”Hmm, mielenkiintoinen nimi teatteriesityksellä”, oli ensimmäinen ajatukseni kun minulle ehdotettiin teatteri-iltaa Apollossa.

”Tätähän minä olen juuri kaivannut, ah, arki-illan elävöittävä kulttuurikokemus” oli ajatukseni kun ostin sporttipassilla verkkolippukaupasta sms-piljettiä.

”Ohoh! Tässä on vielä tunnettuja näyttelijöitäkin. Mikko Kivinen!”, ilahduin vilkaistuani narikan tiskillä lojuneita esittelykuponkeja.

”Näytelmä, jonka musiikki soitetaan livenä, on pakko olla hyvä”, ounastelin kun valitsin istumapaikkaa 1890 rakennetusta Mannerheimintie 16:n jugend-henkisestä teatterisalista.

”Tässä on nyt jotain outoa”, ajattelin ja kiemurtelin tuolissani ensimmäisen kohtauksen valuessa silmieni ohi kiusaannuttavan kömpelösti.

”Jahas. Sen lisäksi, että pelolla johtaminen on perseestä, on tämä näytelmä myös perseestä”, oli jo ensitahdeista esiin hiipinyt tuumaus pimeän salin parvella.

”Onneksi tähän ei kulunut oikeaa rahaa”, oli itseäni lepyttävä hopeareunainen huomio, kun hain puoliajalla takkini narikasta.

”Se oli ensi-ilta”, luki tekstiviestissä, jonka ystäväni lähetti yrittäessään etsiä syytä katastrofaaliselle kulttuurielämyksettömyydelle.

”Silti. Se on näytelmä, jota voi esimerkiksi harjoitella”, oli armoa antamaton ajatukseni, jonka kanssa illalla suutuspäissäni nukahdin.

---

Opetus 1: ”Pelolla Johtaminen on Perseestä” on ei ole hauska ja vaan nauruhermoja kutkuttava uskomattoman tumpeloinen tämän päivän työelämää simuloiva näytelmä ylinäytelty fiasko, vaikka aihe onkin vakava. Ohjaajana Hannu Kahakorpi todennäköisesti itsekin tietää sen.

Opetus 2: Sille on syynsä, miksi jotkut näytelmät esitetään teatterilavoilla ja jotkut stand-up-lavoilla.

Opetus 3: Käy Kansallisteatterissa.