Kimi-kirja on menestys. Se oli selvää jo ennen julkaisupäivää; ennakkotilauksia oltiin tehty ennätyksiä rikkoen. Kun Hotakaisen Tuntematon vihdoin tuli myyntiin, räjähti kysyntä käsiin kuin eräissäkin Gigantin avajaisissa.

Kuulun itse heihin, jotka eivät kykene katsomaan formuloita niiden aiheuttaman henkisen migreenin vuoksi. En ole valitettavasti osannut riemuita maailmanmestaruuksistamme, en Mikan, enkä Kimin.

Mika on ihan symppis, Kimi ei samalla tavalla. Kari Hotakainen on hyvä kirjailija.

Ja mitäkö väliä sillä on, mitä mieltä minä olen formuloista, Kimi Räikkösestä tai Kari Hotakaisesta? Ei yhtään mitään. Silti selatessani tylsyyspäissäni Facebook-virtaani, tajusin, että Tuntemattomasta Kimi Räikkösestä pitää olla mielipide.

Se on niitä aiheita. Aiheita, joista pitää olla mielipide. Se on vähän niin kuin Pokémon Go.

Mielipidehän on siitä hieno juttu, että siihen meillä on kaikilla laillinen oikeus. Se voi olla oikeastaan ihan minkälainen vain. On toki tilanteita, joissa mielipiteestä sanoitetut lauseet voivat täyttää rikoksen tunnusmerkit, mutta mielipide itsessään on vapauden piirissä.

Mielipide on sataprosenttisesti jokaisen omaa omaisuutta: sitä saa vaihtaa, muokata tai pitää siitä kiinni koko tietoisen elämänsä ajan.

Mielipide on nähdäkseni ainutlaatuinen. Se toki saattaa näyttää tai kuulostaa samanlaiselta kun sen muotoilee sellaiseen yksinkertaiseen muotoon, kuin vaikka ”Kyllä”. ”Kyllä” on myönteinen mielipide, joka vaikuttaa samalta mielipiteeltä kuin toinenkin ”Kyllä”, mutta molempien taustalle kätkeytyy ainutlaatuiset perustelut.

Mielipiteet – harvoin toisten, usein omat – tuntuvat oikeilta. Ne ovat kokemusten, oppien, tunteiden ja uskomusten muovaamia käsityksiä siitä maailmasta, jonka kyseisen mielipiteen omistajan silmät ovat nähneet.

Ne tuntuvat loogisilta sillä niitä tunnustellaan oman logiikan läpi.

Siinä missä on mielipiteiden arvokkuus, on myös niiden heikkous. Ne ovat yksilöllisiä, mutta siinä samassa niin kovin yksinäisiä. Joskus ne etsivät kättä johon tarttua ja joskus ne etsivät kättä jota läpsiä.

Sana konsensus tarkoittaa sitä, kun kaksi tai useampi mielipide löytävät toisensa. Se on vähän niin kuin rakkaus: kaksi ainutlaatuista olentoa tunnistavat toistensa arvokkuuden ja luovat hyväksyvän yhteyden.

Mielipiteen kauneus ei ole kuitenkaan ainoastaan sen ainutlaatuisuudessa tai yhteydessä muihin, vaan myös sen syntymekanismissa. Rakenne on nimittäin jatkuvasti olomuotoaan muuttava, toistamaton, kesyttämätön, pakottamaton ja siten aina erilainen. Siitä huolimatta me lopulta löydämme sen, mitä olimme etsimässä – oman mielipiteemme.

Se, että ei ole lukenut Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjaa, ei estä muodostamasta mielipidettä formuloista, Kimi Räikkösestä tai Kari Hotakaisesta. Ei se estä muodostamasta mielipidettä Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjastakaan. Sitä on vapaus.

Joskus sitä tulee hairahdettua ajattelemaan, että toisen ihmisen mielipide on huono. Mutta ei mielipiteitä sillä tavalla arvoteta. Jos mielipiteelle annetaan jokin arvo, se nähdäkseni tapahtuu akselilla kovin samankaltainen – kovin erilainen, verrattuna omaan mielipiteeseen.

Mutta ei se helppoa ole. Se, että ei arvostele. Itse hairahduin arvostelemaan muiden ihmisten mielipiteitä kun luin niitä jo useaan kertaan edellä mainittuun Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjaan liittyen.

Jokin minuun meni kun yritin sisäistää näitä:

”Valtteri on parempi kuljettaja”

”Mietin, että miksi haluaisin lukea kirjan kimi räikkösestä. Mies on ollut käytännössä jokaisen lehden sivuilla lähes joka viikko, kun pääsi ykkösiin. Mitä muka vielä olisi, mitä ei olisi jo revitetty moneen kertaan?”

”Tietäen kyseisen herran haastattelu taitoja niin nostan kyllä hattua kirjailialle” 

”Hotakainenhan kirjoitti kirjan ilman kimiä.”

”veru good,,,ok”

”jos ois valtterista kyse niin vois kiinnostaakki”

”Oma elämä on erittäin hyvä. Mut en ole koskaan tuosta räikkösestä pitänyt, Ja se on kait minun itseni päätettävissä kenestä pidän kenestä en. ”

”Tiedän jo lehtijutuista tuosta sen verran ku ns.tarvitseekin. Joten, ei kiitos.”

”Ei kiinnosta ollenkaan.”

”Ai Kari Hotakainen? Se kirjailija. Se ei kyllä tiedä mitään formuloista.”

Näiden mielipiteiden taa kätkeytyy ajattelua, josta minä en saa koskaan tietää. Kokemuksia, tilanteita, tunnelmia ja vankkumatonta uskoa, joista minulla ei ole aavistustakaan.

On se mielenkiintoista. On se hurjaa.

Kari Hotakainen on mielestäni hyvä kirjailija.