Ihmiset ovat kyselleet paljon tulosten perään. Että onko niitä. Ja jos on, niin minkälaisia. Näkyykö ja tuntuuko se juokseminen jossain? Onko yhtään erilainen fiilis? Onko polvi kipee? Tutkiskelin tuntemuksiani ja vastasin viiteen kysymykseen.

1. Onko paino tippunut?

Paino oli yksi niistä päätekijöistä, jotka tämän projektin laittoivat alulle. En asettanut painonpudotukselle minkäänlaisia tavoitteita, mutta kyllä minä sellaisesta olettamuksesta lähdin, että paino saattaisi tippua. Ja se ei olisi varsinaisesti huono juttu.

Luin jostain, että jos kuluttaa joka päivä 1000 kilokaloria enemmän (tai syö 1000 kaloria vähemmän) laihtuu viikossa yhden kilon. Eli, että 7000 kilokaloria olisi yhtä kuin 1 kilogramma. Kuulostaa vähän keksityltä, mutta vastoin parempaa tietoa uskoin sen.

Olen kelloni mukaan kuluttanut näinä kuutena viikkona keskimäärin 565 kilokaloria päivässä enemmän kuin normaalisti kulutan. Se tekee 3955 kilokaloria viikossa ja se puolestaan tekee 0,56 kg viikossa.

Tuon laskukaavan mukaan minun pitäisi olla tähän mennessä laihtunut 0,56 kg x 6 vko = 3,36 kg.

No en tietenkään ole laihtunut niin paljon.

Puntari näyttää tällä hetkellä, että painoa olisi lähtenyt 2,5 kg. Tähän varmaan vaikuttaa se, että söin viikonloppuna 6 laskiaispullaa. Silti tätä vauhtia lähtisi tänä vuonna 20 kg! Huh huh.

2. Onko energisempi fiilis?

En välttämättä sanoisi, että fiilis noin niin kuin yleisesti olisi jotenkin energisempi. Uskon, että paino ei ole vielä tippunut niin paljon, että ruumista olisi selkeästi helpompi raahata.

Sanoisin kuitenkin niin, että lenkki tekee todella hyvää sellaiselle ylivirittyneisyydelle, jonka saan työpäivän aikana itselleni aikaiseksi. Jos en mene lenkille, saatan olla tunteja kiinni työajatuksissa, mutta lenkkipäivinä pää tyhjenee kuin puukotettu uimapatja.

Nautiskelen myös siitä tunteesta kun veri kiertää raajojen perimmäisissä sopukoissa ja keho tuntuu sähköistyneeltä.

Lisäksi, lenkkipäivinä tunnen itseni astetta paremmaksi ihmiseksi. Mikäs sen mukavampaa?

3. Onko kunto noussut?

En tiedä kuinka kunnon tasoa tarkalleen ottaen mitataan. Uskon sykkeen ja palautumisajan jollain tavalla liittyvän asiaan.

Huomasin, että ensimmäisten viikkojen aikana juoksu helpottui jatkuvasti ja kehittyminen oli huomattavaa. Jokaisen lenkin jälkeen seuraava lenkki tuntui hieman helpommalta. Nyt kuuden viikon kohdalla lenkit tuntuvat aika samanlaisilta kerta toisensa jälkeen.

Ne eivät tunnu erityisen haastavilta eivätkä ne tunnu erityisen helpoilta. Ne tuntuvat sellaisilta, että ylämäessä hengästyttää ja tasaisella rullaa mukavasti.

Keskisyke on ollut viimeiset lenkit 5 pykälää alempana kuin normaalisti. Olen myös juossut aavistuksen hitaampaa keskivauhtia. Uskon, että alan lähestyä sellaista optimaalisen lenkin vauhtia ja sykkeen osalta kestävämpää tasoa.

Nykyään en ole aivan poikki kun tulen lenkiltä eikä ole tarvetta heittäytyä eteisen lattialle puuskuttamaan keuhkoja pihalle. Eli eiköhän tässä ole jonkinlaista kehittymistä tapahtunut.

4. Onko edelleen ihan jees juosta?

Juokseminen ja tämä koko konsepti tuntuu edelleen erittäin hyvältä. Lenkille lähteminen on todella vaivatonta eikä se vaadi juurikaan taistelua. Päinvastoin, lähden yleensä ihan innoissani ulos.

Muutaman kerran on käynyt niinkin, että olen kesken lenkin päättänyt juosta pidemmän lenkin kuin olin alun perin ajatellut. Se on jo aika spesiaalia. En edelleenkään viihdy ulkona kovin pitkiä aikoja tylsistymättä.

Polvet temppuilee enemmän tai vähemmän koko ajan, mutta olen oppinut venyttelemään kivut pois seuraavaan lenkkiin mennessä. Juoksua kivut eivät ole häirinneet enää vähään aikaan.

Juoksufiilis on siis kaikin puolin erittäin jees.

5. Ja oliko muita tuntemuksia?

No joo, pari juttua tulee mieleen.

Iltaisin nukkumaan mennessä lihakset tuntuvat…hmm…levottomilta? Vähän samanlaisia tuntemuksia kuin kasvukivut olivat pienenä. Mikään asento ei välttämättä tunnu hyvältä vaan tuntuu siltä kuin pitäisi saada jaloille jotain poljettavaa.

En tiedä johtuuko tuosta, mutta yöllisiä heräämisiä on myös ollut huomattavasti normaalia enemmän.

Positiivinen muutos on se, että ryhti tuntuu hieman parantuneen. Juoksuasentoni on aika ryhdikäs ja olkapäät vetäytyvät helposti taakse juostessa. Uskon sen vaikuttaneet siihen, että normaali kävelyasento on myös hieman parempi.

Lopuksi vielä todettakoon, että on silläkin jokin arvo kuinka paljon iloa excelin täyttäminen tuoreilla juoksutuloksilla tuottaa. Ja sillä, että on selkeä aihe mistä kirjoittaa blogeja. Ja sillä, että juoksemisesta on saanut lukuisia hyviä keskusteluja aikaan ystävien ja kollegoiden kanssa.

Sillä tavalla!

92 kilometriä (11,4%) takana. Menisiköhän tällä viikolla satku rikki?

---

Kirjoittaja on lähdössä viikonlopuksi Tallinnaan ja pohtii kovasti, että pitäiskö ottaa juoksuvermeet mukaan. Ehkä pitäisi. Missä siellä Tallinnassa sitten juostaan? Saa heittää hyviä vinkkejä nyt ihan luvan kanssa. Lähtöpisteenä olisi Hilton.