Jos olisin brexitin puolesta äänestänyt britti, istuisin kädet ristissä ja toivoisin hiljaa uusintaäänestystä. Jos olisin oppositiopuolue, pitäisin varjobudjetteja kalkuloivat sormeni irti laskukoneista. Jos olisin italialainen, rukoilisin talousviisautta korkeammilta voimilta.

Siinäpä ne tämän viikon aiheet tulivatkin esiteltyä. Tämä on Uutisraportti -podcastin aveciksi puvustettu kolumnisarja, joka ottaa renkolaisen yksinhuutelijan näkökulmasta kantaa viikon kiihkeimpiin puheenaiheisiin.

Puheenaiheet valikoituvat sen perusteella mistä Uutisraportin toimittajat podcastissa juttelevat. Joka viikko keskiössä on kolme uutista ja tällä viikolla ne olivat: (1) Brexit-sopimus, (2) opposition varjolaskelmat ja (3) Italian katastrofibudjetti. Aloitetaan briteistä.

Brexit-sopimus

Tausta: Britit äänestivät itsensä ulos EU:sta juhannuksena 2016. Theresa May otti eroprosessin johtajuuden ja on nyt johdattanut kansakuntansa ”ojasta-allikkoon” -tyyppisesti sopimussuohon. Kovat lupaukset muuttuivat lössöksi ja mössöksi ja yhtäkkiä britit ovat osa Uniona ihan niin kuin ennen vanhaan, mutta surkeammalla sopparilla.

Renkolainen yksinhuutelija: Jos Theresa May olisi osallistunut brexit-sopimuksensa kanssa Trumpin (tai edes Hjalliksen) Diiliin, olisi hän saanut potkut heti ensimmäisessä jaksossa.

Siinä olisi jäänyt Jethro Rostedtin kyseenalaiset Opel-kaupat kakkoseksi.

Tulkitsen tätä koko brexit asiaa nyt tällaisen tapahtumaketjun läpi:

1. Brexit-vastustajat eivät oikeasti edes halunneet irti EU:sta vaan halusivat vain tulla kuulluiksi. Se on kovin inhimillistä; ihmisellä on tarve siihen, että joku kuulee hänen kiukkunsa. Siihen aikaan tuli kuulluksi jos puhui tuhmia EU:sta (vrt. ”jytky”).
2. Jatkuvan tihkusateen terrorisoima kansa käänsi katseensa auringonpimennykseen ja äänesti exitin puolesta koska hätäpoistumistiekyltissä siihen on yhdistetty vihreä väri. Vihreä värivalo muistuttaa hyväksyvää liikennevaloa ja siksi se tuntui turvalliselta vaihtoehdolta.
3. Kun äänestystulos tupsahti, kukaan ei voinut ymmärtää kuinka hassusti oli käynyt. Ei puolustajat, ei vastustajat. Exit-leiriläiset eivät vaan voineet enää perääntyä koska näyttäisivät silloin idiooteilta. Ihminen, joka yrittää olla näyttämättä idiootilta, on tehnyt ainakin jotain väärin.
4. Sitten alkoivat neuvottelut. Neuvotteluja pitkitettiin ja ehdotuksia torpattiin EU-rajan molemmin puolin, jotta voitaisiin jossain vaiheessa yhteisymmärryksessä todeta, että ehkä meidän on vaan parempi pysyä yhdessä.
5. Theresa ei ymmärtänyt pelin henkeä vaan puski brexitiä läpi. Halvalla ja väkisin. Brittien pääneuvottelija David Davis heitti pyyhkeen kehään ja erosi kaksi viikkoa juhannuksen jälkeen 2018.
6. EU-johtajat eivät voineet muuta kuin ryhtyä neuvottelemaan eroministerin kanssa ja varmistamaan, että liittouma selviää mahdollisimman vähin vahingoin tästä älyttömyydestä.
7. Marraskuussa 2018 ihmiset huokaavat Lontoon kaduilla. Toivovat uutta äänestystä. Yrittävät kertoa, että ei tässä nyt ihan tosissaan oltu, kun sanottiin, että brexit.
8. Nyt on valinnan aika. Syöksytään sekasotkuun tai myönnetään, että tämä irtautumisjuttu oli vähän överi.

Onko uho lopulta tuho? Jokin minussa uskoo, että brexit kaatuu vielä. Kyllä ihmisten täytyy lopulta tulla järkiinsä. Baari-illan jälkeen se kaikkein epävakain ja horjuvinkin kebabnaama löytää kotiinsa – yleensä.

