Kesä on tuntunut aika pitkältä – ja jollain tavalla hyvältä – sään epävakaudesta huolimatta. Osasyy on varmasti siinä, että en ole vielä pitänyt lomaa. Odotukset auringonpaisteesta eivät ole päässeet vaihtumaan pettymykseksi.

Vauva & koira

Päiviin tuntuu mahtuvan mukavasti vaihtelua ja uusia asioita. Tällä viikolla tuli töiden jälkeen toki löhöiltyä sohvalla, mutta tuli myös tehtyä kaikkea muuta. Tuli esimerkiksi nähtyä pieni vauva sekä äitiyteen ja isyyteen kunniakkaasti totuttelevat tuoreet vanhemmat.

Niistä harvoista minuuteista, jotka pieni poikanen on päivästä hereillä, hän vietti muutaman sylissäni. Kuin kauratyyny, ei pelkästään hentoisen painonsa vaan helteisen päivän vuoksi myös päiväunilla keräämän lämpönsä, mutta ennen kaikkea rauhallisella lempeydellä maailmaa tutkistekelevan katsantokantansa hän onnistui pitelijäänsä siirtämään.

Ihminen on kyllä jännä, kun se pystyy sellaisia juttuja valmistamaan.

Vauvelista jäi tällä kertaa todiste räpsimättä, mutta eilen otin koiravieraasta automatkalla röhnötyskuvan. Täyttäköön se tätä söpöysvajetta.

Löyly & Lilla Roberts

Torstaina oli ensitreffien 4-vuotispäivä. Kumpikaan meistä ei sitä muistanut vasta kun illanvietto oli hyvän aikaa ollut jo kulussa. Yllättävämpää kuin se, että näin oli, oli se, että suunnitelmamme olivat liki samat kuin silloin neljä vuotta sitten. Merenranta – Illallinen – Boutiquehotelli.

Kävelimme Eiranrantaa ja toisin kuin silloin, emme pysähtyneet cappuccinolle Cafe Caruseliin vaan jatkoimme nahkeankuumaa alkuillan askellusta kohti Hernesaarenrantaa, Löylylle.

Sattumalta, kuin vahvistaakseen muisteluamme neljän vuoden takaisesta juhlapäivästä, istuutui kattoterassin kulmasohvan puolikkaalle muuan kansanedustaja-ravintolanomistaja ystävänsä kanssa. Mikä mieleenpainuvampaa, oli tämän ystävän keskustelunavaus meidän suuntaan: ”Kauankos te olette olleet yhdessä?”

Oivan kysymyksen lisäksi hänellä oli muutaman minuutin yhteisen sohvahetken aikana ehtinyt muodostua näkemys parisuhteemme vuorovaikutusdynamiikasta: ”Se taitaa olla niin, että sinä [viitanen minuun] olet enemmän sellainen kuuntelijatyyppi ja sinä [viitaten blondiin seurassani] olet sellainen keskustelun ylläpitäjätyyppi”.

Tarkka ja kaiketi osuva analyysi! Pidän ihmisistä, jotka avaavat keskusteluja tuntemattomien kanssa. Itsehän en niin tee. Ehkä voisin lomalla harjoitella.

En ottanut kuvaa seurueestamme, mutta otin kuvan muista Löylyssä kesäiltaa viettävistä ihmisistä. Se riittänee tällä erää.

Toisin kuin 4 vuotta sitten, emme kirjautuneet GLO Artiin vaan Lilla Robertsiin saadaksemme aivan ensimmäisenä huomata hotellivirkailijan ystävällisyyden hänen tarjotessa meille kahden luokan huonekorostusta kohtuullista 20 euron lisämaksua vastaan.

Olen aiemmin ollut hotellilla vain päiväselti työporukan kanssa ja kerran ravintolan puolella pikaisella burgeridinnerillä. Yöpyminen vahvisti käsitystäni erittäin laadukkaasta hotellista.

Iso huone, korkeat ikkunat ja muhkea sänky. Hyvät lainafillarit, joilla pyöräillä Mattolaiturille yösamppanjalle. Vastapäätä ravintola Pastis. Aamupalan atmosfääri, lämpimät lautaset ja pehmeää leipää. Tuore New York Times aulassa. Monet asiat on pienessä roobertissa kohdillaan

Lato & tie

Näen tämän ladon joka päivä kun ajan töihin. Aina mietin, että pitäisi pysähtyä kuvaamaan se, mutta joko ei ole ollut kameraa tai aikaa tai sää on ollut huono.

Useana aamuna katson auringon nousevan latvojen lomasta lävistäen säteillään ladon taka- ja etupuolella olevat oviaukot. Näyn kruunaa yöltä leijailemaan jäänyt usva joka piirtyy mystisenä harsona mustaa metsänreunaa vasten. Sen vielä nappaan jonain päivänä, mutta siihen asti ajakoon yllä oleva keskiviikkoillan otos asiansa.

Ja koska ilta-aurinko ei paista samasta suunnasta kuin aamuaurinko, eikä täten mahdu samaan kuvaan ladon kanssa, otin erikseen kuvan ilta-auringosta ja tiestä, jonka varrella lato on.

Lohi & Karitsa

Tuli käytyä Hämeenlinnan Pumppuhuoneella lohikeitolla, Klaukkalan Cafe Hugossa lohikeitolla ja siirtolapuutarhalla äidin savustamalla lohella ja uusilla perunoilla.

Tuli käytyä Pastiksessa karitsalla. En tiedä pääseekö Helsingissä lähemmäksi Pariisia kuin Pastiksessa – musiikkeineen, tarjoilijoineen ja ruokineen. Kellarimainen tunnelma teki väkevän vaikutuksen, joka viimeisteltiin kadunvarsikahveilla illan hämärtyessä.

Jätin kameran hotellihuoneeseen joten nyt ei ole tarjota kuva kuin Pastis-pullosta Köpiksen reissulta ja puhelimella otettu kuva espressostani.

Uimareissu

Pyörälenkin päätteeksi ehdotin uimareissua läheiselle uimarannalle. Vaihdoin uimashortsit, otin pyyhkeen olalle ja hyppäsin auton rattiin. Uimaranta on kilometrin päässä, mutta aina ei jaksa kävellä. Tunnustan kerran menneeni sinne myös tilataksilla kylpytakissa.

No, aurinko oli edelleen oikein lämpimällä tuulella ja järven pinta sai juuri ja juuri tuulen voimasta pientä värettä aikaan. Kävelimme hiekkarannan poikki. Lapset polskivat vedessä, leikkivät uimaleluilla ja hyppivät laiturilta.

Kävelin laturin päähän, riisuin kengät ja heitin pyyhkeen myttyyn. Kastoin kantapäätäni Alimmaisen veteen ja päätin ettei vielä ole aika luopua talviturkista. Alicantessa merivesi on 26-asteista. Kokeilen parin viikon päästä uudelleen.

Ei siis kuvaa minusta uimassa, mutta järvestä kuitenkin.

Ensi viikolla kamera taas paremmin hyppysissä. Sunnuntaita,

Arvi