Ihmisen psykologisten perustarpeiden katsotaan muodostuvan neljästä elementistä: vapaudesta, kyvykkyydestä, yhteisöllisyydestä ja hyväntekemisestä. Luin Helsingin Sanomia näitä sanoja päässäni pyöritellen. Lehti näytti aika erilaiselta.
Ei varmasti ole kenellekään uutinen, että yhteisöllisyys on kokenut sukupolven aikana kevyen arvon heikkenemisen. Muutos näkyy arjessamme: pihatalkoot on korvattu kiinteistönhuoltoyrityksellä, muuttoapu Niemen muuttajilla, kuntosalikaverit personal trainerilla ja loput ystävät youtubettajilla.
Yksilökeskeisyys ja itsekeskeisyys päätyvät yhä useammin kyseenalaiseen parrasvaloon, vaikka samaan aikaan tunnistamme yhteistyön, voimaistamisen ja vastuuttamisen arvostuksen kasvaneen. Toiveen ja todellisuuden välinen ristiriita onkin tosiasia.
Yhteistyöstä ja hyväntekemisestä on tullut itsestäänselvyyksien sijaan sankaritaitoja – eli taitoja, joihin meistä parhaat yksilöt kykenevät.
Psykologisten perustarpeiden yksilö- ja ympäristökeskeisyyksien erot osaltaan selittävät tätä ilmiötä. Näkemykseni mukaan sillä, mihin mikäkin perustarve suuntautuu – minuun vai muihin – on vaikutusta.
Selkeästi yksilöön kohdistuvat psykologiset perustarpeet ovat vapaus ja kyvykkyys. Minun omaehtoisuuteni ja minun taitoni. Toisaalta ympäristökeskeisempien perustarpeiden, yhteisöllisyyden ja hyväntekemisen, tyydytykseen tarvitaan muitakin ihmisiä. Meidän jengi ja sinun auttaminen.
Esimerkiksi, meidän ei ole niinkään tarvetta pohtia vapautta yhdessä, isompana ihmisryhmänä, sillä vapautemme ei ole yhteisöllisesti uhattuna. Emme ole sodan tai ympäristökatastrofin välittömässä vaarassa. Vapaustrendit sen sijaan ovat enemmän yksilöllisyyteen kallellaan – minun vapaus stressittömyydestä, minun etätyö, minun vapaa sinkkuelämä.
Ja nyt jos ajattelemme asiaa jälleen yhteiskunnallisesta näkökulmasta; itsekeskeisyyden lisääntyessä psykologiset perustarpeet eivät tule tasapuolisesti tyydytettyä. Ruokimme näistä neljästä tarpeesta siis vain kahta. Mitä siitä seuraa?
No, yhteiskunnallista pahoinvointia.
Nyt kuvaan astuu Helsingin Sanomat, josta alussa puhuin.
Todistan eilisen, eli ystävänpäivän, uutisten avulla seuraavaksi kolme asiaa.
- Yhteisöllisyyteen ja hyväntekemiseen keskittyminen lisää hyvinvointia
- Yhteisöllisyyden ja hyväntekemisen laiminlyönti lisää pahoinvointia
- Yhteisöllisyys on sankaritaidon arvossa – ken sen taitaa, onnistuu
”Masennuksen tai ahdistuneisuushäiriön vuoksi diagnoosin saaneiden opiskelijoiden määrä on kasvanut selvästi.”
”Psyykkistä oireilua, kuten masentuneisuutta, jännitysoireita, ylirasituksen ja uupumuksen kokemuksia – –”
”Opintoihin liittyvää stressiä ja ahdistusta helpottavat myös opinto-ohjauksen paraneminen ja sosiaalinen tuki, kun opiskelija tuntee kuuluvansa johonkin ryhmään, – –”
”Hyvä esimerkki myönteisestä kehityksestä on monen asiantuntijan mielestä se, että isät osallistuvat lastensa elämään aiempaa enemmän.”
”Entistä useammin suhde on läheinen, keskusteleva, kannustava, välittävä ja neuvotteleva”
”Perheet ovat jotenkin tietoisempia siitä, että he ovat perhe”
”Olet niin mukava ja loistava. Autat, kun tarvitsen apua pikkusisko Essi. Terveisin Oskari.”
”– – sellainen joka auttaa ja tukee, jos on vaikka huono päivä”
”Emme nyt puhu oikeastaan erosta, vaan suhteen uudelleen rakentamisesta”
”Timo Soinin rinnalla brexit-ministeri Davis kiitteli Suomea hyväksi liittolaiseksi.”
”Tämä oli fantastinen alku! Keskustelu käytiin hyvin ystävällisessä ilmapiirissä. Haluamme, että EU – naapurimme – menestyy. Haluamme itsekin olla hyviä Euroopan kansalaisia”
”Monelle ystävänpäivä voi olla myös yksinäistä aikaa. Psyykkisesti sairastuneen läheisensä arjen sujumisesta huolehtivan omaishoitajan omat tarpeet, sosiaaliset suhteet ja hyvinvointi jäävät monesti taka-alalle.”
”Kiusaamisen ja henkisen väkivallan esiintyminen väheni vuoteen 2010 saakka, jonka jälkeen se on kohonnut merkittävästi aiempaa korkeammalle tasolle.”
”Suomessa on enemmän sosiaalista häiriökäyttäytymistä työpaikoilla kuin keskimäärin Euroopassa.”
I rest my case.
Oli kyse sitten psyykkisesti sairastuneen läheisen omaishoitajasta, potilaasta, työkaverista, perheenjäsenestä, ministeristä, eurooppalaisesta, ystävästä tai opiskelijasta, kaikilla meillä on tarve kuulua porukkaan.
ARVI 