Opposition varjolaskelmat

Tausta: Ne puolueet, jotka eivät ole vallassa ja päättämässä asioista, haluavat kertoa, että miten ne päättäisivät asioista jos ne olisivat vallassa ja päättämässä asioista. Varjobudjetti on oikean valtionbudjetin rinnalle tehty kiillotettu ja epärealistinen näkemys siitä mihin oppositiopuolueet käyttäisivät rahaa jos rahankäytön seurauksia ei tarvitsisi miettiä.

Renkolainen yksinhuutelija: Se on persaukisena tosi helppoa kertoa, että mihin naapurin pitäisi kuluttaa rahansa ja mihin ei.

On kätevää hurskastella excel-taulukon ja jauhomakkaran kanssa torilla ja kertoa kuinka paljon paremmin asiat olisivat jos minä saisin pidellä lompsaa.

Kyllä minäkin teoriassa tiedän miten rahaa pitäisi kuluttaa. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten minä lopulta ajaudun kuluttamaan rahaa. Eikä sillä, miten minä lopulta päädyn kuluttamaan rahaa, ole juurikaan tekemistä viisauden kanssa.

Näin ollen, jätetään ne varjobudjetit sinne kahvipöytiin.

Onko uho lopulta tuho? No ei kai siitä oikeasti mitään haittaa ole jos vähän itsekseen laskeskelee. En minä silti niiden laskelmien varaan paljoa laskisi.

Italian katastrofibudjetti

Tausta: Italialainen Viiden tähden liike haluaisi käyttää rahaa vanhan kunnon Kreikan tyyliin. Muistattehan Kreikan? Sen kriisivaltion, jota EU on lainoittanut viimeisen vuosikymmenen ja yrittänyt saada takaisin tolpilleen. Saapasvaltio on astumassa väistämättä populistiseen koirankakkaan.

Renkolainen yksinhuutelija: Kuvittele perhe, vaikka italialainen. Vanhemmat ja neljä lasta. Lapset ovat säästäneet viikkorahojaan viimeiset kaksi vuotta ja vanhemmat palkkojaan viimeiset viisi. Ollaan lähdössä ensimmäistä kertaa Teneriffalle.

Teneriffalla kaikkien lasten kaulassa roikkuviin kolikkorenkeihin sullotaan säästöpossujen antimet. Kukin saa haltuunsa omat säästönsä.

Yksi lapsista, Giuseppe, kaivaa putkesta rahat ja rientää lähimpään minimarkettiin ostamaan paikallisia toffeekaramelleja. Vanhemmat yrittävät estää ja sisarukset yrittävät ymmärtää.

Giuseppelle kerrotaan, että jos hän kuluttaa kaikki säästönsä ensimmäisenä lomapäivänä, hän ei voi ostaa loppuloman aikana enää mitään. Mutta Giuseppe ei kuuntele. Hän haluaa elää tässä ja nyt, omia nautintojaan kuunnellen. Hän ostaa toffeekarkkeja niin paljon, että vahinkoja korjataan vielä kaksikymmentä vuotta myöhemmin yksityisessä hammashoidossa.

Kyky viivyttää nautintoa on merkki tulevaisuuden menestyksestä. En minä ole siitä kyvystä kaunein esimerkki, mutta Italia on vielä kaukana minun holtittomuudestani. En sentään osta samppanjaa luottokortilla.

Vai enkö?

Onko uho lopulta tuho? Todellakin on. Näemme seuraavaksi neljä vaihetta:

1. 2019-2020: Italia kukoistaa, ihmiset ovat onnellisia. Poliitikot kertovat tehneensä oikean päätöksen.
2. 2021-2024: Italia hiipuu hiljaa kunnes romahtaa.
3. 2025: EU: ”Mitäs me sanottiin?”
4. 2026-2031: Italian elvytys.

Keventävä suositukseni

Verohallinnon viestintä on tehnyt minuun vaikutuksen. En uskonut ikinä sanovani noin.

Verohallinto kertoo uudistuksista ja uusista hienoista verolomakkeista Instagramissa runojen muodossa. Ne ovat sympaattisen kömpelöitä, välillä kekseliäitäkin.

Parasta verohallinnon antia on kuitenkin ASMR-tyyliin kuvatut videotiedotteet. Parrakas pipopää kuiskii ja rapistelee tiedotepaperia mikrofonin ääressä. En keksi mielenkiintoisempaa tapaa viestiä tärkeistä ja niin kovin tylsistä verouudistuksista.

Tiesitkö, että ensi vuonna sivutuloverokortti poistuu ja kaikki ansiotulot verotetaan samalla prosentilla? Tai, että veronpalautukset ja mätkyt saadaan jatkossa tietoon jo kesällä? Tämä selviää verohallinnon viimeiseltä ASMR-videolta.

Mikset katsoisi sitä?