Sunnuntain summeeraus on selkeä menestys. Työpaikan lounasruokalassa olen saanut jo yhden kehun.

1. TYÖ oli pääosassa tällä viikolla. Ei pelkästään ajallisesti vaan myös ajatuksellisesti. Vuoden alusta käynnistyi ja edelleen käynnistyy useita mielenkiintoisia hankkeita, joten juuri tämä hetki on aikamoista viime hetken pilkuntarkan viilauksen ja ryhtymisen aikaa.

Sanoisin, että työni on nyt parhaimmillaan: Osaamiseni joutuu riittävän säännöllisesti koetukselle mikä saa minut jatkuvasti nostamaan omaa tasoani. Toisaalta riittävän usein tuntuu myös siltä, että homma on paremmin kuin hanskassa. Ja mikä parasta, saan toteuttaa omia intohimojani ja olla omalla tavallani luova.

Varjopuolena mielenkiintoisessa työssä on se, että ajatusresurssit on aika paljon työhön sidottu ja pitkistä ajatusketjuista on välillä haastava rimpuilla kokonaan irti kotonakaan.

Ajatusten hallinta on sen vuoksi ollut tällä viikolla paljon mielessä ja olen koittanut meditoiden äyskäröidä mielen mölykuormaa laidan yli. Nukkumaan mennessä pyöritän mielessäni valkoista tutkanäkymää jonka vartioviisari nakkaa taajuudelle tulleita turhia mietteitä kuin flipperin mailat metallikuulia.

En tiedä onko siitä pidemmän päälle mitään iloa, mutta kyllä se ainakin hetkeksi rentouttaa. Otan vastaan myös muita ideoita tyhjentää mieli.

2. AALTO -yliopistolla starttasi viime viikolla Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelu -luentosarja. Tällä viikolla bongasin luentojen videotaltioinnit Youtubesta – ja nehän on ihan huikeita!

”Ei näistä mun luentojen otsikoista voi oikein päätellä mitään niiden sisällöstä. Eikä oikeastaan tästä näytettävästä materiaalistakaan. Ja luennon jälkeenkin on epäselvää, että mistähän me edes puhuttiin.”

Makasin sohvalla ja ihmettelin läppärin ruudulla höpöttävää harmaahapsista hauskaa ukkelia. On tämä ihmeellinen maa, mietin. Saan ilmaista oppia suoraan professorilta ja minun ei tarvitse kuin tuijottaa näyttöä ja kuunnella.

Eikä Saarisen mukaan välttämättä edes kuunnella. Hän kehottaa tarttumaan luennon aikana mahdollisesti mieleen ponnahtavaan harha-ajatukseen ja kulkemaan sen kanssa niin pitkälle kuin ajatus jaksaa kuljettaa. Kun pohde on pohdittu, voi palautua takaisin olemaan läsnä. Kyydistä ei kuulemma putoa.

”Emme ole jossain lineaarisen, vähittäisesti aikaisemman päälle rakentuvan sisältökokonaisuuden läpikäynnin prosessissa, vaan me ollaan sellaisessa prosessissa jossa sä itse teet sellaista mentaalityöskentelyä jota sä et olis tehnyt jos sä et olis tullu tähän saliin tekee sitä.”

Harmi, ettei sohvalla makaamisesta kerry opintopisteitä, sillä nämä opinnot tulee vietyä aika varmasti loppuun.

3. KORVISSA humisee sydämen jyske. Niska on ikävästi juntturassa ja se on internetin mukaan syynä tähän.

Jumi on luultavasti useiden olosuhteiden summa: Autosta on toinen ajovalo pimeänä, joten tulee ajettua otsalohko visiirissä. Näyttöpääteellä on viime viikkoina tullut nökötettyä aika antaumuksella ja siihen päälle vielä muutama niska nyrjähtäneenä nukuttu yö.

Pari vuotta sitten kun kävin säännöllisesti hierojalla, hehkutin kuinka elämänlaatu paranee ja näkökenttä kirkastuu. Nyt saattaisi olla paikallaan muistojen verestely. Hierojilla ei vain tunnu olevan aikaa silloin kun itselläni olisi.

4. BISTRO Popot oli ihastuttava. Intiimissä tunnelmassa rento ote, harkittu ranskalaisuus ja kunnolla tehdyt sapuskat. Juuri sitä mitä arkiviikko tarvitsi ollaakseen valmis. Pöytävaraus oli perjantai-illalle ja ajatuksena viettää ensimmäinen viikonloppu Lahdessa ja jäädä yöksi Ilonan pikkuiseen keskustakämppään.

Puoli vuotta sitten avautunut, arvostetun ravintola Rouxin yrittäjien toinen lahtelaiskeittiö, Popot, sijaitsee keskustassa Vapaudenkadun ja Rautatienkadun risteyksessä, vanhan kenkäkaupan tiloissa. Olimme jo pari kertaa ohi kävellessä sitä ulkoa päin ihastelleet.

Alkuruoaksi tilasimme Popotin tapaksia – sienihommeli, kasvishommeli ja salamihommeli. Salamitapas oli varsinkin varsin bueno. Teki mieli säästellä viimeistä palaa. Päivän pihvinä oli perinteinen steak frites, todella mureaa naudan ulkofilettä ja ankanrasvassa käristetyt ranskanpotut. Jälkkäriksi mustikkainen crème brûlée ja suklaakakku.

Kaikki annokset sekä punaviiniksi valittu carmenére olivat niin hyviä, että voin helposti suositella Popottia lahtivierailujen illallispaikaksi.

5. JUGURTTI on vakiinnuttanut paikkansa aamupalapöydässäni. Näin voidaan nyt sanoa. Syön sen kuten kaikki muutkin parikymppiset bloggaajatytöt: teen turkkilaiseen luomujugurttiin mustikkahilloraidan ja granolaraidan. Parhaimmassa tapauksessa ripottelen päälle tuoreita marjoja ja hedelmiä.

Kun jugurttia kiskoo hyvän satsin myslirouheen kanssa, pärjää helposti lounaaseen saakka.

Mitenköhän jugurtti muuten pitäisi kirjoittaa? Haluaisin kirjoittaa jugurtti, mutta tuli aavistus, että pitäisikö se kirjoittaa jogurtti. Vai peräti jukurtti?

Tarkistettuani kielitoimiston www:stä, kaikki kolme vaihtoehtoa on ok. Tarkistin samalla yogurtin ja yoghurtin grammarin. Molemmat ok. Yogurt on amerikkalaisempi ja yoghurt englantilaisempi muoto.

Näin on hei tammikuu melkein päätöksessä!

Erinomaista sunnuntaita ja onnea kaikille lihatonta, tipatonta tai sometonta kuukautta vielä pari päivää viettäville toivottaen,

Arvi