En ole juhlissa se, joka kiertää kättelemässä kaikki vieraat, kertoo hauskoja tarinoita ja kyselee ihmisten kuulumisia. Olen se, joka keskustelee yhden vieraan kanssa kaksi tuntia mikroaaltouuneista tai elämän arvaamattomuudesta ja menee sen jälkeen jonnekkin pimeään nurkkaan hengähtämään.

Tapasin persoonallisuuspiirteisiin erikoistuneen tutkijan, joka epäili minua töissä pitämäni puheen perusteella ihmiskeskeiseksi ekstrovertiksi. Olin analyysistä samaan aikaan sekä kiitollinen että hämmentynyt. Olinhan kaikkien aiempien tutkimusten perusteella luokiteltu asiakeskeiseksi introvertiksi. Sellaisena myös itseäni ylpeästi pidän.

Olin kuitenkin onnellinen siitä, että onnistuin jälleen kerran piilottamaan luontaiset persoonallisuuspirteeni ja huijaamaan yleisöä luulemaan, että olen luontainen puheenpitäjä. Todellisuudessa odotin kotimatkaa, että pääsen istumaan yksin autooni seuraavaksi tunniksi analysoimaan sanomisiani ja ihmisten reaktioita.

Luen paraikaa Linus Jonkmanin Introvertit -kirjaa, jotta ymmärtäisin paremmin omaa toimintaani ja jotta voisin auttaa muita ymmärtämään minua. Kirjassaan Linus kertoo itsestään introverteille tyypillisten piirteiden kautta ja huomasin näiden piirteiden täsmäävän minuun paremmin kuin hyvin. Ajattelin kertoa introversiosta ja itsestäni kirjan otsikoiden kautta.

Verbaalinen ummetus

Se, että olen mielummin hiljaa kuin kerron keskeneräisen ajatukseni on vain osa verbaalia pidättyväisyyttäni. Joskus mielessäni on viimeistelty, loppuun asti hiottu kommentti tai kysymys, mutta jokin saa sanat jumittumaan kurkkuuni. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun palaverissa kollega on sanonut, että ”kohta Arvi sanoo jotain, odottakaa”.

Oudoksun kun minua kutsutaan aika ajoin sanavalmiiksi. Sehän on ihan puppua. Oikeasti mielessäni on vaan useita jokapaikan lausahduksia, joita vähän muuttamalla selviää useimmista tilanteista. Oikean mielipiteeni löydän vasta illalla saunan lauteilla.

Nurkkaruusu

Tyypilliset introvertit pitävät enemmän etkoista kuin varsinaisista bileistä. Tunnustan, että jäisin loppuillasta mielummin kotiin kuin lähtisin kylille joraamaan. Ehkä siksi asunkin metsässä. Nautin rauhallisista illoista, tunnelmallisesta musiikista ja mielenkiintoisista tarjoiluista. En jumputuksesta ja hömpötyksestä.

Tallinnanlaivalla istuisin mieluiten hytissä tai sikarihuoneen nurkassa. Bileristeily isolla porukalla on kamalinta mitä voin keksiä. Ei siksi, että se on laiva tai etten pitäisi ihmisistä. Vaan siksi, ettei sitä innostuneen väen paljoutta pääse piiloon.

Täsmällisyys

Kun olin pieni, lähdin kouluun tuntia ennen ensimmäisen oppitunnin alkua. Matkaa oli 700 metriä. Kävin monta kertaa ennen nukkumaanmenoa varmistamassa vanhemmiltani, että he muistavat varmasti herättää minut aamulla ajoissa. Olen nykyäänkin töissä helposti tuntia ennen kuin pitäisi.

En muista myöhästyneeni ikinä vahingossa. Jos olen, se on todennäköisesti pyyhkiytynyt mielestäni liian traumaattisena tapahtumana. Joskus toki olen tullut myöhässä jonnekkin, mutta olen tiennyt sen jo edellisenä päivänä ja ilmoittanut siitä etukäteen.

