Käy pyöräilemässä, ne sanovat. Mene salille, ne sanovat. Mieti soutulaitetta tai vesijumppaa, ne sanovat. Käy uimassa. Juokse vähemmän ja ota muuta kuntoilua rinnalle, ne sanovat. Vaihda lajia, ne sanovat.

Ystäväni ajattelevat minun parastani. He haluavat, että polveni tulee kuntoon ja että minä pysyn kunnossa. En ole kokenut vastaavaa sympatiaa liikkuvuuttani kohtaan sitten ekan ja tokan luokan välisen kesäloman, jolloin jäin auton alle ja sääriluu meni poikki.

Ystäväni ovat kehottaneet minua liikkumaan monipuolisesti. He ovat kehottaneet minua harrastamaan juoksun ohessa muitakin lajeja ja kasvattamaan peruskuntoa, lihaskuntoa ja syviä lihaksia. Arvostan ystäviäni ja heidän hyvää tahtoa.

Tässä kaikessa on vaan yksi ongelma. Luulen sen olevan väärinkäsitys. Minä nimittäin en ole aloittanut liikuntaa. Enkä minä ole aloittanut kuntoilua. Olen aloittanut juoksemisen.

Juoksemisen, ystävä, juoksemisen.

Minun tavoitteeni on juosta 804,672 kilometriä.

On tietenkin selvää, järkevää ja ainoastaan viisasta, että mikäli aloittaa kuntoilun, kannattaa se tehdä monipuolisesti.

Kannattaa harjoitella erilaisia lajeja, kannattaa levätä, venytellä, syödä hyvin, kannattaa nukkua hyvin, stressata vähän, pitää huolta ystävistä, kannattaa soitella isovanhemmille, ostaa kotimaisia marjoja ja lahjoittaa Australialle muutama euro metsäpalojen sammutukseen.

Mutta minä olen aloittanut juoksuharrastuksen.

Minä en kerta kaikkiaan pidä liikunnasta, enkä kuntoilusta. En pidä jumppaamisesta. Enkä crossfitistä.

Mutta minä pidän juoksemisesta, sillä minä olen intohimojuoksija. Suhtaudun intohimolla tähän kapeaan sektoriin kaikista maailman liikuntamuodoista. Kaikki muu on poissuljettua.

On oikein ymmärrettävää jos pidät minua tämän jälkeen dorkana.

Enkä lähde kiistämään sitä, mutta saanen vielä avata, että minkä vuoksi olen päättänyt olla intohimojuoksija, enkä esimerkiksi kuntoilija.

Tiivistän sen 5 pointtiin.

1. Sitouduin vain juoksemiseen

Siteeraan kirjoitustani Olen juoksijaihminen (29.12.2019), jossa avaan suhtautumistani muihin liikuntamuotoihin:

”Kokeilu alkaa 1.1.2020 ja päättyy 31.12.2020. En sitoudu tässä vaiheessa mihinkään urheilulliseen ennen sitä, enkä sen jälkeen. En sitoudu kokeilun aikana muuhun liikuntaan, mihinkään muuhun elämäntapamuutokseen enkä varsinkaan venyttelyyn lenkin jälkeen.”

Kuten huomaat, olen aika jyrkkä heti alkumetreiltä alkaen. Mutta toisaalta käytän sanamuotoja kuten ”tässä vaiheessa”, eli laitan oven lukkoon mutta säilytän avaimen itselläni mahdollista myöhempää käyttötarkoitusta varten.

Lisäksi on huomioitava, että vaikka en sitoutunut venyttelyyn lenkin jälkeen, olen tehnyt sitä niin ennen kuin jälkeenkin lenkin.

Olen siis päätöksissäni sekä jyrkkä, että ailahtelevainen.

Aion jatkaa näin. Siihen saakka kunnes muutan mieleni. Ja jos muutan mieleni, on se valintani.

2. Tämä on konsepti

Minä pidän konsepteista. Pidän sellaisista konsepteista, jotka eivät ole ihan tavallisia konsepteja. Pidän erityisistä konsepteissa, joissa on jotain ytyä. Tässä konseptissa on ytyä.

Tämän konseptin idea on, että minä juoksen vähän reilut 804 kilometriä. Hankin sitä varten kaikki mahdolliset välineet ja vermeet ja ryhdyn intohimoiseksi juoksuharrastajaksi. En ota vinkkejä vastaan, sillä ne on liian usein epämotivoivia ja konseptia sotkevia.

Säännöt selvät, reilu peli.

Ei tähän konseptiin sovi vesijumppa, niin kuin itsekin nyt huomaat.

3. Mulla on rahat kiinni tässä

Olen profiloinut itseni välineurheilijaksi. Pidän kiinni välineurheilijan identiteetistäni, sillä uskon, että se auttaa minua saavuttamaan tavoitteeni.

Kun olen saavuttanut tavoitteeni, voin luopua tuosta materialistisesta minäkuvasta ja siirtyä mahdollisesti muunlaiseksi kuntoilijaksi.

Olen sijoittanut juoksuharrastukseen nyt 1050€. Yhden juoksukilometrin hinta on tällä hetkellä 23€. Mitä enemmän juoksen, sitä halvemmaksi juostut kilometrit tulevat. Yksikään vesijumpassa tehty polven ojennus ei vähennä lenkkareiden laskennallista kilometrihintaa.

Jos taas ryhtyisin nyt pyöräilemään, pitäisi minun hankkia kunnon pyörä, pyöräilyhousut, -takki, -hanskat, -lasit, -kengät, -reppu ja niin edelleen. Ei minulla sellaiseen ole varaa.

Sitä paitsi minulla on muitakin harrastuksia, joista minun pitää pitää huolta. Kuten samppanja. Se ei ole halpa harrastus se.

4. Minua ei kiinnosta muut lajit

Eiku tämä tuli varmaan jo selväksi.

5. Asun maalla

Lähin kuntosali on 30 kilometrin päässä. Lähimmät hyväkuntoiset asfalttitiet ovat 30 kilometrin päässä. Lähin soutulaite on 30 kilometrin päässä. Lähin uimahalli on 30 kilometrin päässä. Lähin cross trainer on piha-aitassa, mutta otin sieltä just sähköt pois kun sähkölasku oli 450€/kk. Lähin kahvakuula on alakerrassa, mutta se on Ellenin kävelyvaunujen painona.

Juokseminen on matalan kynnyksen urheilumuoto ja minä tarvitsen matalan kynnyksen urheilumuodon.

Näihin viiteen pointtiin kiteyttäisin syyt siihen miksi en tässä vaiheessa ryhdy vesijumppaan tai muuhunkaan jumppaan.

Miltä kuulostaa?