Mikäköhän on se yhteiskunnallinen keskustelu, joka halutaan piilottaa hallituksen ja AY-liikkeen kinastelun alle? Onko tämä vain Sipilän käsikirjoittama draama, jonka tarkoituksena on tukkia ilmatila siltä, mistä olisi nyt tärkeää keskustella?

Tämä on kolmas osa Uutisraportti -podcastin oheistuotteeksi, eli eräänlaiseksi spin-offiksi, kaavaillusta blogisarjasta. Keskiössä ovat edellisen viikon tärkeimmät puheenaiheet.

Tällä viikolla ne olivat: (1) Sipilän ja AY-liikkeen riita [taas!], (2) Touko Aallon vetäytyminen Vihreiden johdosta ja (3) Jamal Khashoggin paloittelumurha. Aloitetaan Sipilästä.

Sipilän ja AY-liikkeen riita

Tausta: Hallitus ehdotti lakia, joka helpottaisi pieniä yrityksiä irtisanomistilanteissa. AY-liike suuttui ja teki ensin mauttoman mainoskampanjan ja sitten ryhtyi lakkoilemaan. Eduskunta asemoi itsensä hallituksen puolelle, mutta luottamusäänestys ei lopettanutkaan kiistaa. Nyt ollaan ilmeisesti löytämässä sopu. 

Renkolainen yksinhuutelija: En voinut välttyä ajattelemasta, että tässä olisi kyse harhautuksesta. Ymmärrän, että kohta esittelemäni teoria on ehkä enemmän salaliittoteoriointia kuin totta, mutta ajatus tarkkaan harkitusta harhautuksesta minulle kuitenkin tuli.

Jo perusasetelma on mielestäni erikoinen: Kohta on vaalit. Me voisimme jutella ilmastonmuutoksesta, talousnäkymistä, tekoälystä, maahanmuuttajien kotouttamisesta ja sotesta. Mutta me juttelemme siitä minkälaiset välit on Juha Sipilällä ja SAK:n puheenjohtajalla Jarkko Elorannalla.

Me seuraamme keskustelua siitä, onko lakiin parempi kirjoittaa ”alle 10 henkeä työllistävistä yrityksistä” vai ”yrityksen koon huomioon ottamisesta”. Uskomatonta.

Miksi me seuraamme keskustelua lakimuutoksesta, jonka konkreettisista vaikutuksista ei tunnu olevan perillä lainsäätäjä itsekään ja jonka tutkijat ovat jo tulkinneet merkityksettömäksi?

Aihe pysyy pinnalla koska:

1. Irtisanominen on kaikkia kansalaisia yhdistävä pelko. Se on puheenaihe, josta riittää näkökulmia lööppeihin, kahvipöytiin, ajankohtaisohjelmiin ja neuvottelupöytiin. Podcasteihin ja blogeihin.
2. Irtisanomissuojan heikentäminen herättää työntekijäjärjestöjen vastarinnan satavarmasti. Kunnon mylly pitää poliitikot, virkamiehet ja sitä myötä toimittajat kiireisinä.
3. Irtisanomislain vaikutuksien ollessa vähäiset, on periaatteessa ihan sama toteutuuko se vai eikö se toteudu. Kiistaa on siis helppo pitää yllä heittämällä siihen välillä bensaa ja välillä sammutuspeiton.

Mitkä sitten ovat motiivit tällaisen keskustelun ylläpitämiseen?

Ensinnäkin se, että tällä tavalla Keskusta profiloituu vaalien alla periksiantamattomaksi työllisyyttä edistäväksi puolueeksi, jonka johdossa on ulkopuolisia tahoja pelkäämätön paksunahkainen neuvottelija, määrätietoinen Juha.

Toiseksi: Jos keskusteltaisiin ilmastonmuutoksesta, Vihreät saisi edun. Jos juteltaisiin sotesta, oppositiopuolueet saisivat edun. Jos keskusteltaisiin maahanmuuttajien kotouttamisesta, Perussuomalaiset tai Siniset saisivat edun. Ja niin edelleen.

Työllistäminen on hyvä aihe pääministeripuoluelle, sillä Sipilän hallituksen valtakaudella työllisyysluvut todistettavasti kehittyivät. Siitä on varmasti kiva jutella.

Tämä koko homma on oppikirjamainen katsojan harhautus.

