Tarja Halonen ja Kasmir kertoivat Helsingin Sanomissa nuoruuden tarinoitaan ja pohtivat, että mitä sanoisivat nuorelle itselleen. #Olisinpatiennyt -kampanjan äiti, psykoterapeutti Maaret Kallio, haastaa muutkin pohtimaan mitä nuoren minän olisi ollut hyvä tietää elämästä.

”Olisinpa silloin tajunnut”, on kieltämättä ajatus, joka on omassakin päässäni vuosien varrella muutamaan otteeseen piipahtanut. Jälkikäteen asiat näyttävät niin kovin erilaisilta kuin sillä hetkellä, kun tuntee suurta turhautumista, ahdistusta, ehdottomuutta, loputtomuutta tai vaikka huolettomuutta.

#Olisinpatiennyt -ajatuksen tarkoituksena ei ole ainoastaan saada varttuneempia sukupolvia viisastelemaan tai toisaalta murehtimaan sitä, missä kohtaa asiat lähtivät väärille urille.

Tarkoituksena on saada aikaan uskottava viesti nuorille. Siinä missä 15-vuotiaana omien vanhempien puhe kuulostaa ärsyttävältä mölinältä, saattaa sama tarina toisen – tai parhaimmillaan usean – suusta kuultuna kuulostaa edes vähän järkevältä.

Kirjoitetut tarinat ja ajatukset omasta nuoruuden minästä on nähdäkseni lähestymistapana myös tehokkaampi kuin ruokapöydän tai pulpetin yli länkytetty läksytys. Nuori saa tutustua varttuneempien kokemusasiantuntijoiden aatoksiin turvallisesti ja neutraalisti, ilman uuvuttavan saarnan pelkoa.

Kuten arvata saattaa, olen kovin tykästynyt tähän tuoreeseen ja yksinkertaisuudessaan aika luontevana kommunikointikeinona esiintyvään ilmiöön. Ja mitäpä muutakaan minä olisin voinut tehdä, kuin pohtia, että minä minun #Olisinpatiennyt -listani voisi sisältää.

#Olisinpatiennyt

1. Olisinpa tiennyt, että ihmisiä ei juuri kiinnosta kuin heidän omat juttunsa. Olisin säästynyt monilta pohdinnoilta, että mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Sanoisin nuoruuden minälleni, että ottaisi rennommin kanssakulkijoiden suhteen. Heille minä kuitenkin olen vain heidän oman elämänsä lavaste. Paljolta vaivalta säästyy kun ei pidä itseään niin tärkeänä muille, vaan pitää itseään tärkeänä lähinnä itselleen.

2. Olisinpa tiennyt, että jonkun yksittäisen tapahtuman painoarvo on elämän mittaisen taipaleen kannalta mitättömän pieni. On toki yksittäisiä tapahtumia, joiden painoarvo on todella suuri, mutta suurimmaksi osaksi voimakkaitakin tunteita herättävät tapahtumat lopulta unohtuvat ilman ainuttakaan pysyvää haavaa.

3. Olisinpa tiennyt, että sillä, mikä tuntui turhalta, tylsältä ja merkityksettömältä, saattaa myöhemmin olla suurikin merkitys, arvo tai rooli. Sanoisin nuorelle minälleni, että opiskeluun keskittyminen säästää tulevaisuuden iltoja ja viikonloppuja. Kertoisin myös tuki- ja liikuntaelinvaivoista jollain enemmän puhuttelevalla ja aktivoivalla sävyllä.

4. Olisinpa tiennyt, että pääsääntöisesti se, mikä nuorena on coolia, on vanhempana noloa. Farkkutakin hihamerkit, lintsaaminen, puoleen päivään nukkuminen, tupakan poltto tai vaikka se, että ei hae kesätöitä, on noloa. Tai se, että käy koripalloharjoituksissa vain syömässä karkkia katsomon perukoilla. Coolia silloin, noloa nyt.

5. Olisinpa tiennyt, että vaikka tuntui monesti siltä, että kaikki vanhemmat ihmiset on todella viisaita, niin hukassa heistäkin oli suurin osa. Olisinpa luottanut enemmän omiin vaistoihini. Kaikki tekevät aivan pölhöjä valintoja elämässään, pitkin elämänsä. Eikä kukaan oikeasti tiedä miten tätä juttua nimeltä elämä, oikeasti ajetaan.

6. Olisinpa tiennyt, miten hyvä tyyppi olin jo nuorena. Minustahan on tullut aivan superhyvä tyyppi näin vanhemmiten, mutta olin minä nuorenakin aika huikea.

7. Olisinpa tiennyt, mitä kaikkia unelmia tulen saavuttamaan ja mihin kaikkeen ihmeelliseen minusta on. Olisin unelmoinut vielä isommin ja tehnyt asioita vielä isommin. Olisin voinut nuorena tehdä vielä uskaliaampia päätöksiä.

8. Olisinpa tiennyt, että ihmiset ovat erilaisia. Olisinpa siis tiennyt, että on ihan ok olla erilainen kuin muut, sillä kaikki muutkin ovat erilaisia kuin muut. Se olisi ollut hyödyllistä tietoa siinä vaiheessa kun yritti väkisin olla jotain muuta kuin oikeasti oli.

9. Olisinpa tiennyt, että on olemassa ilmiö nimeltä korkoa korolle. Tai ehkä minä tiesinkin, mutta olisinpa tiennyt sen hurjat ja vääjäämättömät vaikutukset pitkällä aikavälillä. Olisin laittanut vähän viikkorahoja sivuun.

10. Olisinpa tiennyt, että kaikki menee lopulta hyvin. Niin paljon on ollut nuoruudessa vaiheita, jotka ovat sisältäneet aivan ylimääräistä murehtimista ja märehtimistä. Kaikissa niissä tilanteissa jos olisi voinut sanoa, että ”kaikenlaista jännää sitä tapahtuukin” ja siirtyä eteenpäin, niin olisi tullut nukuttua yöt paremmin.

Ja kaiken tämän jälkeen: ymmärtäisinpä, että ei ole liian myöhäistä millekkään. Oppiminen ei ole päättynyt, aikaikkunat eivät ole sulkeutuneet, ikärajat eivät ole umpeutuneet eikä mitään millä on oikeasti merkitystä, ole vielä menetetty.