Olen kotona se joka hikoilee takki päällä oven suussa puoli tuntia ennen sovittua lähtöaikaa. Neuroottinen myöhästymisen pelko kuplii sisuksissani.

Kuin patsas

Olen rauhallinen ja ratkaisukeskeinen. En helposti kauhistele jos jotain pahaa tapahtuu, mutta en myöskään hyppää ilosta ilmaan jos jotain hyvää tapahtuu. Tunteeni voi nähdä pienenä muutoksen suunpielissä. Okei, joskus hymyilen isostikin. ”Niin, kyllä tämä varmaan jotenkin ratkeaa” ja ”tämä ei varmasti ole niin iso juttu kuin miltä se nyt tuntuu” on tyypillisiä ajatuksiani kriisihetkillä.

Se on tyypillistä introverteille, mutta sekin on tyypillistä, että introvertit ovat tutkimusten mukaan herkempiä kuin ekstrovertit. He eivät vaan näytä sitä. En osaa verrata herkkyyttäni muihin ihmisiin, mutta tiedän näyttäväni suurimmat tunteeni vain itselleni. Saatan siten näyttäytyä aika viileänä tyyppinä.

Ryhmätyö

Se, että koen ryhmätyön omalta osaltani tehottomana, ei tarkoita olisin yleisesti sitä vastaan. Uskon tosissani siihen, että paras lopputulos saadaan kun erilaiset ihmiset keskustelevat keskenään. Minä en vain ole hyvä siinä. Olen hyvä ryhmätyön vetäjä, kamala osallistuja.

Olen ryhmässä se henkilö, joka ei osallistu yhteiseen työstöön juuri mitenkään. En tuota ajatuksia tuosta noin vaan, tai en ainakaan luota niiden hyvyyteen kovin herkästi. En myöskään luota muiden ajatusten laadukkuuteen saman tien joten en voi luottaa ryhmätyön lopputulokseenkaan. Menen mielummin kotiin, teen ryhmätyön valmiiksi yksinäni ja keksin spiikit joilla esitän sen muulle ryhmälle seuraavana päivänä totuutena.

Rupattelu

”Kannattaako puhua, jos ei ole mitään asiaa?” on minun tapani kertoa että en osaa small talkia. ”Pelkkää hyvää” on vakiovastaukseni kun kysytään kuulumisia. Pidemmän vastauksen saa kun tulee sinne pimeään nurkkaan hiljaa hiipien ja asettelee kysymyksensä harkitun rauhallisesti.

Ajattelen oikeasti small talkin taidon kadehdittavana kykynä, en lainkan turhana. Minun kohdallani sille ei vaan kannata asettaa liikaa odotuksia.

Ylianalysoiminen

Pohdin käymiäni keskusteluja ja pohdin tulevia keskusteluja. Mietin sanomisia, tekemisiä ja ajatuksia. Analysoin sävyeroja ja piilotettuja tarkoituksia, pelkoja ja motiiveja.

Pohdin merkityksiä merkityksettömistä asioista. Yritän ymmärtää ja miettiä eri näkökulmia. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun joku on sanonut minulle, että ”kerro henkilökohtainen mielipiteesi, äläkä sitä mitä mieltä muut ovat olleet tai miten asian yleisesti ajatellaan olevan”.

Rauhallinen kapinallinen

”On parempi olla oma itsensä ilman kavereita kuin menettää itsekunnioituksensa kavereiden keskellä”, kirjoittaa Linus. On todennäköistä että kaikilla kavereillani on enemmän kavereita kuin minulla.

Jos osoitan mieltäni, teen sen monesti niin tyynesti ja ovelasti ettei kohde edes ymmärrä minun tekevän niin. Joku voisi ajatella sen turhana, mutta eikö kapinoinnissa ole kyse enemmän omasta mielenrauhasta kuin muiden mielien järkyttämisestä.

Olen hankalassa tilanteessa mielummin yliasiallinen kuin sanon yhtään kirosanaa.

Kerro ihmeessä jos samaistut. Ja kerro myös jos kauhistuit!