”Tärkein yksittäin päätös sen jälkeen kun olet päättänyt aloittaa kuntoilun, on se, että milloin aiot sitä kuntoilua harrastaa” – Jari Sarasvuo, Jari Sarasvuo -podcastissa.
Tapahtuuko se jumppa siis aamuisin viiden ja kuuden välissä vai keskiviikkoisin klo 18? Vai milloin se mahtaa tapahtua? Se pitäisi olla yllä olevan ajatuksen mukaan selvillä ennen kuin ryhtyy mihinkään.
On helppoa sanoa, että kuntoilu – tässä minun tapauksessani juokseminen – alkaa tänään 1.1.2020. Ensimmäiset päivät ovat luontaisia alkuja. On helppoa tehdä jämäkkä päätös, että se jokin uusi juttu alkaa ensi viikon maanantaista tai heti huomisesta. On yllättävän helppoa puristaa käsi nyrkkiin ja uhota, että nyt perkele lähtee!
Ei se vaan aina lähde.
Päätös aloittamisesta on päätöksenä upea, mutta se ei vielä takaa, että kuntoilusta tulee jotain muuta kuin katkera kertapyrähdys nilkan korkuiseen sohjoon tai tutustumiskäynti paikallisen uimahallin kahvioon.
Kolme sammakkoa istuu kivellä. Kaksi niistä päättää hypätä lammikkoon. Kuinka monta sammakkoa istuu kivellä? – Kolme.
Päätöksen tekeminen ei siis riitä. Eikä riitä sekään, että ryhtyy ensimmäisen kerran. Toinen, kolmas ja neljäskin kerta menee vielä viikko sitten vannotun ja rystyset valkoisena kätellyn lupauksen voimalla. Mutta entä sen jälkeen?
”Tärkein yksittäinen päätös sen jälkeen kun olet aloittanut kuntoilun, on se, milloin aiot sitä kuntoilua harrastaa.”
Se, että kuntoilu rytmittyy osaksi elämän normaalia sykettä, on kuntoilun jatkuvuuden kannalta olennaisin asia. Uomautunut elämämme ei helposti ota pysyväksi osakseen jotain sellaista mikä ei siinä tutussa uomassa sovi soljumaan.
Jos on sitoutunut ainoastaan kauniiseen ajatukseen kuntoilusta ja uskoo jumppaelämän merkityksen ja motivaation kantavan läpi tuulen ja tuiskun, on onnettoman matkan alussa. Sanoisin, että ei tuo ylempänä oleva Sarasvuon siteeraus päde ainoastaan kuntoiluun, vaan elämään yleensäkin.
Kun vuonna 2017 päätin kirjoittaa blogiin joka sunnuntai Sunnuntain summeerauksen, kirjoitin sinä vuonna 79 artikkelia. Tänä vuonna en päättänyt kirjoittamisesta mitään ja kirjoitin 22 artikkelia. Jos ei ole tiedossa, että milloin niitä blogeja kirjoitetaan, niitä tullaan kirjoitelleeksi silloin tällöin.
Kerroin edellisessä postauksessa – jossa paljastin juoksevani tänä vuonna yhteensä 804,672 kilometriä – että en halua tavoitetta, joka on tyyliin ”tiistaisin ja torstaisin” tai ”kymmenen kilometriä viikossa”.
”Tiistaisin ja torstaisin” olisi muuten ihan hyvä määritelmä sille, milloin juokseminen tapahtuu, mutta elämäni ei pyöri samankaltaisten tiistaiden ja torstaiden ympärillä. On parempi, ettei sitoudu teennäisesti joihinkin viikonpäiviin, jos tietää, ettei niistä voi pitää kiinni.
Pitää alusta alkaen luoda sellaiset säännöt, joita on mahdollista noudattaa.
Sen vuoksi tällaisena intohimojuoksijana ja jo neljän juoksulenkin kokemuksen omaavana juoksuasiantuntijana suosittelen määrittelemään kuntoilun ajankohdat niin kuin minä kaikessa viisaudessani olen tehnyt:
Mahdolliset juoksuajankohdat:
- Aamulla klo 5:30-6:15 niinä aamuina kun menen Pasilaan töihin.
- Aamulla klo 6:15-7:00 niinä aamuina kun olen Rengossa etätöissä.
- Illalla klo 18:00-18:45 niinä iltoina kun olen ollut päivän Pasilassa töissä.
- Iltapäivällä klo 16:00-16:45 (tai vaihtoehtoisesti illalla 18:00-18:45) niinä päivinä kun olen ollut Rengossa etätöissä.
- Lauantaisin, sunnuntaisin ja vapaapäivinä Ellenin päiväunien aikana.
- Mikäli päivä alkaa ja päättyy Tapiolan asunnolla, noudatetaan etätyöpäivän juoksuaikataulutusta.
Näin jokaiselle päivälle muodostuu kaksi vaihtoehtoista aikaa juosta.
On tietenkin olemassa päiviä, jolloin kumpikaan päivän juoksuajoista ei natsaa, mutta ne ovat poikkeuksia. Eikä tarkoitus tietenkään muutenkaan ole juosta jokaisena mahdollisena ajankohtana vaan juosta sen verran, että run-rate pysyy 804,672 kilometrin paremmalla puolella.
Ei niin paljon kuin on mahdollista vaan niin vähän kuin on tarpeen.
Tuntuu jopa hyvältä ajatella sillä tavalla, että viikon aikana minulla on 14 mahdollisuutta juosta, joista minun tarvitsee hyödyntää vain 3-4 pysyäkseni tavoitevauhdissa.
”Tärkein yksittäinen päätös sen jälkeen kun olet aloittanut kuntoilun, on se, milloin aiot sitä kuntoilua harrastaa.”
Kysyin muuten Jarilta eilen, että oliko tuo lause hänen omansa vai oliko sillä jokin muu tausta. Hän kertoi sen alkuperän olevan 21 arvokisamitalia voittaneen valmentaja Jarmo Riskin ajattelussa.
Olen kerran istunut Jarmo Riskin kanssa erään lahtelaisen kartanon piharakennuksen peräkammarissa ja puhunut liikakiloistani. Mutta se on tarina toiseen kertaan.
Mietin, että oliko tuo ajankohdan määrittely kohdallani se tärkein yksittäinen päätös. Saattoi olla, mutta kyllä siinä heti perässä tulee päätös siitä, että millä tossuilla sitä loskaa lähdetään polkemaan.
Varustefilosofia. Sekin on toisen kerran aihe.
Tässä vaiheessa toivotettakoon hyvää uutta vuotta kaikille. Erityisen hyvää uutta vuotta kaikille teille, jotka olette päättäneet aloittaa tämän hyvien elämäntapojen vuosikymmenen kuntoilulla. Erityisen erityistä uutta vuotta teille, jotka olette jo päättäneet, että milloin sitä kuntoilua sitten tulette niin kun ihan oikeasti harrastamaan.
Kirjoittaja on omien sanojensa mukaan intohimojuoksija. Hän on luonut konseptin, jossa päätetään innostua juoksemisesta, sitten ostetaan kaikki juoksuvarusteet mitä mieleen tulee ja myyjä kehtaa suositella ja lopulta ryhdytään juoksemaan oikein intohimoisesti. Tavoitteena on juosta 804,672 kilometriä vuoden 2020 aikana. Tämä blogi on juoksijan keskeinen viestintäkanava, jossa hän suoltaa neuvoja, joita ei itse suostuisi ottamaan vastaan.