Olin sijannut itselleni sängyn aitan perukoille. Säilöttyjen lastenvaatteiden, talvivaatteiden ja unohdettujen kuntoilulaitteiden sekaan. Päätalon muut sängyt olivat vieraille varattu, joten päätin heittäytyä piharakennuksen rauhaan nukkumaan. Makasin sängyllä ja tuijotin puhelintani, niin kuin niin monena muunakin iltana. Facebookin virrassa silmieni ohi vilahti otsikko.
Arttu Lindeman palasi julkisuuteen täysin uudessa lookissa – Jaajo Linnonmaan kommentti aiheutti kritiikkivyöryn.
Tyynyni vieressä odotteleva Pulizer-palkittu romaani sai vielä hetken odottaa, sillä käsilläni oli jotain mielenkiintoista – konflikti.
Mitäköhän Jaajo Linnonmaa onkaan kommentoinut Artun kuvaan? Millainen voi olla Artun uusi look? Missä Arttu on oikein piileskellyt? Kuka olikaan Arttu Lindeman?
Olen tehnyt joitain vuosia sitten jämäkän periaatepäätöksen, että en avaa iltapäivälehtien sivuja (muuten kuin ristisanatehtäviä ratkoakseni) sillä niiden sisältö on pelkkää Arttu Lindemanin uutta lookkia ja Jaajo Linnonmaan kohukommenttia. Siis väkevää epäsisältöä.
No, siinä minä sitten luin sitä artikkelia. Artun uusi look oli kokomusta ja se oli herättänyt hänen seuraajakunnassaan hämmennystä. Jutussa ei kerrota minkälaista hämmennystä, mutta ehkä Arttu oltiin totuttu aiemmin näkemään värikkäämmissä vaatteissa.
Iltalehden juttu keskittyi Jaajo Linnonmaan kommenttiin ja siitä seuranneeseen kommenttivyöryyn. Radiojuontaja oli nimittäin reagoinut Artun kuvaan seuraavasti:
– Sä toteutit jokaisen lihavan unelman. Katosit vuodeks ja tulit pyykkilaudan kanssa takas. Nyt on latu auki.
Iltalehden mukaan radiojuontajan kommentti oli herättänyt ”närää”, muun muassa seuraavasti:
– Aika asiaton kommentti.
Ja näin:
– Aivan uskomaton kommentti.
Richard Powersin Ikipuut lepäsi tyynyni vieressä kirjanmerkki jännittävästä käännekohdasta muistuttaen. Tiedonjanoni Arttu-caseen liittyen ei kuitenkaan ollut vielä tyydytetty.
Miten Jaajo on mahtanut vastata tähän kommenttinsa aiheuttamaan kritiikkiin? Onkohan Jaajo käynyt kirjoittamassa Artun Instagramiin jonkun nasevan kommentin siitä, että he ovat Artun kanssa frendejä ja heittävät tällaista läppää? Onkohan hän tehnyt jo Instagram storyn aiheesta, jossa paheksuu paheksujia?
Juuri kun olin avaamassa Instagramin, muistin Helsingin Sanomien toukokuisen jutun kirjailija Hanna Bervoetsin vastikään suomennetusta kirjasta Sopimatonta sisältöä ja hänen suhteestaan sosiaaliseen mediaan. En lukenut juttua kokonaan, enkä muista siitä juuri mitään, mutta sen muistan, että siinä oli isoilla kirjaimilla rivien sekaan korostettu lausahdus:
Älypuhelin on ikään kuin aikuisten tutti.
Nerokas ilmaus. Aikuisen tutti. Ilmaus kuvaa täydellisesti sitä rauhoittavaa tunnetta, jonka älypuhelimen epämääräinen silmäily stressaavassa tilanteessa voi aiheuttaa. Nerokas ilmaus myös siinä mielessä, että se asettaa älypuhelimen epämääräisen silmäilyn ja päämäärättömän somettamiseen lapselliseen valoon. Eikä pelkästään lapselliseen valoon vaan jopa vauvamaiseen valoon.
Tarina Arttu Lindemanista ja Jaajo Linnonmaasta oli kovaa vauhtia ujuttautumassa tutiksi suuhuni.
En halunnut olla vauvamainen, joten laitoin puhelimen pois ja jatkoin Ikipuita siitä mihin se oli edellisenä iltana jäänyt. En saa ehkä ikinä tietää miten Jaajo reagoi reagointinsa aiheuttamaan raktiovyöryyn. Ja hyvä niin.
Heti seuraavana päivänä koin samanlaisen ahaa-elämyksen ja löysin tutin suustani. Helsingin Sanomissa silmiini tarttui otsikko:
”Ed Sheeranin toinen Helsingin-konsertti on peruttu”
Luin jutun. Siinä ei varsinaisesti kerrottu syitä peruuntumiselle. Järjestäjä kertoi, että peruuntuneeseen konserttiin lipun ostaneille tarjotaan mahdollisuus siirtää lippu pop-tähden toiseen konserttiin, joka järjestetään edellisenä vai seuraavana päivänä. Paikkoja ei kuitenkaan tulisi riittämään kaikille. Mielenkiintoni heräsi. Konflikti.
Kuinkahan kiukkuisia ihmiset ovat? Minkälaisia reaktioita uutinen on mahtanut aiheuttaa Twitterissä? Miten pinteessä järjestäjä on?
Olin juuri avaamassa Twitteriä selvittääkseni vastaukset mieleeni tulvivaan kysymyspatteristoon, kunnes havahduin tuttiasiaan.
