Lokakuun juoksutulokset

”Se voi olla murtuma, rasitusmurtuma, hiusmurtuma, lihaskalvon tulehdus, lihastulehdus, joku muu tulehdus, revähdys, repeämä, hermopinne, virheasento tai jotain muuta. En mä voi sitä millään tietää”, sanoi lääkäri puhelimessa.

Oikean jalan päkiään, isovarpaan tyveen sattui niin paljon, etten voinut kävellä. Sillä tavalla voimakkaasti pistäen sattui. Ihan kuin siellä olisi tosiaan ollut joku hermo pinteessä. Ei auttanut hierominen, ei auttanut burana eikä buranavoide eikä voltaren. Levossa ei sattunut juurikaan. Yhtäkkiä alkoi, mutta ei minkään tapaturman tai rasituksen jälkeen.

Nämä tiedot annoin lääkärille puhelimessa. Ajattelin, että kertomuksessani voisi olla joku vinkki, jonka ansiosta lääkäri osaisi sanoa, että mitä se todennäköisesti on tai mitä se todennäköisesti ei ainakaan ole. Hänelle jalkapohjani oli täynnä erilaisia mahdollisuuksia.

Ennen kuin hän ehti kaivaa Duodecimin sisällysluettelon esiin ja kertoa mitä kaikkea muuta se vielä voisi olla, kerroin, että halusin oikeastaan vaan tiedustella, että josko näillä tiedoilla voisi sanoa jotain siitä mitä minun kannattaisi tehdä tai ei kannattaisi tehdä.

Hän osasi kertoa. Minun ei kannattaisi kävellä, juosta, hyppiä, pomppia, pelata esimerkiksi jalkapalloa, venytellä, hieroa jalkaa jos se sattuu, varata painoa sille, eikä muutenkaan kannattaisi nyt rasittaa sitä jalkaa. Ahaa!

Kiitin häntä avusta. Hän kysyi, että haluanko siis sairauslomaa.

Kerroin, että en siis tarvitse vaan soittelin enemmänkin kysyäkseni, että voisikohan näillä tiedoilla antaa jotain osviittaa siitä, että minkälainen juttu tässä voisi olla kysymyksessä kun aikaisemmin ei ole tällaisia tuntemuksia ollut.

Ennen kuin hän ehti aloittaa uudelleen kertomuksen siitä, mitä kaikkea erilaista jalkapohjassani voisi olla vikana, kerroin, että tämä konsultaatio on oikein riittävä tällä erää.

Puhelu päättyi.

Hetken kuluttua puhelin soi uudelleen. Sama numero. Mietin, että onkohan lääkäri oivaltanut jotain. Onkohan hänelle tullut kuitenkin mieleen, että se voisi olla vaikka joku isovarpaan tyven hermopuristus, jota tyypillisesti ilmenee juoksijoilla. Että se menee ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Malttia vaan ja buranaa jos se toimii.

Ei hän ollut oivaltanut sitä. Hän soitti minulle vahingossa uudelleen. Piti soittaa seuraavalle etäpotilaalle, mutta se tulikin oudosti minulle. Oli kovin pahoillaan. Sanoin, että kyllä se siitä ja kaikkea hyvää.

Tämä tapahtui ihan lokakuun alussa: 1.10. se yhtäkkiä alkoi, 3.10. jalalle varaaminen oli tuskallista ja soitin lääkärille, 4.10. kipu alkoi helpottaa ja 5.10. siitä oli vain häivähdys jäljellä. Ajattelen, että se oli joku hermopuristus, joka ilmenee tyypillisesti juoksijoilla. Meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin – kun malttoi levätä ja voidella buranaa.

Puolimaratonin valmistautuminen ja jälkihoito

Siinä meni kuitenkin viikko ilman lenkkejä, sillä uskaltauduin juoksemaan vasta 7.10. Olisin saattanut himmailla vielä pidempäänkin sillä aistin siellä jalkapohjassa aina välillä tuntemuksia, mutta pakko oli mennä testamaan juoksua, koska 10.10. olisi puolimaraton.

Ja olikin. Puolimaratonista löytyy tarina edellisestä postauksesta. Siinä kerrotaan aika kattavasti epäonnistuneesta valmistautumisestani kyseiseen koitokseen, mutta se mitä siinä ei mainita ja minkä hokasin vasta myöhemmin oli se, että koska tuon jalkakivun takia en ollut päässyt lenkille, olin tiputtanut päivittäistä kalorimäärääni tuhannella per päivä kyseisen viikon ajan.

