Tavaroiden ostaminen on rahan tuhlausta. Tällaiseen yksinkertaiseen ja itsestäänselvään päätelmään olen nyt tullut reilun viikon mittaisen siivousurakan keskellä. Urakka on pahasti kesken, mutta olen jo nyt sietorajoillani. Miksi on pitänyt joskus ostaa, säästää ja varastoida kaikki tämä tavaramäärä?

Kun ihminen myy jotain, hän kiillottaa ja puunaa sen jotta sen kehtaa myydä. Olen esimerkiksi myynyt monta kitaraa vuosien varrella; kiillottanut, vaihtanut uudet kielet ja varmistanut sähköliitokset. Kun olen asettanut kitaran imuroituun laukkuunsa upeuttaan kiiltäen, on katumuksen häivähdys usein vilahtanut takaraivossani. Tämähän on oikeastaan ihan hieno kitara…

Kun talonomistaja saa pitkän myyntiajan jälkeen kauppakirjaan ostajan allekirjoituksen, alkaa luovutettavan kodin supersiivo. Puuttuvat jalkalistat sahataan ja jiirit pakkeloidaan. Ikkunat, joita ei olla ikinä pesty, pestään. Kaikki varastoitu ehkä tätä joskus tarvii –kama heitetään kiireessä kaatopaikalle kun ei ole enää aikaa järjestää pihamyyjäisiä. Kalleimmat hankinnat myydään tingittyyn poiskantohintaan.

Miksi odottaa myymistä, kun kiiltävistä tavaroista ja puhtaasta kodista voisi nauttia jo nyt?

Tästä ajatuksesta inspiroituneina pidimme reilu viikko sitten kotikokouksen jonka teemana oli Projekti: Myyntikuntoon. Ensimmäisessä vaiheessa loimme aikataulutuksen kriittisimpien kohteiden kuntoon laittamiselle: Romuntäyteinen autotalli, jossa ei ollut jalanmentävää lattiapinta-alaa sekä aitta, joka on toiminut varastointitilana oikeastaan ihan kaikelle minkä on jossain vaiheessa halunnut pois silmistä.

Tiesin, että piharakennuksista tulee löytymään hillitön määrä tyhjiä maalipurkkeja, purkulautaa, epäkuranttia rakennustavaraa kuten savupiipun osia, lukon osia, ovia, ikkunoita ja erilaisia putkia sekä kaikenlaista unohdettua sekajätettä. Se mikä yllätti, oli kaikki melkein ehjä ja joskus arvokas tavara. Se osasto sai mieleni järkkymään.

Muutamia esimerkkejä (arvo ennen/nyt):

• Bosen kuulokkeet, joista kissa kuorinut johdon (140€/0€)
• Superzoom-kamera, jossa samat tehot kuin iPhonessa (450€/1€)
• 500GB ulkoiset kovalevyt, 2kpl, joista virtajohdot hukkuneet (100€kpl/0€)
• Kolme kertaa käytetty rasvakeitin (80€/2€)
• Työtuoli, joka ei ole kestänyt varastointia (120€/0€)
• Lukuisia esineitä, jotka eivät ole kestäneet varastointia tai joista on varastoidessa hukkunut osia (XXXX€/0€)

Ärsyttävintä on katsoa esinettä, josta on joskus maksanut innoissaan satoja euroja, mutta josta ei ole pitänyt tarpeeksi hyvää huolta ja sen vuoksi sillä ei ole enää mitään arvoa. Tai ottaa käteensä muutaman vuoden takaisen hittituotteen – usein urheiluvälineen – josta on pelkästään tässä kuussa 100 ilmoitusta tori.fi:ssä, kahden euron myyntihinnalla. Kaikki tämä päätyy lopulta kaatopaikalle.

Mikä ikävintä, suurin osa tästä roinasta on muovia, joten se ei ikinä poistu keskuudestamme – Se vaan vaihtaa paikkaa.

Kun yksi tila on siivottu, varmistamme siivouksen tason tarkistavalla kysymyksellä: ”Onko tämä nyt myyntikunnossa?”. Jos ei ole, siivousta jatketaan. Kun tila on lopulta siivottu, tavaraa viety kierrätykseen ja kaatopaikalle peräkärryittäin, on hyvä mieli. On oikeastaan yhtä hyvä mieli kun silloin kun on ostanut jonkun uuden tavaran!

Jonkunlaista mielen köyhyyttä on tulla iloiseksi tavaran ostamisesta ja tulla yhtä lailla iloiseksi sen pois heittäessään. Kaatopaikkakäynnitkään eivät ole ilmaisia.

Toinen osasto joka saa verisuonet rullalle on tuplatavarat. Kaksi toimivaa tunkkia, pistosahaa ja käsisirkkeliä, kolme kameraa, neljät hifikuulokkeet, 7 lumenluontivälinettä, monta erilaista sarjaa viinilaseja ynnä muuta rompetta, josta aina se edellinen olisi vähintään pitänyt etsiä ja myydä uuden tieltä. Ties kuinka monta iPadia tässä taloudessa on ollut, joskus pieni ja iso samaan aikaan. Onneksi niitä olen sentään myynyt eteenpäin.

Kolmas osasto on se ehkä tätä joskus tarvii –kama ja ihan suoranainen jäte. Neljä vanhaa ovea, 20 vanhaa ikkunaa, rikkinäinen imuri, roskat jotka eivät ole mahtuneet jätesäiliöön sillä viikolla, erilaiset johdot ja vanhentunut pienelektroniikka sekä käytöstä poistetut huonekalut. Suurin osa tästä roinasta ensin levittäytyy ja peittää koko tilan, sitten rikkoutuu tippuessaan, jäätyessään, jäädessään toisen tavaran alle tai homehtuu.

En tiedä ymmärtääkö jotkut helpommalla, mutta itselleni se vaati useita peräkärryllisiä roskaa, jotta ymmärsin ostavani liikaa tavaraa. Tavaroiden ostaminen, varsinkin uutena, on rahan tuhlausta!

Ehkä kuukauden päästä kun Projekti: Myyntikuntoon on läpikäynyt jokaisen huoneen päärakennuksessakin, joitain tavaroita ollaan saatu myyntiin asti. Ehkä joku pääsee hyödyntämään jotain tästä tavarapaljoudesta. Ehkä opin ostamaan fiksummin. Ehkä opin pitämään huolta tavaroista.

Eilen tehtiin katkenneista haravoista ja jämälaudoista vaaterekki. Alku se on sekin.