Juuri oikealla hetkellä muistin taas HS:n artikkelissa olleen lausahduksen. Ikään kuin aikuisen tutti. Laitoin Twitterin pois ja annoin konsertin olla. Sillä ei oikeastaan ole minulle mitään merkitystä kuinka kiukkuisia Ed Sheeran -fanit ovat.
Kiinnostuin enemmän siitä, että kuka tämän ilmaisun (aikuisen tutti) on kehittänyt. En muistanut HS:n jutussa olleen kirjailijan nimeä, mutta löysin sen nopeasti Googlen avulla. Kävi ilmi, ettei korostettu lause ollutkaan kirjailija Bervoetsin sitaatti, vaan toimittaja Niclas Storåsin oma lausahdus.
Olikohan toimittaja itse keksinyt näin hienon kielikuvan?
Nopealla googletuksella selvisi, että ilmaisua on aiemminkin käytetty suomalaisessa mediassa. Lauri Järvilehto on kirjoittanut vuonna 2018 blogipostauksen otsikolla ”Älykännykkä on nykyaikuisen tutti”. Hän ei kuitenkaan tunnustaudu aikuisen tutin keksijäksi vaan sysää kirjoituksessa kunnian veljelleen, Paavo Järvilehdolle. Lauri kertoo kertoo näin:
”Älypuhelimen on addiktoiva sen takia, että se on dopamiinipumppu. Dopamiini on aivojen välittäjäaine, jota erittyy silloin, kun saamme jotakin aikaan. Vähemmän akateemisesti homman voi ilmaista niin kuin pikkuveljeni Paavo: kännykkä on nykyaikuisen tutti.”
Voisiko Paavo Järvilehto olla termin isä?
Nopealla googletuksella selvisi, että Paavo on mainosmies, strategi ja kirjailija. Kyseinen lausahdus saattaisi hyvinkin olla sellaisen miehen alkuperää. Päätin kuitenkin kokeilla vielä Googlea englanniksi.
Löytyi pitkä lista artikkeleita ja blogeja joissa ilmausta on käytetty, mutta ne olivat pääosin 2020-luvulta. Bongasin kuitenkin yhden artikkelin vuodelta 2018 otsikolla ”Smartphones as Adult Pacifiers”. Artikkelin on kirjoittanut psykologi ja Nottinghamin yliopiston Senior Lecturer Dr. Daria J. Kuss. Kirjoituksessaan hän viittaa vuonna 2017 julkaistuun toiseen kirjoitelmaansa.
Nopealla silmäilyllä käy kuitenkin ilmi, että Kuss on kirjoittanut artikkelinsa vuoden 2018 lopussa, siinä missä Järvilehto jo huhtikuussa. Vuoden 2017 julkaisussaan Kuss puolestaan ei nimenomaisesti käytä kyseistä termiä (adult pacifier). Täytyy siis olla joku vielä aikaisempi lähde.
Googlen hakutuloksia selatessa törmäsin lopulta vakuuttavaan otsikkoon: ”Understanding the Psychology of Smartphone Usage: the Adult Pacifier Hypothesis”. Nyt täytyy osua lähelle alkulähdettä, ajattelin. Siis varsinainen tuttihypoteesi! Jos tuttihypoteesi on luotu ennen vuotta 2018, on todennäköistä, että termin lanseeraaja on artikkelin kirjoittaja.
Artikkelin on julkaissut Columbian yliopiston tohtoriopiskelija Shiri Melumad yhteistyössä professori Michel Phamin kanssa.
Ja se on julkaistu…2017! Tadaa!
Nyt piti enää selvittää, että kumpi termin lanseerasi: tohtoriopiskelija Melumad vai professori Pham. Jatkoin googlettelua kunnes natsasi.
Löysin vuoden 2016 luonnoksen Shiri Melumadin väitöskirjan esseestä ostikolla ”The Distinct Psychology of Smartphone Usage”, jossa hän perustelee pitkästi tuttivertauksen toimivutta ja nimenomaan ehdottaa, että ilmiöstä voitaisiin käyttää hänen mielestään tällaista termiä.
Se on siinä. Kiitos Shiri Melumad!
Tein vielä muutamia varmistuksia siitä, ettei termiä olla käytetty aiemmin. Kävi ilmi, että älypuhelimesta on käytetty aiemminkin tutti-vertausta, mutta siinä kontekstissa, että vanhemmat antavat puhelimen käyttöön lapselleen, jotta lapsi rauhoittuu. Vielä vuonna 2017 tehdyissä blogiartikkeleissa ja lehtijutuissa tuttivaikutuksesta puhutaan lasten ilmiönä, ei aikuisten ilmiönä.
Kävi myös ilmi, että Adult Pacifier tarkoittaa älypuhelimen lisäksi myös ihan sellaista oikeaa vauvan tuttia, mutta sellaista, jota aikuinenkin voi käyttää.
Ikään kuin aikuisen tutti. Kyllä se ajatuksena jonkun verran hillitsee intoa älypuhelimen päämäärättömään räpeltämiseen.
Siirsin sosiaalisen median sovellukset pois älypuhelimen aloitusnäytöltä. Käyttö on ensimmäisten päivien aikana vähentynyt selvästi. Mutta on siellä älypuhelimessa muitakin kiinnostavia sovelluksia (kuten Sää ja Terveys), joita voi ihmetellä silloin kun tulee pakottava tarve ottaa puhelin käteen.
Miten itselläsi – onko tutti hyvin suussa?
ARVI 