Voidaan sanoa, että ’Pääsiäinen Kööpenhaminassa’ on jo konsepti. Se on yksityiskohtia myöten viimeistelty mallinnus määrätietoisesta päämäärättömyydestä, ajattomasta ajankulusta ja tietenkin smörrebrödistä ja samppanjasta. Sitä se oli tänäkin pääsiäisenä.

Olin jo valmistautunut olemaan raportoimatta mitään asianomaisesta ekskursiosta, sillä se tuntuisi kuin kirjoittaisin toisinnon edellisestä Köpiksen matkasta: hyvää ruokaa, hyvää juomaa, hyvää seuraa, loputon määrä merkityksellisiä keskusteluja.

Kaiveltuani muistikortin kätköjä löysin kuitenkin muutaman mielestäni aivan hauskan kuvan – ja niiden ansioista motivoiduin ottamaan kymmensormiotteen näppäimistöstä.

Kööpenhamina on riemuisan värikäs kaupunki. Vanhat pastellinsävyiset talot Nyhavnissa, pyöräkaistoja vilistävät monenkirjavat polkupyörät, hyvinpukeutuvien tanskalaisten punaiset posket ja ne smörrebrödit, jotka erilaisine täytteineen kutsuvat kauppahallin vitriineissä poimijoitaan, ovat kaikki osa sitä mikä luo kaupungista itselleni ainutlaatuisen.

Unohtamatta maan sateenkaariystävällistä historian edelläkävijyyttä. (Ja halpoja lentoja)

Väreistä inspiroituneena liipaisin matkakuvat rosoisen black&white -suotimen läpi vain nähdäkseni miltä kaupunki ja ihmiset näyttäisivät väreistä riisuttuina. Ensiselauksella silmiin tarttuivat seuraavat otokset.

Olipa jälleen auvoisa retki!

Viime vuoden pääsiäistarina löytyy tästä. Se ei juuri eroa tämän vuoden pääsiäistarinasta.