Joulu muotoutuu jokavuotiseen olemukseensa historiasta periytyvien rituaalien vaikutuksesta. Ryhdyin muisteloissani perinteiden alkulähteille, lapsuuteen, ja poimin 5 keskeisintä juhlavinkkiä lapsuuden jouluista.

1. Joutoajan ylitys

Monissa perheissä ne ovat lapset, jotka joulupukin tuloa jännittävät eniten. Meillä se on isä. Okei, myönnettäköön, että on se odottaminen joskus käynyt omillekin hermoilleni. Arvioilta kaksikymmentä vuotta sitten keksin kuitenkin keinon lieventää jouluaaton stressiä ja jännitystä.

Ennen paljastusta kerrottakoon, että kun olin pieni, joulupukki tuli meille aina hyvin aikaisin iltapäivällä. Kerran kävi niinkin, että joulusapuskat piti saada pöytään jo puoliltapäivin, sillä tontut olivat kylillä vihjailleet pukin olevan sinä vuonna reen selässä varhain. Ja niinhän se partanaama huuteli oven takana jo kahden jälkeen.

Useimmiten kepin ja kellojen pauke alkoi kuulua porstuasta hämärän tultua, mutta on kertoja kun pukin kiireiden tai huonon rekisään vuoksi lahjoja on alettu jakaa vasta aivan illan suussa. Koin, että vain yhdellä keinolla selviytyisin jännittävän joutoajan yli.

Söin itseni tiedottomaksi ja simahdin.

Mitä sitä suotta ihmisten kanssa juttelemaan tai joululauluja laulelemaan, jos väliajan ruokailusta lahjojen jakamiseen voi ohittaa tyystin ja pyhittää koko aatto vain olennaisiin asioihin: ruokaan ja lahjoihin.

Suosittelen koittamaan ylensyömistä, jos joulupukin odottaminen käy ylitsepääsemättömäksi.

2. Takuuvarma lahjaidea

Lahjat aiheuttavat tyypillisesti jännitystä ja stressiä jo ennen joulua, varsinkin kun puhutaan niiden hankkimisesta. Miten lahjoa ketäkin? Mitä ostaa, kun ei oikein ole edes varaa ostaa mitään? Mitä laittaa pakettiin ihmiselle, jolla on jo kaikkea tai joka ei edes haluaisi mitään.

Hänen omia tavaroitaan, uudelleenpaketoituna.

Niin. Se oli varmaan ensimmäisiä jouluja kun minä aloin antaa muille lahjoja. Kävin hakemassa takkahuoneen kirjahyllystä vanhoja kirjoja, paketoin ne ja annoin niiden yllättää jouluaattona vanhempani.

Olin todennäköisesti nenä niin kiinni omissa paketeissani, ettei heidän reaktioistaan ole muistikuvia. Mutta eiköhän niistä tykätty. Omat tavarathan on usein aika kivoja, sen vuoksi ne on joskus hankittu.

Näin jälkikäteen pohdittuna kysymyksessähän on ollut aikamoinen edelläkävijän ekoteko. Ei silloin ollut vielä kiertotalous-sanasta tietoakaan, kun pikku-Arvi päätti olla upottautumatta kapitalistisen kulutusjuhlan petollisiin suohon.

3. Lahjamäärän maksimointi

Noh, kulutusjuhlan, pulutusjuhlan. Kyllähän kaikkien mielestä siisteintä on se, kun lahjavuori jalkojen juuressa on niin korkea, että nilkat muurautuvat pakettiröykkiön alle ja polvistakin näkyy vain lumpioiden huiput.

Siinä jää antamisen ilo pitkälle takamatkaan kun ahnas lapsihirviö käyttää kaiken tahdonvoimansa siihen, että seuraavassa paketissa lukisi ”Arville”. Ja seuraavassa, ja seuraavassa.

Ainut asia, joka keskeyttää maaniset yhteysyritykset joulujumaliin, on täsmällisin väliajoin katseella suoritettu arviolaskelma sisarusten pakettipinojen suuruudesta. Onkohan tuossa enemmän vai vähemmän kun mulla?

Onneksi älysin aika nopeasti miten peliä voisi itselleen helpottaa.