Kuka antoi tämän tapahtua? Puoluejohtajat. Antti Rinne provosoitui Sipilän härnäyksestä ja on nyt täysillä mukana leikissä. Muut oppositiojohtajat eivät osanneet olla puolesta eikä vastaan ja saivat sivustaseuraajan roolin. Orpo ja Soini myötäilevät Sipilää ettei tule näpeille ihan hallitustaipaleen loppusuoralla.

Touko Aallon vetäytyminen

Tausta: Vihreiden kannatus kuihtuu mielipidemittauksesta toiseen. Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto jäi sairauslomalle. Sairausloman jatkuessa hän päätti jättää puheenjohtajan tehtävän ja kertoi kärsineensä masennuksesta viimeisen vuoden. Vihreät valitsee uuden puheenjohtajan marraskuun alussa.

Renkolainen yksinhuutelija: Väliaikaisen puheenjohtajan pitäisi kyetä ottamaan ensin nopeasti tilanne haltuun ja sen lisäksi luomaan uskottava tarina kevään eduskuntavaaleja varten. Haastava homma.

Jos puolue ei olisi sisältä niin rikki, sillä olisi ilmastonmuutoskeskustelun siivellä mahdollisuudet erinomaiseen vaalitulokseen. IPCC:n ilmastoraportti loi ilmapiirin, jonka mandaatilla ilmastoasioita ajava puolue voisi tehdä merkittäviäkin poliittisia linjanvetoja ilman, että kansa haukkuisi puunhalaajiksi.

Pekka Haavisto olisi juuri oikea henkilö rauhoittamaan niin puolueen sisäinen sekamelska kuin tasoittamaan viimeaikaiset imagokolhut. Pekka vaan identifioituu enemmän rauhanvälittäjäksi kuin ympäristönsuojelijaksi.

Maria Ohisalo voisi saada tarinan teräväksi vaaleja varten, mutta johtajuus ei välttämättä vielä riitä kokoamaan rivejä suoriksi. Uskottavuutta voi heikentää sekin, ettei Ohisalo ole kansanedustaja.

Vihreiden on siis nähdäkseni tehtävä valinta: laitetaanko porukka ruotuun ja kiillotetaan puolueen arvot vai isketäänkö vaaleja päin niillä aseilla mitä nyt on? Molempiin ei riitä aika eikä rahkeet.

Vai olisiko mahdollista, että jollain konstilla puolueen johto näyttäytyisi kahtena henkilönä? Aatteellinen johto rakentaisi tähän maailmanaikaan istuvaa vihreää arvoperustaa ja operatiivinen johto juoksisi väittelyissä ja tuulikaapeissa ilmastoraportti kainalossa.

Jää nähtäväksi.

Kuka antoi tämän tapahtua? Vihreät yhdessä. Kun alkoi mennä huonosti, alettiin hölmöillä ja hakea huomiota tavoilla, jotka eivät noudata viileän viisaita vihreitä arvoja. Ei noustu yhdessä rintamassa yhteisen asian taakse vaan katsottiin kun puoluekaveri toisensa jälkeen kompastelee iltapäivälehtien kansissa.

Jamal Khashoggin paloittelumurha

Tausta: Sauditoimittaja Jamal Khashoggi murhattiin Istanbulissa, Saudi-Arabian konsulaatissa. Khashoggi tunnetaan Saudi-Arabiaan kohdistuvasta kritiikistään ja nyt kuningashuoneen mitta tuli täyteen. Yhdysvalloilla (Trumpilla) on ollut hankaluuksia tuomita teko, sillä saudit ostavat heiltä paljon pyssyjä. Kiusallista.

Renkolainen yksinhuutelija: Tässä on jotenkin niin monta vääryyden tasoa, niin syvälle rakenteisiin ulottuvaa epätervettä vallanhimoa ja niin monta syyllistä, että tuntuu liian vaivalloiselta edes yrittää ymmärtää kokonaiskuvassa vallitsevia syy-seuraussuhteita.

Ajattelen, että tällaisen tilanteen ääressä olisi mielekkäintä pysähtyä pohtimaan omia arvojaan ja sitä kuinka joko toimii niiden mukaisesti tai on valmis tilanteen tullen myymään ne.

Kuka antoi tämän tapahtua? Ihmiskunta.

Keventävä suositukseni

Viinimessut oli viikonloppuna. Niitä on sinänsä turha enää suositella kun ne meni jo. Mutta ensi syksynä tulee taas uudet! Ja keväällä on samppanjamessut.

Tällä kertaa maisteluraatiimme kuului kolme jäsentä. Maistelimme seitsemää samppanjaa. Arvosteluasteikkona 4-10. Tässä järjestys keskiarvopisteiden perusteella: