”Mitä jos päättäisin innostua juoksemisesta ihan tosissaan? Ensin innostuisin siitä ajatuksesta, että innostuisin juoksemisesta. Sitten vähitellen innostuisin juoksemisesta oikeasti.”
Fake it till you make it. Noin ajattelin vuosi sitten ja olin jostain syystä varma, että tällä kertaa tulisin onnistumaan elämäntapamuutoksessa. Olin yrittänyt niitä aiemminkin, mutta käytännössä aina huonoin tuloksin. Nyt olin kuitenkin löytänyt uuden lähestymistavan, konseptin, jonka uskoin olevan niin valloittava, että se pitäisi minut polulla.
Tavoitteenani oli juosta tänä vuonna 804,672 kilometriä, eli 500 mailia. Niin tapahtui. En sitoutunut mihinkään muuhun tavoitteeseen, enkä siihen, että juoksemisesta tulisi minulle vuoden jälkeen harrastus. En itse asiassa sitoutunut moneenkaan asiaan, mikä käy ilmi manifestistani.
Kokeilu alkaa 1.1.2020 ja päättyy 31.12.2020. En sitoudu tässä vaiheessa mihinkään urheilulliseen ennen sitä, enkä sen jälkeen. En sitoudu kokeilun aikana muuhun liikuntaan, mihinkään muuhun elämäntapamuutokseen enkä varsinkaan venyttelyyn lenkin jälkeen.
En ota vastaan vinkkejä, neuvoja, niksejä, suosituksia, opastuksia enkä ohjeita. Tämä ei ole uudenvuodenlupaus, joten en kuuntele näkemyksiä siitä kuinka uudenvuodenlupaukset eivät pidä tai ajatuksia siitä kuinka hankalien vaiheiden yli pääsee. Pääsen jos pääsen.
Tämä ei ole kilpailu, eikä tähän liity panosta. Juoksen yksin, omaa vauhtiani. En ota vastaan suosituksia siitä, että pitää aloittaa hitaasti ja kasvattaa sitten vauhtia. En ota vastaan suosituksia hyvistä lenkkireiteistä. En altista itseäni sille tiedolle, että mikä sykeväli olisi otollisin kunnon kasvattamiseen. Enkä varsinkaan ota vastaan ohjeita juoksutekniikoista, sillä en sitoudu juoksemaan 804,672 kilometriä millään muulla tekniikalla kuin omallani.
En kuuntele ohjeita, joiden mukaan olisi hyvä lisätä juoksun oheen kevyttä punttisalitreeniä. En aio lisätä.
Huomasin jossain huhtikuun paikkeilla, että varsinainen tavoite jäi taka-alalle. Tiesin jo siinä vaiheessa, että mikäli en kohtaa mitään isompia rasitusvammoja tai loukkaantumisia, tulisin saavuttamaan tavoitteen. Siten sen merkitys heikkeni ja juokseminen alkoi saada merkitystä muualta – kokonaisvaltaisesta terveellisestä elämästä.
Kuten manifestista käy ilmi, olin selvästi vastahakoinen venyttelyn suhteen. Tammikuisen fysioterapiakäynnin jälkeen olen kuitenkin venytellyt ennen ja jälkeen jokaisen lenkin. Se on lyhyimmillään vain kaksi venytysliikettä: pakarat ja pohkeet. Kokemukseni mukaan nuo venytykset ovat tärkeimmät juoksemisen kannalta.
Sanoin myös, etten aio kiinnostua sykeasioista, mutta viimeiset puoli vuotta syke on ollut yksi mielenkiintoisimmista asioista, mikä juoksudataan liittyy. Käänsin takkia kaiken muunkin datan suhteen. Seuraan aktiivisesti askelmääriä, askeltiheyttä, hapenottokykyä, sykevälivaihtelua, leposykettä, palautumisastetta, keskinopeutta, aktiivisuustasoa ja unen laatua. Lisäksi olen maaliskuusta alkaen kirjannut ylös kaikki syömäni ja juomani kalorit.
Kaiken tämän ansiosta juoksemisesta on muodostunut tapa, jota ei tarvitse sen ihmeemmin ajatella. Juoksen viikossa 3-4 lenkkiä ja sillä sipuli. Pyrin kävelemään keskiarvoisesti 10 000 askelta per päivä ja varmistamaan, että väliin sattuu päiviä, jolloin askeleet jäävät selvästi sen alle, jotta palautumista tapahtuu riittävästi. 2019 päivittäinen askelmääräni oli keskimäärin 4700 askelta, tänä vuonna se oli 9300 askelta.
Kaiken tämän ansiosta olen laihtunut nyt 12 kiloa ja saavuttanut painon, jossa olin 13 vuotta sitten. Juoksemisella oli painonpudotuksen kannalta lopulta pienempi rooli kuin kalorimäärien seurannalla. Se, että kirjasin kaikki kalorit Yazio -sovellukseen, opetti kuinka paljon kannattaa syödä päivässä ja kuinka paljon kaloreita missäkin ruoassa on. Asetin perustavoitteekseni 1750 kilokaloria päivässä, ja sen päälle ansaitsin liikunnalla yleensä n. 500 kcal. Söin päivässä yleensä n. 2000 kcal, joten keskiarvoisesti kulutin vähintään 250 kcal enemmän kuin söin. Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, laihtuu.
Tämä muutos ei ollut lopulta vain urheiluhaaste eikä se ollut laihdutusprojekti. Siitä tuli elämänmuutos, jonka ansiosta lähden mielelläni iltakävelylle, syön kaikkea mitä ennenkin mutta kohtuullisemmin, nukun paremmin, stressaan vähemmän ja koen itseni paremmaksi ihmiseksi.
Olen inspiroitunut siitä kuinka ihmisen on mahdollista tehdä tällainen muutos, tai mikä tahansa muutos. Se on tietenkin helppoa sanoa siinä vaiheessa kun muutos on tehty – jälkikäteen matka näyttää helpommalta – mutta olen nyt varmempi kuin koskaan, että pystyn tekemään jonkun muutoksen vaikka se etukäteen tuntuisi kuinka haastavalta. Se tuntuu aika isolta voimavaralta noin niin kuin elämän kannalta.
Olen itse asiassa niin inspiroitunut muuttumisesta, että lanseeraan huomenna uuden aluevaltauksen, jonka tulen ensin ottamaan haltuun, sitten harjaantumaan hyväksi ja lopulta loistamaan mestarillisesti. Mutta siitä sitten huomenna.
Juokseminen jatkuu toistaiseksi, toivottavasti niin kauan kun jalat kantaa. Ehkä se vaihtuu jossain vaiheessa pyöräilyyn tai ehkä alan harrastaa enemmän vaikka tennistä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että juokseminen on tullut jäädäkseen.
Datan seuraaminen ja analysointi jatkuu myös vuodenvaihteen jälkeen. Keskityn erityisesti stressin hallintaan eli hyviin yöuniin sekä liikunnan ja palautumisen tasapainoon. Jatkan myös syömisten tarkkailua ja pyrin vakiinnuttamaan uudet tottumukset niin, ettei kaloreita tarvitse enää myöhemmin kirjata. Paino saa tippua vielä vähän jos on tippuakseen, mutta alan olla tyytyväinen näihin lukemiin.
