Vastapäisen kerrostalon parveekkeella on nainen. Ehkä kuusissakymmenissä. Violetissa verryttelypuvussa. Lukee lehteä. Kun ilmestyn ikkunaan, hän ryhtyy tuijottamaan minua. Mietin, että katsookohan hän minua miettien, että katsonkohan minä häntä.
Hotelli
Tarina siitä kun me mentiin yllättäen eteisessä kihloihin. Ja siitä kolmen viikon päästä naimisiin.
Kuin kauratyyny, ei pelkästään hentoisen painonsa vaan helteisen päivän vuoksi myös päiväunilla keräämän lämpönsä, mutta ennen kaikkea rauhallisella lempeydellä maailmaa tutkistekelevan katsantokantansa hän onnistui pitelijäänsä siirtämään.
[Muistiinpanot keikalta: 7/7 toivebiisit toteutettu jos toistuvia ”humppaa!”-huutoja ei lasketa]
Kannattaa tutkia ja tutustua – sitä saattaa innostua! Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ihminen tykkää siitä, missä hän on hyvä. On toki todennäköistä että hän myös tulee hyväksi siinä, mistä hän tykkää. Tämä toimii siis kumpaankin suuntaan.
ARVI 