Olen ollut nyt kuusi tuntia isyyslomalla. Hyvin menee. Tai en minä oikeastaan ole isyyslomalla, vaan ihan tavallisella vuosilomalla. Mutta Ellenin kanssa. Tulin vaan nopeasti kirjoittamaan, että mukavaa on ollut.

Heräsin juuri päiväunilta. Tai en minä oikeastaan edes nukkunut, kunhan ummistin silmäni hetkeksi tuohon sohvalle. Ellen nukkuu edelleen. On nukkunut vajaat kaksi tuntia ja nukkuu vielä arviolta 50 min. Yritän sinä aikana nopeasti kirjoittaa, että mukavaa on ollut.

Tein lihapullia. Törmäsin Facebookissa Ikean lihapullareseptiin. On se kyllä mukava, että yritykset ottavat osaa tähän globaaliin kriisitilanteeseen ja pyrkivät helpottamaan ihmisten koronasta koituvaa kotikurimusta eri konstein. Nyt Ikeakin julkaisi klassisen lihapullareseptinsä. Mitä seuraavaksi, kysyn.

Siinä minä pyörittelin niitä lihapullia ja kuuntelin podcasteja. Katselin Näsijärven liikehdintää pohjoisesta etelään ja arvioin tuulen nopeudeksi kuusi metriä sekunnissa. Pilvistä ja poutaa. En oikeastaan tiedä, että mitä pouta täsmällisesti tarkoittaa.

Tarkistin sen tässä samalla. Poutaa voi olla niin pilvisellä kuin aurinkoisella säällä. Juuri tätä kysymystä olin aiemmin pohtinutkin – että voiko olla pilviselläkin poutaa. Mutta niinhän sitä sanotaan, pilvipoutaa. Pouta tarkoittaa sateetonta säätä, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Aika yksinkertainen on tuo Ikean resepti. Jauhelihaa, tai jauhenlihaa, niin kuin me tykätään sanoa, sipuli, valkosipulin kynsi (laitoin puolitoista vaikka uhosin tekeväni täsmällisesti reseptin mukaan), korppujauhoja, kananmuna, täysmaitoa (laitoin kermaa) ja suolaa ja pippuria.

Ohjeessa kehotetaan laittamaan pyöritellyt pullat tekeytymään jääkaappiin. En yleensä laita tekeytymään, mutta nyt kun on mahdollisuus kokeilla niin miksei. Tein työtä käskettyä ja ryhdyin Ikean lihapullakastikkeen kimppuun.

Voita, jauhoja, lihalientä, kasvislientä, kermaa, soijaa ja sinappia. Siinä se. Ei suolaa, ei pippuria. Hieman kuulostaa erikoiselta. Maistui myös aika mauttomalta, mutta hei, tällä mennään nyt. Laitoin kastikkeen jäähtymään Ikea-rasiaan.

Soitin äidille. Oli jättänyt soittopyynnön. Kerroin, että vähän flunssaa on, mutta en epäile koronaa. Ellenilläkin nenä vuotaa. Tampereella menee mukavasti. Loma alkanut, kestää reilun viikon.

Tunsin itseni kovin puuhakkaaksi ja aikaansaavaksi. Näin on pullat pyöräytetty, lapsi nukutettu ja puheluita soiteltu. Aamulla käytiin taloyhtiön leikkikentällä pyörimässä. Nähtiin hau hau.

Se olikin sattumalta juuri se hau hau, jonka Ellen oli nähnyt monena aikaisempanakin aamuna käydessään Mamman kanssa pihalla. Hau haun nimi on Jami ja hihnan toisessa päässä on vanhempi rouva, jonka nimi ei selvinnyt vielä. Rouva paljasti, että Ellen ja Jami ovat tosiaan jo entuudestaan tuttuja.

Jamilla on tapana vilkuttaa Ellenille kun tiet erkaantuvat. Niin toimittiin tälläkin kertaa. Hau hau, hei hei. Tuohon pieneen lauseeseen tiivistyy kolmannes Ellenin sanavarastosta. Rouva piti koiraa sylissään ja vilkutti sen tassulla Ellenille.

Ei nähty muita. Vaikka sää oli poutainen, se ei ollut kovin lämmin. Arviolta kuuden metrisekunnin tuuli oli puuskissa aika navakkaa. Sillä tavallahan ne sanovat, navakkaa. Tuulen takia ihmiset varmaan pysyttelevät sisällä.

Tein lounaaksi meille pastaa. Kierremakaronia, öljyä, tomaattilohkoja, valkosipulia, vähän suolaa ja pippuria. Aivan uskomaton pasta. Molemmat söi antaumuksella. Koko kattila meni. Tiskasin sen heti. Niin puuhakas olin.

Ikea-illallisen valmisteluiden jälkeen ajattelin rentoutua. Keitin ison kupin puolikofeiinillista kahvia ja istuin Imagen kanssa sohvalle.

Pirkko Saisio oli kirjoittanut siihen hauskan haastattelun. Hän haastatteli siinä Silvia Modigia, jota on monesti erehdytty luulemaan Pirkon tyttäreksi. Heidän samannäköisyytensä on aiheuttanut kuulemma monia hämmentäviä tilanteita.

Ihan hauska haastattelu. Tykkään Pirkko Saisiosta. Kirjoitus sijoittuu osin Helsinkiin ja osin Brysseliin. Brysselistä tulee hyviä mielikuvia. Pirkko ja Silvia olivat siinä jonkun torin laidalla, ravintolan kolealla terassilla. Tulee mieleen Krakova.

Olisi kyllä ihan kiva päästä jonnekin reissuun. Krakovaan vaikka. Tai miksei Brysseliin.

Ikkunasta näyttää siltä kuin olisi laivalla. Kun istuu sohvalla, ei näe sitä mannerta, jolla kerrostalo nököttää. Näkyy vain Näsijärvi, vastaranta ja taivas. Kun asettuu sohvalle oikein, peittää parvekkeen vaakapalkki vastarannan ja näkyy vain järveä ja taivasta. Ja navakkaa tuulta. Kuin aavalla merellä.

Kahvi loppuu, lehti loppuu. Ummistan silmät. Avaan ne ja päätän kirjoittaa kuulumiset tänne. Ja juuri sopivasti kun päiväunet ovat kestäneet 2h 45min, olen päässyt kirjoituksessani tähän saakka.

Hauskaa päivää kaikille.