Viikon piristävin näky oli kirkkaan keltainen rypsimeri, joka oli yhtäkkiä puhjennut kukkaan lähipelloille. Kuin iso Ultra Bra -henkinen sadetakki, se loisti synkkää taivasta vasten niin määrätietoisesti ja intensiivisesti ettei aurinko itse siihen tunnu edes kykenevän.

Viikon mehevin resepti rakentui oman maan mullista napattujen salaatinlehtien, oliiviöljyn, pippurin ja suolan ympärille. Pieni pyöräytys kylmässä vedessä, reilu loraus eteeristä öljyä ja rouheat ison käden hyppyselliset merta ja mustaapippuria.

Viikon koukuttavin podcast oli Chris Gethardin Beautiful/Anonymous. Chris keskustelee tunnin anonyymin soittajan kanssa, antaa aiheen lipua sinne minne se lipuu ja onnistuu tutustumaan soittajaan välillä hyvinkin syvällisesti. Suosittelen jaksoa, jossa kuuro mies soittaa kääntäjän kanssa ja jaksoa, jossa 17-vuotias tyttö soittaa juuri suudeltuaan ensisuudelmansa.

Viikon paras työntekopaikka oli työpaikka. Ne harvat, jotka eivät vielä ole lähteneet lomille, viimeistelevät töitään ja lähtevät lomille. Työpaikalla on hiljaista ja rauhallista. Henkilöstöruokalan desibelimäärät ovat tippuneet murto-osiin normaaliviikoista ja parhaat näköalapaikat ja neukkarit ovat vapaina. Kahvilaan ei ole jonoa.

Viikon nostalgisin keikka oli J. Karjalaisen, Sunset Beach Partyssä, Karkkilassa. Aurinko paistoi, ympärillä oli hauskoja tyyppejä ja tyyneytyvä järvi. Villejä lupiineja ja ankkurinappi. Oli hupaisaa.

Viikon nopein päiväreissu oli viime sunnuntainen Hangon piipahdus. Hanko oli vasta heräilemässä Regatan jälkeiseen aikaan kun me sunnuntaiaamuna köpöttelimme pitkin rantaviivaa, kohti Makaronitehdasta. Pastaa auringon paisteessa ja takaisin kotiin.

Erinomaista sunnuntaita!

Arvi