Olin siis käytännössä laihduttanut kiivaasti vaikka minun olisi pitänyt tankata ahnaasti. Sinänsä se, että en juossut edeltävänä viikkona kuin tuon yhden lenkin, oli hyvää valmistautumista, mutta energian kannalta homma meni isosti pieleen.

No mutta se siitä.

Otin neljä päivää lepoa ja palauduin uuvuttavasta juoksusta. Energiatasot pysyivät tosi matalalla seuraavat päivät ja teki mieli mennä koko ajan nukkumaan. Se ei ollut sellaista urheilun jälkeistä raukeutta vaan puhdasta ja kokonaisvaltaista väsymystä.

Ei se oikeastaan mennyt ohi, mutta 15.10. kävin kuitenkin juoksemassa vitosen. Kulki todella kankeasti. Keskivauhti 5’58”. Ehkä se siitä ajan kanssa palautuu, ajattelin.

Neljä kymppiä viikon sisään ja ennätysvitonen

Ja niin se lähtikin palautumaan. Juoksin seuraavan viikon sisään neljä kymppiä keskinopeuksilla 5’46”, 5’29”, 5’42” ja 5’39”. Kaikissa keskisyke 143-144. Tykästyin siihen puolimaratonin ensimmäisen kympin reittiin, joka kulki ihan kotimme edestä ja oli pääsääntöisesti tasaista taivallusta ilman isompia mäkiä.

Oura kertoi tällä viikolla monena aamuna, että pitäisi ottaa vähän iisimmin. Päätin ottaa iisimmin ja juosta siis vähemmän. Kävelin monena päivänä toimistolle ja/tai sieltä kotiin (3km suuntaan). Yritin pitää nopeuden rivakkana, jotta siitä olisi kuitenkin vähän liikunnallista hyötyä. Tuntui ihan mukavalta.

Keskiviikkona tempaisin yhden vitosen ettei mene pelkäksi kävelyksi. Ajattelin mennä rauhassa, mutta kello ilmoittikin ensimmäisen kilometrin jälkeen, että tässä ollaan menossa ennätysaikoihihin jos sama vauhti pysyy yllä. Kiristin vielä vähän vauhtia ja lopulta teinkin uuden ennätyksen: aika 25:22 ja keskinopeus 5’05”. Aika parani n. 50 sekuntia.

Vaikka ennätyksiä tuli, muutama tilasto vähän mietityttää. Sykevälivaihtelu on nimittäin menossa huonompaan suuntaan. Kertonee siitä, että palautumista ei edelleenkään ole riittävästi tai sitten vähän kiivastempoisempi työjakso nostaa vähän stressitasoa.

Toisaalta myös laskennallisen hapenottokyvyn kehitys on ensimmäistä kertaa pysähtymässä ja ottipa se yhden miniaskeleen takapakkiakin. Yleensä se kai laskee silloin kun liikunnassa on vähän pidempi tauko. Ehkä kehoni ei vaan ole vielä tottunut näihin pidempiin lenkkeihin ja vähän pidempiin taukoihin.

Täytyy nyt pohtia marraskuulle hyvät taktiikat, jotta pääsen kaikilta osin nousujohteisille urille.

Marraskuussa tulee muuten tavoite täyteen jos mitään ihmeellistä ei tapahdu. Kilometrejä on nyt 748, joten jäljellä on enää 56,7 kilometriä.

Tilasin itselleni jo palkinnon valmiiksi. Mutta paljastan sen sitten vasta kun maalilinja on ylitetty.

Monet ovat kysyneet, että mitä sen jälkeen. Ehkä rupean piirtämään?

Lokakuun tulokset tarkemmin

Lokakuussa juostut kilometrit: 79,36 km
Tänä vuonna juostut kilometrit: 742 km
Kilometrit suhteessa tavoitteeseen tällä hetkellä: 118%
Tavoitteesta saavutettu: 92,9%
Jäljellä olevat kilometrit: 56,7 km
Juoksukerrat lokakuussa: 8
Juoksunopeus lokakuussa: 5’42” min/km
Keskisyke lokakuussa: 149
Pisin lenkki lokakuussa: 21,88 km
Lenkin keskipituus lokakuussa: 9,92 km
Nopein kilometri lokakuussa: 4’51” min/km
Juoksufiilis lokakuussa: Tosi hyvä. Paitsi puolikkaalla.

No miten sun juoksu?