Harkimo&Jungner -liike on mietityttänyt viime päivinä. Mitähän tästä seuraa? Ehkä uusi puolue, joka onnistuu rakentamaan agendansa läpimurtokuntoon seuraaviin vaaleihin mennessä? Ehkä maailma näkee toisen Diili-presidenttinsä? Toivottavasti ei tätä jälkimmäistä, mutta jotain kutkuttavaa tässä liikkeessä on.

Kutkuttavaa siis siinä mielessä, että liikkeessä vaikuttaa olevan aika väkevä tulevaisuusvire. Ensitietojen mukaan herrat vaikuttavat ryhtyvän hommiin koska uskovat uudistamisen tarpeeseen. Mitä poliittiseen toimintaan tulee, uudistamiseen uskon minäkin.

Ei tosin ole ensimmäinen kerta kun joku eroaa uholla puolueesta ja kertoo tekevänsä asioita ”ihan uudella tavalla”. Kun uho ja uutuus laantuvat, taantuvat muutoksentekijät samaan hännänvetoon ja suhmurointiin kun muutkin pyrkyrit ja pyrkijättäret.

En tarkoita, että poliitikot lähtökohtaisesti tavoittelevat omaa etuaan tai ohjaisivat tarkoituksella kansaa allikkoon, he vain ajautuvat helposti näyttäytymään sen kaltaisessa valossa satunnaisten tekojensa ja puheidensa vuoksi.

Politiikan tekemisessä nyt vaan sattuu olemaan sellainen tekemisen tenho ja tempo, että lopulta vahvempikin etiikka happanee etikaksi. Lyijy taittuu, purut ja pelletit hupenee ja usva laskeutuu. Uudistajasta tulee hidaste.

Se, että asiat ovat nyt jotenkin, ei toki tarkoita, etteivätkö ne voisivat jo huomenna olla toisella tavalla.

Miten Harkimon ja Jungnerin kohdalla kysymys voisi sitten olla jostain muusta kuin naiivista maailman muuttamisen uskosta, joka myöhemmin tullaan polkemaan arkadianmäen kivijalkaan?

Jos tästä muodostuu seuraavien eduskuntavaalien läpimurtoryhmä, se tapahtuu mielestäni ensisijaisesti näistä kahdesta syystä:

1. Hyvä tulevaisuus. Rivit rakennetaan yhteisestä tavoitteesta käsin, ei rivimiesten puoluepoliittisesta historiasta käsin. Jos demari ja kokoomuslainen haluavat tehdä vapaaehtoisesti juttuja yhdessä, he todennäköisesti tekevät sen vahvassa uskossa yhteiseen hyvään.
2. Hyvä historia. Herrat osaavat pelata sekä politiikkaa, että liiketoimintaa. Heillä riittää laaja-alaista kokemusta, näkemyksellisyyttä ja suoraviivaista toimeenpanokykyä. Molemmilta löytyy selviytymistarinoita kerrottavaksi.

Ihmiset ovat kyllästyneitä politiikkaan. Ei ihme. Poliitikot eivät pidä lupauksiaan. Keskustelu on sekavaa ja päätöksenteko vaikeaa. Ihmisistä tuntuu, etteivät he voi vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin.

”Asioista pitää aidosti kysyä niiltä, keitä päätökset koskettavat”, sanoo Hjallis ja noh – en voisi olla enempää samaa mieltä.

”Nyttemmin uskon, että politiikkaa voitaisiin tehdä huomattavasti nykyistä osuvammin, rennommin ja elämyksellisemmin”, sanoo Mikael ja laittaa pohtimaan, että mitä elämyksellisyys voisikaan tarkoittaa politiikassa. En tiedä, mutta olen kovasti kiinnostunut!

Toistaiseksi liikkeessä hämää vain se, että eturintamassa ei kuulu naisen ääni. Liike Nyt -sivuston lyhyt mutta sitäkin vakuuttavampi henkilögalleria tosin paljastaa ydinryhmän rikkaan ajattelukapasiteetin.

Tilasin uutiskirjeen.

Mitä mieltä sinä olet?