Seuraavina vuosina lahjavuortani eivät enää rakentaneet ainoastaan muiden antamat lahjat, vaan myös omani. Saattaa olla, että joskus joku Frendit DVD-boksi oli jo joululomalla kertaalleen katsottu, mutta ei se estänyt sen uudelleenpaketoimista ja kuusen alle kiikuttamista.

Myönnettäköön, että joidenkin ylilyöntien kohdalla paketin avaamisesta koituva yllättyneisyys ei ollut aivan vilpitöntä.

Yhtä kaikki, voitto on voitto.

4. Luottamus hyvä, valvonta paras

Omien joululahjatoiveiden toteutumiseen voi suhtautua kahdella tavalla: 1) voi luottaa, että toive on kuultu ja jos on ollut riittävän kiltti, niin toivelahja voi löytyä jouluaattona kuusen alta. 2) tai asian voi varmistaa käymällä kolmikerroksisen talon jok’ikisen kolkan säännöllisesti läpi.

En sano, että näin olisi tapahtunut, mutta eivät kaikki lahjat nyt aivan puskista ole aina tullut. Varsinkin, jos kysymyksessä on ollut hieman kookkaampi lahja, kuten kitaravahvistin. Sitä on aika hankala piilottaa.

Voin täältä lahjabongaajien salaseuran puheenjohtajistosta antaa yhden vinkin lahjoja piilotteleville vanhemmille.

Jos piilotat lahjan sellaiseen paikkaan, josta ei voi kukaan löytää, epäonnistut varmasti. Sellaiset paikat löytyvät aina, luota minuun. Mutta jos piilotat lahjan sellaiseen paikkaan, josta lahjansaaja ei tajuaisi sitä ikinä etsiä, voit onnistua. Esim: piilota paketti lahjansaajan oman sängyn alle. Tai likavaatekoriin.

Lapsuudenkodissani alakertaan vievien portaiden seinämässä oli salainen luukku. Sitä oli hankala huomata, sillä pienen oven erotti vain ohuen ohuet saumat paneeliseinässä. Luukku oli lisäksi sellaisella korkeudella, että kapeita portaita kivutessa katse ei ikinä osunut siihen.

Luukun avaaminen vaati uhkarohkeaa riipuntaa parin metrin korkeudessa jyrkkien rappusten yläpuolella. Mutta niin vaan nekin lahjat löytyivät.

Lahjojen etsimisessä on tärkeää ajatella juuri niin kuin lahjojen piilottaja ajattelee. Tämä on hankala paikka, tänne ei kukaan löydä.

Jos siis et pidä yllätyksistä tai haluat muuten vaan varmistaa, että toiveesi toteutuvat, lähde systemaattisesti huone kerrallaan haravoimaan kohdetta. Jos se vaatii lattialaudan irrottamisen, niin sitten se vaatii lattialaudan irrottamisen.

5. Valikoiva maku

Jokaisen joulunviettäjän pahin pelko on vyötäröltä tapaninpäivänä tervehtivä pelastusrengas. Kaikki tuhannet ja taas tuhannet kilokalorit ovat pakkautuneet kylkiin ja tulevat sieltä tuomitsemaan ahneen tapasantsaajan rasvasielun.

Pikku-Arvista jos ottaisimme mallia, ei olisi tällaisia huolia. En nimittäin syönyt mitään jouluruokaa elämäni ensimmäisen vuosikymmenen jouluina. Voi olla, että siinä meni viisitoistakin vuotta.

Söin pelkästään Arvin makaronisalaattia – sitä kuuluisaa Arvin makaronisalaattia. Voihan silläkin itsensä lihottaa ja niin kuin aiemmin mainitsin; joskus makruöverit on ollut enemmän kuin lähellä. Mutta ei sitä kyllä määräänsä enempää kisko.

Jos innostuit ja aiot syödä tänä jouluna pelkästään vaikka porkkanalaatikkoa, niin on ystävällistä varmistaa, että sitä riittää myös hieman muille.

En ole muutenkaan aivan varma oletko näillä vinkeillä kaikkein parasta jouluseuraa tai muutenkaan mukava, mutta ratkaisuja ne on siinä missä toisetkin ratkaisut.

Hyvää joulua sinulle, 

Arvi