Onko kirjahylly vain luomassa pinnallista viisauden optista harhaa olohuoneeseen? Onko ihminen sivuttanut osan identiteetistään kylki kyljessä nököttävien kirjojen kansiin? Onko opukset ojossa vain tehdäkseen vaikutuksen illallisvieraisiin vai onko kirjojen selkien tarkoitus koristaa kotia?

Näin on tehty aina.

Kirjoja on alettu järjestää hyllyihin tietolähteestä riippuen jommalla kummalla puolen ajanlaskun alkua, mutta ei aina samalla tavalla kuin nyt. Pelkästään se, että kirjoja on historiassa säilytetty selkä seinää tai hyllyä vasten, saa kyseenalaistamaan nykyisen latomistyylin motiivit. Olisiko kirjahyllyssä enää mitään järkeä jos englanninkielisten mindfulness-oppaiden ja finlandiakirjailijoiden sijaan rivissä olisi vain paksuja paperinivaskoja?

Ei varmaan. Jos kirjan nimeä tai kirjailijaa ei päällisin puolin näkisi, niitä ei ehkä olisi tarvetta säilyttää paraatipaikalla lainkaan.

Selkämystekstejä on kirjoitettu kirjojen pitkässä historiassa viimeiset, noin 500 vuotta. Sitä ennen kirjoja on säilytetty esimerkiksi selkä hyllyä vasten, todennäköisesti siksi että sivut pysyisivät kansien välissä. Niitä on säilytetty selkä seinää vasten, ehkä selkämyksen arvokkaan koristelun tai paheksutun kirjailijan vuoksi. Nimet on kirjoitettu sinne minne ne ovat sopineet. Niillä ei ole ollut merkitystä.

Jos halutaan ajattella että ihminen ei vain viisautta todistaakseen säilytä kirjakokoelmaansa toisten pällisteltävänä, syiden täytyy löytyä niiden fyysisestä olemuksesta. Joko siitä, että niitä on kätevä säilyttää avoimessa hyllyssä eikä vaikka suljetussa komerossa tai sitten ne ovat kaunis sisustuselementti ja luovat niin kutsutun kodin tunnun.

Se on kätevää.

Omasta kirjahyllystäni olen lukenut arviolta neljä viidesosaa. Jotkut kirjat ovat jääneet kesken, joitain en ole vielä aloittanut. Joitain en tule ikinä aloittamaan. Vuosien varrella olen ensilukemisen jälkeen palannut johonkin kirjaan yhteensä ehkä kymmenesti. Olen lainannut kirjoja hyllystä saman verran. Jos puhutaan kätevyydestä, olisi kätevämpää säilyttää kirjahyllyssä vaikka lakanoita. Tai mitä tahansa muuta jota oikeasti tarvitaan vielä ensimmäinen käyttökerran jälkeenkin.

Kirjahylly on sisustuselementti.

Kirjathan ovat kauniita. Kauniin muotoisia (kuten keksipaketit), kauniin värisiä (kuten VHS-kasetit) ja ne muodostavat kauniin epälineaarisen rivistön erilaisine muotoineen (kuten erilaiset viinapullot). Kauniita? Vai näyttäviä?

Kirjat ovat todellisuudessa usein vaaleansinisiä, mustia tai punaisia – yksivärisiä. Ne on kääritty kiiltäväpintaiseen kansipaperiin. Paperiin, joka luotiin pitämään kirjat siisteinä matkalla kirjakaupasta kotiin ja joka heitettiin sitten pois. Nykyään kirjan arvo on paljolti sidottu tuohon kääreeseen. Uutuuskirjaa ei kannata viedä divariin ilman kansipaperia, siitä maksetaan vähemmän.

Vai pääsisikö kirja samalle paikalle omassa kirjahyllyssäsi ilman kansipaperiakin?

Ainutlaatuinen kirjakokoelma on arvokas.

Sen varmaan jokainen tietää ettei kirjan osto ole sijoitus. Kirjaa ei kannata painaa jos sitä ei myy joka kotiin. Jos kirjaa taas ei osteta joka kotiin, sillekin on syynsä. Kummassakaan tapauksessa rahallinen arvo ei pääse kasvamaan. Toki on olemassa rahallisesti arvokkaita kirjoja, mutta ne ovat luku erikseen.

Ainutlaatuinen kirjakokoelma todella on arvokas. Se että kirjat ovat ostohetkellä olleet kalliita ja niitä on kerääntynyt kotiin paljon, ei ole yhtä kuin ainutlaatuinen ja arvokas kirjakokoelma. Se on pahvista ja paperista sytykettä.

Tieteellinen näkökulma todistaa.

Kunnioitettu sisustussuunnittelija Teuvo Loman möläytti Kouvolan Sanomissa viime syksynä ettei kirjahyllyissä ole mitään järkeä. ”Ei se ole tätä päivää” Teuvo totesi ja sai vihat niskaansa. Hän sanoi että kirjahyllyt näyttävätkin olevan katoamassa, varsinkin nuorten kodeista. Hänen epäilee syyksi sitä, että ihmiset lukevat vähemmän.

Siinä missä Loman on kirjapalvontaa vastaan, on tieteellinen tutkimus sen puolella. Amerikkalaisessa tutkimuksessa tutkittiin tuhansien lasten kehittymistä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Yksi yhteinen tekijä lasten hyvän koulumenestyksen taustalla oli se, että heidän kotonaan oli paljon kirjoja. Suora yhteys kirjamäärässä ja lasten kehittymisessä oli nähtävissä. Voidaanko siis todeta, että kirjahyllyt ovat tästä syystä sittenkin fiksuja kapistuksia?

Ei. Sekä Teuvo että ECLS-tutkimus vetävät viivat liian hanakasti kahden asian välille. Lukeminen on lisääntynyt, lukutavat monipuolistuneet. Lasten koulumenestyksen taustalla on ensinnä se, että heidän vanhempansa ovat lukeneet todennäköisesti paljon kirjoja ja toiseksi se, että he ovat itse lukeneet paljon kirjoja.

Ei se kirjamäärä, vaan se lukemisen määrä.

Olen syyssiivouksen keskellä pohtinut omien kirjojeni tarkoitusta. Olen seisahtunut tuolle kirjallisuuden alttarille ja tehnyt jopa uhrauksia; IKEA-kassillinen printtiä lähti jo kohti kierrätystä. Miksi säilyttäisin loput? Onko sillä väliä miksi pidän kirjahyllystäni, enkö voisi vaan antaa sen olla? Miksi jotkut kodin esineet ovat esillä ja jotkut piilossa?

Palaisinkin nyt ensimmäisiin kysymyksiin. Onko todella niin, että korkeat kirjahyllymme, viisauden illuusion tukipilarit, ovat olohuoneissamme vain pönkittämässä kiiltopaperiin pykättyä identiteettiämme ja luomassa vaikutusta illallisvieraisiin? Ja jos asia on näin, onko se ihan ok?

Miksi sinulla on kirjahylly?