysyi suomalainen. – En, vastasi libyalainen. Kaksikko laskeutui laiturin päässä olevia tikkaita loppukesän viilentämään järveen.

– Tiedättekö, vesi on itselleni hieman pelottava asia, aloitti libyalainen kun saunojat polskivat vedessä. En ole kovin hyvä uimaan. Eikä ollut moni ystäväni ja perheenjäsenenikään kun he lähtivät kokeilemaan onneaan. Libyalainen kertoi kuinka tuhannet hänen kanssaveljensä ja -sisarensa olivat hukkuneet Euroopan rantaviivalle viime vuosina. – Ennen kuin voin luottaa, että te autatte minut tarpeen tullen pois vedestä, en tule kanssanne uimaan.

Suomalainen ja italialainen nousivat vedestä, vetivät pyyhkeet lanteilleen ja istuivat laiturin päähän libyalaisen viereen. Kaikki olivat hiljaa, paitsi kuikka. Se ulvoi edelleen.

Italialaista harmitti ettei hän ollut sallinut libyalaisen tulla saunaan heidän kanssaan. Hän pyyhki hiuksistaan valuvaa vettä pois kasvoiltaan ja hieraisi silmiään. Sitten hän nosti katiskasta kolme oluttölkkiä ja ojensi ne tovereilleen.

– Mä en ota, sanoi suomalainen. Miehet kääntyivät katsomaan häntä. – Ennen kun ruokakaupasta saa taas ostaa olutta ennen aamuyhdeksää, minä en sitä juo.