Seksuaalisesta häirinnästä syytetty Lauri Törhönen kävi tänään juttelemassa Arto Nybergille näkemyksistään itseensä kohdistuneista ahdisteluväitteistä. Se ei mennyt ihan putkeen. Varsinkin, jos tarkoituksena oli ottaa edes vähän vastuuta teoistaan.

Listasin Törhösen keskeiset argumentit, joiden avulla hän yritti joko väistää tukalan kysymyksen, kohdistaa huomion johonkin toiseen tahoon tai sovittaa marttyyrin uhriviittaa. Uskomattoman kiusallinen suoritus.

Epäselkeyttäminen: Törhönen kertoi, ettei syytöksiin voi vastata ”kyllä”, koska se ei pidä täysin paikkaansa, mutta ei niihin voi vastata myöskään ”ei”, koska sekään ei pidä täysin paikkaansa. Harmaan sävyjä kuulemma on niin paljon valkoisen ja mustan välissä.

Yleistäminen: Törhönen nosti esiin kaikki ne 2,5 miljoonaa suomalaismiestä, jotka joutuvat pohtimaan omaa käytöstään #MeToo -kampanjan myötä. Yleistäminen on näppärä tapa vähentää omien tekojen painoarvoa.

Vähättely: Kun vertaa omaa tilannettaan johonkin vielä vakavampaan asiaan, saattaa saada oman tilanteensa näyttämään pieneltä. Törhönen muistutti, ettei häntä ole tuomittu rikoksesta.

Kulttuuriselitys: Törhösen mukaan alalle on pesiytynyt machokulttuuri ja kulttuuri, jossa pussaillaan ja halaillaan. Törhönen kertoo olevansa spontaani ihminen, joka on varmasti halaillut ihmisiä. ”On häiritty, ja olen varmaan minäkin”, hän nostaa esiin yleisen ilmapiirin, joka tukee tällaista toimintaa.

Alaselitys: Elokuva- ja teatteriala käsittelee ihmiselämän koko kaarta. Yhtenä osana siihen kuuluu seksi, Törhönen kertoo. Hän toteaa myös käsitelleensä alastomuutta yhden teoksensa pääteemana. Hänelle nämä eivät siis ole kovin erikoisia juttuja.

Hakuammunta: ”Eivät oppilaitokset ole mitään pappisseminaareja”, Törhönen muistuttaa.

Valehteluviittaus: Törhösen mukaan suuressa osassa näissä tapauksissa, jotka on noussut esiin, totuus ei ole ollut läsnä. ”Se on sana sanaa vastaan”, hän pyörii tuolissaan.

Muistivirhe: ”Muistatko sinä kaiken 20 vuoden ajalta?”, Törhönen kysyi Nybergiltä. Törhönen ei halua vähätellä naisten subjektiivista kokemaa, mutta haluaa tuoda esiin mahdollisuuden, että ehkä ahdistelija ei ollutkaan hän vaan joku toinen. ”Mä ilmeisesti muistan paremmin kuin muut”, hän puolustautuu kun Arto kysyy, että voisiko kymmenet naiset tosiaan muistaa väärin.

Martyyri: ”Ihmiset ei tykkää musta, se voi vaikuttaa siihen”, hän uhriutuu.

Huumori: ”Olen hyvässä seurassa”, Törhönen viittasi Akseli Gallen-Kallelaan, jonka Aino-taru on myös ollut viime aikoina #MeToo -keskustelun kohteena.

Media: Median syyttäminen väärän tiedon levittämisestä viimeistelee kokonaisuuden. ”Olisivat voineet tarkastaa faktat”, hän syyttää kärkitiedotusvälineitä.

Näin ei oteta vastuuta. Näin ei pyydetä anteeksi.