Olen jo useampaan kertaan jakanut keskeiset oppini, mutta tulkoon ne vielä tässä loppuraportissa toistettua. Jos mietit, että pitäisikö tehdä uudenvuodenlupaus ja ryhtyä esimerkiksi lenkkeilemään, on tässä tärkeimmät vinkkini:
- Juoksemiseen ei tarvita motivaatiota, eikä juoksufiilistä. Jotta voi lähteä juoksemaan, ei tarvitse olla yhtään innostunut. Juoksemiseen tarvitaan käytännössä vain hyvät juoksukengät. Hyvät juoksukengät eivät maksa alle 100€. Juoksufiilis alkaa rakentua sitten ajan kanssa, kun on juossut tarpeeksi. Sen syntyä voi vauhdittaa esimerkiksi ostamalla kunnolliset juoksuvaatteet. Kunnolliset juoksuvaatteet eivät ole löysät eikä painavat. Verkkarit eivät ole kunnolliset juoksuhousut eikä untuvatakki ole juoksutakki. Jos pystyy tekemään vielä lisäsijoituksen, ostaisin älykellon.
- On mahdollista tehdä sellainen päätös, että ”huomisesta alkaen olen intohimojuoksija”. Se on mahdollista, vaikka ei olisi ikinä ennen juossut. Käytännössä se vaatii sen, että alaraajat ovat sellaisessa kunnossa, että ne kestävät jonkinlaista tärähtelyä. Päätöksen tekeminen ei vaadi mitään muuta kuin, että ajattelee sellaisen ajatuksen, että ”perhana, mähän olenkin intohimojuoksija, en olekaan ennen tajunnut sitä” ja sitten lähtee toteuttamaan intohimoaan.
- Venyttely on tärkeää. Ei se ole upeaa eikä riemukasta. Se vie ylimääräistä aikaa, voi näyttää jokseenkin pöljältä ja tuntua ajoittain ikävältä. Se on silti tärkeää. Se on vähän niin kuin pyykin pesu. Jonkin aikaa pärjää ilman, mutta jo viikossa tekemättömyys alkaa kostautua. Jos ajattelet, että lause ”venyttely on…” jatkuu jotenkin muuten kuin ”…tärkeää” voit antaa itsellesi anteeksi vääristyneet ajatuksesi ja alkaa venyttelemään.
Pakaravenytys: Nosta jalka esimerkiksi pöydälle niin, että reisi osoittaa suoraan eteenpäin ja sääri on reiden suhteen 90 asteen kulmassa. Pidä lantio suorassa, älä anna sen kääntyä. Aluksi on niin jäykkää, että vain nilkka osuu pöytään ja polvi on hieman koholla. Pikkuhiljaa polvi alkaa laskeutua kohti pöydän pintaa.
Pohjevenytys: Perinteinen venytys, jonka kaikki tekee. Mene seinän eteen seisomaan. Vie toinen jalkaterä seinää vasten niin, että varpaat ja päkiä ovat kiinni seinässä ja kantapää lattiassa. Toimii parhaiten kun kengät on jalassa.
Haluan lopuksi kiittää kaikkia intohimojuoksuani seuranneita ja mukana eläneitä ystäviäni. Kiitos sparraamisesta, keskusteluista ja valmentamisesta. Uskon, että julkisella keskustelulla ja sosiaalisella paineella oli oma positiivinen vaikutuksensa onnistumisessa. Kiitos myös vaimolleni, joka vapautti minut säännöllisesti kotiaskareista, jotta pääsin lenkille. Hänestähän tuli myös intohimojuoksija tässä samalla.
Datasta kiinnostuneille, tässä vielä koko vuosi niputettuna:
Juostut kilometrit: 910,7 km
Pisin lenkki: 21,88 km
Lenkin keskipituus: 5,3 km
Lenkin keskinopeus: 6’12” min/km
Tämän hetken keskinopeus: 5’34” min/km
Nopein vitonen: 24:45 min (4’57” min/km)
Nopein kymppi: 52:59 min (5’18” min/km)
Lenkkien määrä: 170
Juoksuun käytetty aika: 93h 58min 23sek
VO2Max kehitys: 39,9 > 52,1
Sykevälivaihtelun kehitys: 33 > 44
Leposykkeen kehitys: 64 > 58
Noniin! Huomenna sitten ihan uudet kuviot, pysy kuulolla!
ARVI 