Huomasin ajattelevani outoja juttuja ollessani pitkästä aikaa soittokeikalla viime viikonloppuna. En ole ennen laittanut merkille kuinka epäolennaisia asioita tulee pohdittua silloin kun pitäisi täysillä keskittyä siihen mitä suustaan suoltaa ja miten sormet soljuu.

Onneksi vuosien varrella biisilistalleni on päätynyt runsaslukuinen määrä mitä erilaisempia kappaleita. Minulla on siis usein ainakin jonkinlainen käsitys biisistä jota lähden yleisön toiveen perusteella tapailemaan. Pidän myös useimmiten turvanani isoa nuottinivaskaa ja iPadia. Välillä sitä kuitenkin uppoutuu niin syvälle omiin ajatuksiinsa, ettei apuvälineistä huolimatta muista mitä biisiä on juuri parhaillaan soittamassa.

”Miks just tää biisi?”

Miksi yleisö taputtaa ja laulaa haltioituneena just tämän biisin mukana? Tämä ei ole ikinä aiemmin herättänyt sen kummempia tuntemuksia vaan on setissä itse asiassa sen takia, että minä tykkään siitä. Ja oikeastaan tämä ei edes mene kovin hyvin tällä kertaa. Kuulisittepa kun laulan tätä joskus kotona.

Jännä että ne taputtaa ykkösellä ja kolmosella, eikä kakkosella ja nelosella. (Lisätietoja eri taputtajatyypeistä tästä)

Miks hän toivoi just tätä laulua? Tällä bändillä olisi parempiakin vaihtoehtoja. Onkohan täällä jonkin merkitys? Mitähän biisiä itse kävisin pyytämässä trubaduurilta? Joku tunnettu, mutta kuitenkin omaperäinen. Tähän mennessä oon pystynyt toteuttaa kaikki toiveet, toivottavasti kukaan ei tuu toivomaan jotain JVG:tä tai Skrillexiä. JVG:ltä vois kyllä mennä joku, mikähän se oli?

Miksiköhän mä lähdin edes soittamaan tätä biisiä, kun tiedän ettei kukaan tiedä sitä. Ai joku näköjään tietää, laulaa mukanakin. No katsotaanpa kuinka pitkälle osaa, tuijotan sitä niin kauan että se mokaa. Okei, mulla ei itellä ole hajuakaan miten seuraava säkeistö alkaa. Nyt pitäis sit keksiä jotain. No otetaan välisoitto tähän, kyllä se sieltä palautuu.

”Mitenhän toi seuraava biisi menee?”

Jos aloitan ton seuraavan biisin d:stä ja olenkin laulanut sitä e:stä, voi olla että säkeistön matalimmat kohdat jää tosi mataliksi. Toisaalta, jos olenkin soittanut sitä d:stä ja koitan nyt e:stä, voi olla etten ylety kertosäkeen korkeimpiin nuotteihin. Toisaalta mun ääni on kyllä aika hyvin auki tänään. No mä kokeilen puolivälistä ja toivon parasta. Missähän mä olen sen viimeksi soittanut? Olis hyvä tehdä aina joku merkkaus noihin lappuihin, että mikä toimii ja mistä sävellajista.

Pitäisköhän sitä tuossa loppukeväästä tai viimeistään kesällä taas aktivoitua vähän tässä keikkailussa? Tää on ihan jees hommaa.

Jos seuraavaksi soittaisin vaikka ton ja sen jälkeen ton toisen niin siitä voisi tulla aika hyvä jatkumo ja sit sen jälkeen tauko. Mitähän kello on? Mä en muuten sanonut äsken mitään, lähdin vaan soittamaan tätä. Pitäisikö kuitenkin vaan koittaa riskillä e:stä. Vai jättää kokonaan se pois? No ei sitä voi nyt poiskaan jättää, kun sama toive kuului just uudelleen. Jos koitan tässä nykyisessä biisissä vaan nostaa e:n oktaavia korkeammaksi jossain välissä niin sittenhän se selviää että pystynkö mä siihen.

”Mitäköhän noi ajattelee?”

Tää oli ihan hyvä valinta aloitusbiisiks, varmaan? Kaikki ainakin tuijottaa. Nelkyt silmäparia tuijottaa, mut mitäköhän ne näkee? Mitäköhän ne ajattelee? Mitähän odotuksia niillä on musta? Täytyypä muistaa huomioida kaikki, tuolta reunoiltakin. Kuuluukohan tää tonne taaksekin ihan hyvin? Kylläpäs ne nyt intensiivisesti katsoo. Toivottavasti se on hyvä asia.

Jaa, tää näköjään uppoo. Täytyypä revitellä oikein kunnolla sitten. Tuolla pyyhitään silmäkulmia, ilmeisesti menee tunteisiin. Seuraava säkeistö näppäilemällä, se on vielä herkempi silloin. Vollotetaan urakalla nyt sitten. Onkohan niille ok porata vaikka pitäis periaatteessa olla hauskaa? Pitäisköhän vaan laittaa mankasta JVG täysille? 

Voisin joskus koittaa sellaista, että harjoittelisinkin biisit kunnolla ja sitten vaan keskittyisin siihen soittamiseen ja laulamiseen. Toisaalta, on se kyllä aika hauskaa näinkin.