Ryhdyin kaksi kuukautta sitten jalkapallofaniksi. Alkukausi on ollut tahmainen ja välillä on meinannut usko loppua. Olen puhaltanut happea kytevään hiillokseen ja yrittänyt saada intohimon roihuamaan, mutta mieleeni palaa aina vain kysymys: Onko minusta kuitenkaan tähän? 

Onko minusta kuitenkaan tähän, mietin, kun yritin vilkuilla äänettömälle kytketyn iPhonen näytöltä pelitilanteita samaan aikaan kun seurasin kylpyhuoneen laatoitustyön etenemistä.

Laattojen taittuminen, laastin levittyminen ja saumakiilojen asettelu tuntuivat kiinnostavan samalla kiihkolla kuin siivoaminen silloin kun piti lukea kokeisiin.

Kun Tottenham teki maalin, lisäsin hetkeksi volumea, jotta pääsisin mukaan siihen hurmiotunnelmaan, joka selostajan sävelkorkeuden kohoamisesta kotikatsomoihin syntyy. Tai voisi syntyä jos kaikukoppa ei vuotaisi niin paljon.

Uskoisin kokevani vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta mikäli päättäisin uskaltautua muiden tottenhamilaisten seuraan sporttibaariin. Snookerin seuraaminen voisi sopia temperamentilleni paremmin.

Alan pikkuhiljaa saada ajatuksesta kiinni ja ymmärrän mistä faniudessa voisi olla kysymys, mutta hurmiollisiksi katselutunnelmiani ei voi hyvällä tahdollakaan vielä kutsua.

Onko minusta kuitenkaan tähän? 

Kysyin sitä itseltäni kun yhdessä työkaverini  – jonka syy tämä jalkapallohomma ainakin puoliksi on – kanssa päätimme fanittamisen lisäksi ryhtyä vedonlyöjiksi, vakioveikkaajiksi.

Vakioveikkaus on se kolmetoistakohtainen lista otteluita, joiden lopputuloksia arvioidaan yks-risti-kaks -menetelmällä. Me vakioveikkaajat teemme joka viikko tämän yks-risti-kaks -hommelin 0,25€:n panoksella.

Pelkkä vakioveikkaus ei kuitenkaan riittänyt fani-identiteettiään etsiville untuvikoille. Ymmärsimme hyvin nopeasti, että edes aloittelijan tuuri ei tule siivittämään tietotaidoiltaan nappulatossujen tasolla olevia vedonlyöjiä vakioveikkauksellisiin supervoittoihin.

Teimme siten vakioveikkaamisen rinnalle varjovedon: kumpi arvaa vakioveikkauksessa enemmän pelejä oikein, saa toiselta 0,10€.

Olen kerran voittanut ja kerran hävinnyt. Sen lisäksi olen hävinnyt tulosvetoon, pitkävetoon, monivetoon, kenoon, ja lottoon ainakin 28€ koska pelitilille siirretty avoin saldo alkoi poltella hyppysissä.

Onko minusta kuitenkaan tähän?

Kysymys sivalsi orastavat ajatukseni todellisesta asiantuntijuudesta, kun huomasin julkisessa tilanteessa luovani jalkapalloon viittavaa vertauskuvaa vain huomatakseni sen ontuvan kuin nilkoille potkittu Neymar Jr.

Näin mielessäni kuinka valkoinen polypropyleeniverkko heilahti takanani. Seisoin tolppien välissä värikkäässä trikooasussa ja liian isoissa hanskoissa vaikka näillä kilometreillä ja katselukerroilla ei olisi asiaa edes stadionin D-katsomoon.

Minusta ei ehkä ole tähän.

Olin tuomitsemassa itseäni jo ikuiseen paitsioon kunnes havahduin siihen, että olen olen pelannut tätä peliä kokonaan väärin säännöin. Tajusin, että minun on mahdollista olla modernin fanituskulttuurin edelläkävijä ja luoda omat sääntöni.

Mitä jos en olisikaan alistumassa maltaankatkuisen kaulahuivin kulttuurikuristukseen enkä katsomossa hilluvan öykkärin stereotypiaan, vaan raivaamassa tietä kohti jotain ihan muuta.

Minusta voisi ehkä sittenkin olla tähän.

Huomasin iloistuvani, kun onnittelin työkaveriani edellisviikonlopun voitosta ja otin itsekin onnittelut vastaan Tottenhamin nousukierteestä. Se tuntui kevyeltä ja luontevalta tavalta olla jalkapalloihminen.

Aloin muistaa kannattamani joukkueen pelaajien nimiä ja pelipaikkoja. Välillä ne edelleen sekoittuvat Englannin maajoukkueen pelaajiin, mutta useimmiten muistan jo oikein. Joukkue alkaa tuntua omalta, vaikka pidämmekin turvallisen kohteliasta etäisyyttä toisiimme.

Huomasimme työkaverini kanssa yllättävän tunnereaktion syntyneen eräänä viikonloppuna kun Valioliigan kierrosta ei pelattukaan maajoukkuekomennusten takia. Jotenkin tyhjä olo, totesimme maanantaina.

Harvemmin se viikonlopun peli tulee livenä katsottua, mutta jo se, että saa puhelimen näytölle ilmoitukset maaleista ja pelin päättymisestä, aiheuttaa tunteen siitä, että on mukana. Lasken sen kannustamiseksi, että tilaa jonkun joukkueen notifikaatiot puhelimeensa.

Seuraava koitos on viikon päästä maanantaina. Kauden mielenkiintoisimmassa ottelussa Tottenham kohtaa työkaverini seuran, Manchester Cityn. Laitoimme matsin kuukausi sitten kalenteriin ja sovimme, että käydään katsomassa se jossain pubissa, niin kuin oikeat fanit tekisivät.

Saas nähdä. Peli alkaa klo 22 ja minä olen yleensä jo yhdeksältä nukkumassa.

En tiedä onko minusta kuitenkaan ihan siihen.