Siirtyminen tamperelaiseen bakteerikantaan oli minulle kohtalokas. Sain flunssan. Se oli juoksennallisen aikakauden ensimmäinen ylähengitystieinfektio. Kärsin sen kohtuullisen lieväoireisena, mutta kärsin kuitenkin. Ennen kaikkea kärsin siitä, että juoksemiseen tuli pakollinen paussi.

Olin vilustumisoireiden ilmestymistä edeltävänä päivänä juossut vuoden toisen kympin. Kilometrit olivat rullautuneet jalkojen alla kuin itsestään ja kirmasin etappeja hyviin aikoihin: 5’42” ensimmäinen, 5’33” toinen ja 5’50” kolmas kilometri. Ensimmäisestä vitosesta muodostuikin kaikkien aikojen nopein vitonen.

Puolimatkan jälkeen juoksupiponi alla lämpeni. Peltoaukealla puhaltaneet tuulenvireet olivat lakanneet sen jälkeen kun olin siirtynyt metsätielle ja jouduin nostamaan pipon reunan niskalta takaraivolle viilentääkseni paahteisuutta. Olen jäljittänyt vilustumispisteen tuohon kyseiseen hetkeen.

Uskon, että pipon raotus oli virhe, sillä takaraivoni oli ehtinyt kosteutua hiestä ja nyt satunnaiset tuulenpuuskat pääsivät puraisemaan paljasta pintaa.

Loppumatka sujui mukavasti ja kympin aika parani melkein 5 minuuttia. En tiedä kuinka paljon se olisi voinut parantua jos en edellisenä iltana olisi tissutellut pulloa samppanjaa ja katsonut jalkapallon klassikko-otteluita puoleen yöhön.

Juoksun jälkeisenä aamuna kurkussa maistui flunssa.

Katsoin juoksudatasta, että olen koko alkuvuoden onnistunut juoksemaan niin, että lenkkien välille on muodostunut ainoastaan kahden päivän taukoja. Jopa silloin, kun polvi vihotteli, kampesin itseni polulle kahden lepopäivän jälkeen.

Selasin keskustelufoorumeita selvittääkseni, että voiko flunssassa mennä juoksemaan. On ilmeisesti niin, että kuumeessa ja yskässä ei voi mennä. Jos oireet kuitenkin ovat kaulan yläpuolella, voisi kevyttä liikuntaa harrastaa.

Kävin vielä kurkkuoireiden ilmestymisen jälkeisenä päivänä juoksemassa. Ei ongelmia. Syke jopa hieman normaalia matalampi, normaali vauhti, normaali matka. Uskon, että lenkin päälle otettu sauna ei tehnyt hyvää. Olen jäljittänyt nuhan aktivoitumispisteen siihen hetkeen.

Seuraavana aamuna oli nokka tukossa ja ymmärsin, että lenkit jäisi nyt vähäksi aikaa. Mutta kuinka pitkäksi aikaa, en uskaltanut edes ajatella.

Kävin kauhistuneena merkkaamassa nollapäiviä exceliini, mutta olin samaan aikaan onnellinen siitä, että ensimmäisen flunssa sattui kohdalleni vasta nyt kun intohimojuoksemista oli takana jo melkein neljä kuukautta. Alkumatkassa otettu nuha olisi voinut katkaista nousukiidossa olleen harrastuksen.

Nyt varastoon juostut kilometrit turvasivat sen, että vaikka tauosta tulisi vähän pidempikin, säilyisi juoksuvauhtini tavoitetason yläpuolella. Ei tietenkään loputtomasti, mutta sen verran, että akuutti vaihe selätettäisiin.

5 päivää maltoin ottaa iisimmin. Kuudentena päivänä lähdin kokeilemaan, että miltä se tuntuisi. Ja hyvältähän se tuntui. Normaali vitosen peruslenkki, normaalivauhtia ja normaalisykkeellä. Ei ongelmia. Päätin seurata tilannetta yhden välipäivän yli ja menin uudelleen. Ei ongelmia.

Flunssasta huolimatta huhtikuu oli oikein hyvä juoksukuukausi. Kelit olivat erinomaiset ja Tampereen uudet lenkkipolut tulivat tutuiksi. On se erilaista juosta järven rantaa ja oikeilla kuntopoluilla kuin pellonreunaa ja kuperaa soratietä.

Juoksijakollegoita täällä on tietenkin vähän eri määrin kuin Rengossa (jossa niitä ei ole lainkaan). Olen ylpeä siitä, että ainoastaan yksi juoksija on toistaiseksi mennyt ohitseni.

Se oli ylämäki ja takanani tullut selvästi ammattimaisen riuskalla poljennolla ravannut mies tempaisi ilmeisellä nopeuserolla vasemmalta ohi. Ei siitä varsinaisesti paha mieli tullut, mutta mietin sitä ajoittain.

Uhosin maaliskuun katsauksessani, että nostaisin maksimimatkan pituutta kohti viittätoista kilometriä, ylittäisin sadan kilometrin kuukausimatkan, pyrkisin laskemaan sykkeen alle 140:n ja hankkisin uudet juoksukengät. Mikään näistä ei toteutunut.

Mutta en minä tosiasiallisesti olekaan kiinnostunut tuollaista välietapeista. Katseeni on tiiviisti siinä varsinaisessa tavoitteessa (804,672 km).

Ja vaikka en kenkiä saanutkaan vielä hommattua, ostin muita uusia juoksuvarusteita: vielä kevyemmät juoksuhousut, juoksushortsit, pitkähihaisen juoksupaidan ja viisi lyhythihaista juoksupaitaa.

Olen alkanut hengaamaan kotona juoksukuteissa. Siitä tulee hyvä fiilis.

Tässä vielä tarkempi data huhtikuulta:

Huhtikuussa juostut kilometrit: 64,1 km
Tänä vuonna juostut kilometrit: 272 km
Juostut kilometrit suhteessa tavoitteeseen tähän mennessä: 103 %
Tavoitteesta saavutettu: 33,8 %
Jäljellä olevat kilometrit: 532 km
Juoksukerrat huhtikuussa: 12
Juoksunopeus huhtikuussa: 6:23 min/km
Keskisyke huhtikuussa: 144
Pisin lenkki huhtikuussa: 10,5 km
Lenkin keskipituus huhtikuussa: 5,3 km
Nopein kilometri huhtikuussa: 5:32 min/km
Juoksufiilis huhtikuussa: Loistava

Kolmasosa tavoitteesta takana, kolmasosa vuodesta takana. Aika tarkkaa touhua tämä on.

Toukokuussa voisin valloittaa Pyynikin rappuset.

Miten sun juoksu?