Ihmiset ovat pysäytelleet minua toreilla. Ihmiset ovat tarttuneet pitkänä hulmuavan takkini liepeisiin ja vaatineet seisahtumaan hetkeksi. He ovat udelleet kahvipöytien, buffet-linjastojen ja virtuaaliyhteyksien yli. Kysyneet, että miten se juoksu kulkee. Tässä kirjoituksessa vastaan siihen kysymykseen.
Lyhyt vastaus: Täydellisesti.
”Täydellisestikö?” kysyt. ”Voiko se nyt kuitenkaan ihan täydellisesti kulkea?” arvelet.
Kyllä! Anna kun kerron.
Palautetaan ensin mieliin se ultimaattinen tavoitteeni. Sehän oli 804,672 kilometriä, niin kuin muistamme. Se on tarkalleen 500 mailia.
Kerroin, että en tule asettamaan muunlaisia tavoitteita. Tuo kokonaiskilometrimäärä on ainoa tavoitteeni.
Ilokseni voin kertoa, että mikäli pidän tämän juoksurytmin, tulen juoksemaan tämän vuoden aikana 850,905 kilometriä. Run-rate on siis 46,234 kilometriä edellä tavoitetta. Aika täydellistä, etten sanois.
Olen juossut näinä vuoden ensimmäisinä 8 päivänä 6 kertaa. Kilometrejä on kertynyt tähän mennessä 18,65. Jäljellä on näin ollen 782,02. Olen siis siirtynyt jo seuraavalle sadalle. Kuinka hienoa!
”Seuraavalle sadalle siirtymiseenhän tarvittiin vain vähän reilun neljän ja puolen kilsan lenkki”, sinä laskeskelet. Ja olet siinä ihan oikeassa.
”Se ei ole ihan hirveän paljon se”, sinä tuumaat. Olet siinäkin ihan oikeassa.
Huomautan kuitenkin, että henkilökohtaisella tasolla jo nyt saavutettu kilometrimäärä (18,65 km) on tilastollisesti valtava loikka. Olen juossut näinä vuoden ensimmäisinä päivinä enemmän kuin viime vuonna yhteensä.
Mikään elämäni vuosikymmenistä ei ole alkanut näin liikunnallisesti.
”Mutta silti, täydellisestikö?” mietit edelleen ja ymmärrän kysymyksen.
No, otetaan toinen näkökulma: kehittyminen.
On tärkeää, että juoksu kehittyy a) teknisesti, b) vauhdillisesti, c) pituudellisesti ja d) nautinnollisesti jatkuvasti – mutta beibi stepseillä, niin kuin ne sanoo.
No, näin on käynyt, kiitos kysymästä.
Olen kuin olekin kehittänyt juoksutekniikkaani. Olen tehnyt sitä ensisijaisesti kuuntelemalla juoksupodcastia.
”Voiko niin muka tehdä!?” tuhahdat.
Voi, minä vastaan. Kuulin podcastista nimittäin, että kyynärpäiden pitää heilua mahdollisimman lähellä kehoa. Otin opikseni. Kehitin tekniikkaani kevyesti. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen taas jotain uutta.
Olen myös juossut jatkuvasti – mutta harkitusti – vähän kovempaa sitä mukaa kun jalat ja kunto ovat sallineet. Juoksin ensimmäisen mitatun lenkin keskivauhtia 7:35 min/km. Sen jälkeen vakioin juoksuvauhdin muutamaksi päiväksi nopeuteen 7:03 min/km. Tänään juoksemani lenkki sujahti vauhtiin 6:48 min/km.
Se on toisin sanottuna 8,82 km/h. Sillä vauhdilla juoksee puolimaratonin ajassa 2:23:27. Jatkuvan parantamisen ideologiaa noudattaen juoksen puolimaratonin keväällä alle kahden tunnin.
”Oho, oliko tuo lupaus?” innostut.
Ei ollut. En sitoudu muuhun kuin 804,672 kilometrin tavoitteeseen, jos muistat.
Olen nostanut kevyesti myös matkan pituutta. Ensimmäiset lenkit olivat pituudeltaan 2,5 km. Kun se alkoi sujua mukisematta, nostin maksimipituuden 4 kilometriin. Toistaiseksi vaihtelen näiden kahden pituuden välillä.
Mainitsin myös, että juoksun nautinnollisuuden tulee lisääntyä.
Sitä on hankala mitata, mutta voin kertoa minkälaisia ajatuksia olen viime päivinä juoksuun liittyen ajatellut:
- Töissä: Loppuisipa nää palaverit jo niin pääsisin juoksemaan
- Kotimatkalla: Jännä nähdä minkälainen fiilis mulle tulee juostessa kun tuulee näin hulluna ja sataa tollasta kiukkusta tihkua
- Juoksuun lähtiessä: Ai että mä olen hyvä ihminen
- Juostessa: Kivasti rullaa, täähän menee kuin itsestään
- Lenkiltä palatessa: Onpa harmi, että tulen jo maaliin, jää podcast just mielenkiintoiseen vaiheeseen
- Tuloksia kirjatessa: Jännä nähdä miten Run-rate kehittyy tän juoksun jälkeen
Uskallan väittää, että nautinnollista kehittymistä on näin ollen myös tapahtunut.
”Kyllähän toi ihan hyvältä kuulostaa” alat vakuuttua.
Niinpä. Lisäksi kun ottaa huomioon, että en toistaiseksi ole sairastunut, kipeytynyt tai muutenkaan ollut estynyt juoksemaan, on asiat aika täydellisesti juoksurintamalla.
Kiitos siis kysymästä!
Miten sulla kulkee?
Kirjoittaja on omien sanojensa mukaan intohimojuoksija. Hän on luonut konseptin, jossa päätetään innostua juoksemisesta, sitten ostetaan kaikki juoksuvarusteet mitä mieleen tulee ja myyjä kehtaa suositella ja lopulta ryhdytään juoksemaan oikein intohimoisesti. Tavoitteena on juosta 804,672 kilometriä vuoden 2020 aikana. Tämä blogi on juoksijan keskeinen viestintäkanava, jossa hän suoltaa neuvoja, joita ei itse suostuisi ottamaan vastaan.
ARVI 